Ei herkkuja mahamäärin kanille!

-Ei herkkuja mahamäärin kanille, on Neulekirpun yksi vakiolauseista. Ei niin. Se on tullut selväksi jo ajat sitten. Tosin nyt minä olen harkinnut, että ryhdyn syömälakkoon, koska Neulekirppu ryhtyi puhumaan matolääkkeistä. – Kani ei ole vielä saanut matolääkkeitä, se sanoi ja katsoi kohti häkkiäni. Pthyi! sanon minä. Älä ollenkaan yritä! Se aikoo taas laittaa ne pillerit johokin ruokaani. Se sotkee sitten herkulliset naksuni. Minä en voi niitä syödä, koska ne haisevat erilaiselta. Olen jo päättänyt, että hyökkään taas suoraan kohti ja puraisen. Menkööt muualle niiden kanssa. Sitä paitsi eikö matolääkkeet ole tarkoitettu madoille? Mitä kani niillä tekee?

En ollut ajatellut, kuinka paljon asioita viikon aikana voisikaan tapahtua. Mutta mitäs pienistä. Varsinkin kun nyt minulla on mahdollisuus purnata. Häkki siivottiin perjantaina ja taas kolisteltiin maanantai-iltana seuraavan kerran kolistellaan taas keskiviikkona. Välillä kauhotaan pissat pois. En tykkää yhtään. Sillä kyllä kodin täytyy näyttää ja tuntua kodilta, vaikka mitä sanovat. No myönnetään, että olenhan minä tyytyväinen, koska saan joka kerta jogurttinapin, niin kuin tavallista. Odotin, että niitä olisi voinut tulla vahingossa vaikkapa kaksi, mutta ei näkynyt. Pihiä touhua tämä kyllä on.

Porkkanaa on kyllä piisannut ja salaattia. Niin ja kuivaa heinää sekä sitä kaninmuonaa, mitä tavallisestikin tuputetaan joka päivä. Sehän on aivan sama, kun itse söisit joka päivä nakit ja muusi-yhdistelmää ilman lisukkeita ja varsinkin jälkiruokaa. Tosin Neulekirppu on sikäli aika reilu, kun se hakee minulle hyvää ns. hevoslaatuista heinää tallillta pienen heinäpaalin kerrallaan. Neulekirpun mielestä syön kuin hevonen. No en kai sentäs. Hevonen syö sellaisen paalin päivässä ja minulle se riittää reilusti pari kuukautta.

Nyt muuten seuraavalla viikolla saan ananasmehua. Mutta älkää luulkokaan, että sitä saisi enemmän kuin 10ml. Joo, luitte aivan oikein. Sitä tulee tasan 10ml. Enkä minä sitä luultavasti edes muuten saisikaan, mutta kun se putsaa minun suolistoani karvasta, jota kulkeutuu sinne, kun putsaan turkkiani päivittäin. Se mehu on hyvää. Joisin sitä vaikka kokonaisen litran, mutta en saa. Epäterveellistä yliannoksena, sanoo Neulekirppu. Niin kai. Mikä on ananasmehun yliannostus? Neulekirppu näyttää itse juovan sitä kokonaisen lasillisen silloin tällöin.

Kani, kuten huomaatte, joutuu kaikenlaisen mielivallan ja terveysvouhotuksen kohteeksi. Ei auta vaikka kuinka katsoisi silmiin, hyppelehtisi ilmassa tai tekisi kaikenlaisia temppuja… herkut ovat ja pysyvät kortilla. Muuten eniten tykkään noista hunajatikuista, jotka ovat yläkuvassa. Tosin kyllä nuo muutkin ovat aika herkullisia.

Seikkailkaa suurella sydämellä

Terveisin Musta Kani

p.s. Nuo kuvassa olevat ruoat ovat siis herkkujani, joita saan aivan liian harvoin.

p.s. Älkää nyt vain kertoko näistä syömälakkoaikeistani. Jään muuten kohta kokonaan ilman ruokaa.

huumori mustan kanin päiväkirja

Vanhusten kohteluun tulee puuttua!

Tämä Hannu Tammisen äidin kotiin lähettäminen ei ole ainut laatuaan tässä maassa. Itse vaahtosin, isäni vielä eläessä siitä, kun isäni yritettiin laittaa lähes liikuntakyvyttömänä kotiinsa, talvipakkasella taksilla. Sinne pihaan hän olisi todennäköisesti tuupertunut, pääsemättä koskaan sisälle. Sanoin lääkärille, että jos hänet laitetaan kotiin, teen välittömästi rikosilmoituksen heitteellejätöstä. No tiedän, että olin sen sanottuani herra X:n vaikea tytär.

Fakta on kuitenkin se, että vanhenemme joka päivä. Jos elämme satavuotiaaksi, meillä on käytössämme noin 36 500 elinpäivää. Huomattaman osan elämästään ihminen on talousmittareilla mitattuna tuottamaton ja pelkkä kulunkierä. Ihmisen arvoa ei kuitenkaan voi mitata sillä, paljonko hänestä on hyötyä tai haittaa yhteiskunnalle.

Vanhusten kohteluun tulee puuttua! Ei riitä että sanotaan, että vanhuksia pitää kohdella hyvin. Arvostuksen ja asenteen on näyttävä konkreettisesti myös teoissa.

Iltalehden jutut muistilapuiksi.

Sairaala lähetti yksin kotiin – vanhus kuoli

7.9.2007 1:13

Hannu Tammisen äiti menehtyi yöllä, kun hänet oli kotiutettu ilman saattajaa.

<!–

<! – - xml:linkstosubheadlines Tässä jutussa myös:
# # d a t a # # – - >

–>

Hatanpään päivystysasemalla löytyi Sylvi Lindemanille muutamaksi tunniksi paarit käytävällä, mutta ei vuodepaikkaa.

Hannu Tammisen kodissa Tampereella vallitsee suuri suru. Hänen äitinsä kuoli muutama päivä sitten.

Menetyksensä keskellä Tamminen on raivoissaan. Hän ihmettelee, miksi 83-vuotias huonovointinen Sylvi-äiti lähetettiin sairaalasta yksin kotiin.

- Sain maanantaina tietää, että äitini oli kuollut kotonaan. Olin luullut hänen olevan sairaalassa, sillä sieltä ei ilmoitettu minulle kotiin lähettämisestä, Tamminen sanoo.

Sunnuntaina aamukymmeneltä Tamminen vei äitinsä Hatanpään päivystysasemalle.

Lääkäri otti heidät vastaan.

- Puimme läpi äitini asioita ja nykyistä kuntoa. Hän oli osaksi dementoinut eikä suoriutunut enää edes jokapäiväisistä tehtävistään. Lääkäri myönsi, että tilanne on paha. Hän lupasi, että äiti voi jäädä vuodeosastolle tarkkailuun muutamaksi päiväksi.

Ei ollut paikkoja

Tamminen lähti kotiin. Lindeman jäi makaamaan samoille paareille, joilla oli aiemminkin ollut. Iltapäivällä kello 16 lääkäri soitti Tammiselle, ettei heillä ole vuodepaikkoja ja että hän voisi hakea äitinsä kotiin. Vaihtoehtoisena ratkaisuna lääkäri esitti äidin lähettämistä taksilla asunnolleen.

- Kielsin ehdottomasti lääkärin suunnitelman. Sanoin moneen kertaan, että vastuu on heillä, jos he jättävät äidin sairaalahoitoa vaille.

Lääkäri ilmoitti katsovansa tilanteen uudelleen.

- Luulin kaiken olevan kunnossa, kun minuun ei enää otettu yhteyttä päivystysasemalta. Äitini olikin kotiutettu yksinään alkuillasta.

Lindeman asui palvelutalossa. Tavanomaiselle sovitulle tarkistuskäynnille tullut sairaanhoitaja löysi hänet aamulla. Hoitajan arvion mukaan vanhus oli kuollut jo edellisiltana. Hänellä oli yllään samat vaatteet kuin sairaalamatkalla.

Palvelutalossa ei tiedetty hoitoon hakeutumisesta.

Hannu Tamminen valittaa Hatanpään päivystysaseman menettelystä eteenpäin. Lindemanin kuolinsyy selvitetään ruumiinavauksessa.

Lisää aiheesta perjantain Iltalehdessä

Asiantuntija: Vanhusten kuolemat pitäisi tutkia

7.9.2007 1:13

<!–

<! – - xml:linkstosubheadlines Tässä jutussa myös:
# # d a t a # # – - >

–>

Taysin oikeuslääketieteen professori Pekka Karhusen mielestä laitospotilaiden epämääräiset kuolemat olisi selvitettävä nykyistä tarkemmin.

- Usein vanhuksilla ja vammaisilla on jokin vakava perustauti, joka selittää heidän kuolemansa. Jos kuolemaan liittyy kuitenkin jotakin outoa tai epäselvää, pitäisi olla mahdollisuus tehdä oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.

Erona tavallisen ja oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen välillä on se, ettei vainajasta oteta tavallisessa ruumiinavauksessa myrkkynäytteitä.

- Ehkä tässä on ollut sellainen ajattelutapa, että kun kyseessä on vanha ihminen, hänen kuolemaansa ei pidä selvittää yhtä tarkasti kuin työikäisen tai nuoren ihmisen kuolemaa. Vanhuksen oikeusturva on samanlainen kuin muilla, vaikka hän ei itse osaa sitä vaatia, Karhunen sanoo.

Insuliinia vainajista etsitään ainoastaan silloin, kun siihen on jokin syy.

- Insuliinin etsiminen ei kuulu rutiiniin. Pitää olla aina epäily siitä, että potilas on saattanut kuolla sokeritaudin komplikaatioon tai että insuliini on aiheuttanut kuoleman. Nyt pitäisi keskustella ja selvittää, onko tässä mitään järkeä.

(Lähde: Iltalehti)

pohdintaa muistilappuja lööpistä löydetty verenpaine nousee

Neulat kiinni

Peitto 3. ovat nyt neulat kiinni. Reunakaitale pitäisi nyt sitten ommella ensiksi tuohon keskikappaleeseen ja sitten pitäisi aloittaa peiton tikkaus. Mutta kuten tunnettua, peitto kakkosen tikkaaminenkaan ei ole vielä alkanut.