Vauvan lämmike

On siinä kerrokset lisääntyneet, mutta vieläkään se ei ole valmis. Ilmeisesti tämä on niitä tuhoontuomittuja juttuja. Ainakaan muut ennusmerkit eivät lupaa hyvää. Yksittäisen kuvan lisääminenkään ei nimittäin onnistunut, kymmenestä yrityksestä huolimatta. Oli sitten pakko tehdä kollaasi.
Bloggeri jökkiikin nykyisin aivan miten haluaa. Varsinkin nyt kun vaihdoin tämän beeta-version, tuntuu että mikään ei toimi. Ei pitäisi olla ensimmäisenä kokeilemassa kakkea uutta, mitä eteen tulee.

Tänään tähän tekeleeseen ei kyllä tullut maininnan arvoisesti mitään lisää, sillä pyykinpesu, leipominen ja kaupassakäynti veivät ajan tyystin. Lienee nukkumaanmenoaika, ainakin kohta..

Haaste 17 Muisto- muistaminen Challenge 17 Remember – memory

17 haaste Valokuvatorstain tämänkertainen haaste on muisto, muistaminen. Muisti on tärkeä asia. Muistin toimintaa on tutkittu ja tuloksia on hyödynnetty tekniikan kehittämisessäkin, kuten tuosta linkistä voi havaita. Oppimisessa muistaminen on tärkeässä roolissa. Opitut asiat pitäisi muistaa. Muistin pettämistä pidetään merkkinä toimintakyvyttömyydestä ja muistihäiriöiden hoitamiseen on kehitetty lääkkeitä. Toisaalta muistamattomuus (aktiivinen unohtaminen) suojaa psyykettä ikäviltä asioilta. Ja vastaavasti mieluisat asiat pysyvät hyvin muistissa. Muistamisen voi ymmärtää myös muistamisena viimeisen matkan yhteydessä, onnittelumuistamisena niin perheenlisäyksen kuin valmistumisenkin johdosta jne. Muistamisesta syntyy muistoja, joita sitten voi muistella.Käsitöitä tehdessä tekotavan muistaminen voi tuottaa päänvaivaa. Ja vastaavasti se että muistaa ottaa leivonnaiset ajoissa ulos uunista, on tärkeää niiden syömäkelpoisuuden kannalta.

Matokakku on ollut lastemme mieleen 3-vuotissynttäreillä. Siitä, niin kuvittelen, on jäänyt, lapsillemme mukavia muistoja.muistaa v 1 remember, recall, recollect En muista I can’t remember, Muistin ottaa sen mukaan I remembered to take it with me, Hänet muistetaan aina huonona pelaajana He will be remembered for his being bad at games 2 call to mind ■ v 3 (pitää muistaa) want ■ v 4 (sijoittaa oikeaan yhteyteen) place Hänen äänensä oli tuttu, mutta en muistanut, kuka hän oli His voice was familiar, but I could not place him

muista be sure to / that, be warned Muista ottaa vitamiinit Be sure to take your vitamins, Muista, että tämä ei ole riskitön leikkaus Be warned: this is not a risk-free operation

tullaan muistamaan (jonakin) go down as (went, gone)

muisto s (jäännös, jälki) 1 surviving trace 2 trace, reminder ■ s 3 keepsake

muisto s (mieleen jäänyt elämys) 1 memory, recollection 2 remembrance, reminiscence Hän teki sen heidän muistokseen He did it in remembrance of them ■ s (muistoesine) 3 souvenir, memento (mon mementos / mementoes) 4 remembrance ■ s 5 relic

[vainajan] muisto s memory

[erit kielteinen] muisto s ghost (ghost of sth)

muisto- liite commemorative

muisto- liite memorial muistojumalanpalvelus memorial service

Perunarieska

Perunarieska (tämä ohje on käsikopelolla tehtävä)

Jos edelliseltä aterialta jää perunamuussia, niin seuraavana päivänä on sitten aika tehdä, joko jotakin suolaista piirakkaa tai perunarieskaa.

Perunarieska eilisestä muussista valmistuu nopeasti.
Lämmintä (keitettyä) vettä sen verran, että saat muussista vellimäistä ja sitä on helppo sekoittaa vispilällä.
Hiivaa sen verran kuin lisätty nestemäärä vaatii.
Suolaa
noin 1-2tl sokeria
Sekoita tasaiseksi.

Lisää hieman vehnäjauhoja edelleen vatkaten. Jatka vatkaamista (sitko tulee nopeammin) ja lisää vähitellen vehnäjauhoja. Kun jauhoja on sen verran, että vatkaaminen muuttuu vaivanloiseksi lisää hieman öljyä tai margariinia.
Vaivaa taikina leivontakuntoon käsin. (Lisää tarvittaessa vielä hieman jauhoja -ole tarkkana, että ei mene liikaa.)
Anna taikinan kohota.
Leivo siitä sitten pieniä sämpylöitä.
Anna kohota.
Kaulimella sämpylät sitten letuiksi.
Pistele haarukalla.
Uuniin 225 C – n. 15-20 min – tarkista kypsyys pohjasta.

Herkullista lämpimänä sellaisenaan tai esim. porkkanakeiton kanssa.

Sairastu tai kolhi itsesi vain virka-aikana

Tämä tosiasia pitäisi muistaa, että sairastuu tai kolhii itseään vain virka-aikana, jos on kerran kolhiakseen. Ainakin paikkakunnilla, jossa säästösyistä erikoispalvelut toimivat vain virka-aikana.
Kun lapsia on useampi kuin yksi, kaikenlaista tapahtumaakin on sitten sen edestä. Joskus tuntuu, että vauhti on kuin rautatieasemalla joulun tienoon ruuhka-aikaan. Ja lapset eivät noudata virka-aikaa, kun he koheltavat tai kun heille sattuu ja tapahtuu.
Vanhin lapsistani on harrastanut erilaisia ihmelajeja laskuvarjohypystä rullalautailuun ja kaikkea siltä väliltä. Kerran hyppisessään rullaluistimilla isänmaa tulikin vastaan nopeammin kuin oli tarkoitus ja räksis, käsi murtui. Kello oli kuitenkin jo yli 20 eikä kukaan ollut enää käyttelemässä kuvauslaitteita tai laittelemassa kipsiä. Buranaa vaan poskeen ja seuraavana päivänä sitten puolipökerryksissä lääkäriin ensiksi hakemaan kuvaukseen oikeuttavaa lähetettä, sitten kuvaukseen ja sitten lääkäriin ja sitten kipsaukseen. Siinä se päivä kuluukin mukavasti ainakin puoliseen, edellyttäen, että on aloittanut ajoissa. Viimeistään siis kahdeksalta, kun virka-aika alkaa.

Kohta sen jälkeen perheessämme asunut vaihto-oppilas tutustui perinpohjin suomalaiseen asfalttiin. Hohhoijaa…

Eilen oli sitten edessä sama rumba. Yksi näistä neideistäni kohelsi itsensä nurin fillarillaan edellisenä iltana. Yksi sormista näytti olevan vääntynyt, siis suorastaan poissa “tolaltaan”. Ensiavuksi neuvottiin antamaan vain kylmää ja kipulääkettä. Sen tiedän jo ennestäänkin.

Olen tullut vuosien saatossa, runsaan käärimisharjoittelun seurauksena, ilmeisesti jo niin taitavaksi kääröjen laittajaksi, että epäilevät aina alan ammattilaiseksi kun vien potilaan hoitoa antavaan laitokseen. Mutta se ei paljon lämmitä, sillä en osaa kuitenkaan tehdä välttämättä oireenmukaisia oikeita johtopäätöksiä, sillä minulla ei ole ammattilaisella olevaa hiljaista tietoa tulkintojeni tukena.

Jossitteluosastolla on aina mukava herkutella. Mitäs sitten jos tällainen virka-ajan ulkopuolella oleva onnettomuus olisikin sellainen, että se ei kestäisikään puolen vuorokauden odotusta? Mitäs jos puhelimessa annetut ohjeet eivät riitä? Mitä, jos en kykenekään tulkitsemaan saamiani oheita suhteessa potilaan tuntemuksiin ja sitä kautta jotakin peruuttamatonta tapahtuu? Kuka vastaa? Hoitaja, joka on puhelimessa sanonut, että ei tänne kannata tulla, täällä on kahden tunnin jono. MUTTA sitten pitää tulla heti, jos on puutumista ja tunnottomuutta jne.
Miten kykenen tulkitsemaan puutumisen asteen ja laadun. Johtuuko puutuminen ja tunnottomuus siitä, että jotakin vakavaa on tapahtunut vai siitä, että kolhittu kohta on kolhunjälkeisssä “kohmeessa” ja siksi tunnoton. Pystyykö edes aito ammattilainen siihen?