Onko äidin väkivalta tabu?

Onko äidin väkivalta tabu?

(Otsikko Lainattu toimittaja Kati Leskiseltä)

Meitä on kesän 2007 aikana puhuttanut pari vakavaa rikosta, joilla iltapäivälehdet ja vähän muutkin ovat ansainneet taas elantoaan pitkäksi toviksi. Iltalehti uutisoi Espoon surmista, joissa tekijänä oli äiti.

Suvelassa surmansa saaneiden lasten isä kertoi avioerohakemuksessa lasten pelänneen väkivaltaista äitiään.

<!–

<! – - xml:linkstosubheadlines Tässä jutussa myös:
# # d a t a # # – - >

–>

Espoon Suvelassa maanantaina paljastunut kolmen lapsen surma on järkyttänyt perheen tunteneita ja tienneitä ihmisiä ympäri Suomen. Myös monelle surma-alueen asukkaalle alle 2-vuotiaan pojan ja 8-vuotiaiden tyttöjen kuolema on ollut shokki, samoin kuin äidin epäileminen henkirikoksista. (Iltalehti 8.8.2007)

Muutamaa hetkeä hyöhemmin uutisoitiin nuorehkon sairaala-alan ammattilaisena työskentelevän naisen massivisesta ja suorastaan hämmentävän julmasta rikossarjasta, jossa yksi uhreista oli sukulaislapsi, joka onneksi ei saanut surmaansa. ( Hänen kuopuksensa, yhdeksän kuukauden ikäinen poikavauva, joutui myrkyttäjän uhriksi 28.-29. heinäkuuta välisenä yönä Kurussa. Asiaa pahentaa se, että myrkyttäjäksi epäilty 26-vuotias nokialaisnainen on käly, oman veljen vaimo ja 3-vuotiaan veljenpojan äiti. Iltalehti 16.8.2007)

Toimittaja: Kati Leskinen

Viime viikolla äiti surmasi kolme lastansa Espoossa. Tapaus sai odotetusti paljon julkisuutta. Mikä saa äidin surmaamaan lapsensa, kysyttiin. Myös sosiaalitoimen järjestelmä sai kritiikkiä osakseen. Pitääkö myytti alati hellästä ja rakastavasta äidistä paikkaansa? Voisiko olla niin, ettei auttamiskoneisto osaa tunnistaa äidin väkivaltaisuutta?

Me osallistumme keskusteluun antamalla puheenvuoron isälle.

AL126(216), A4 nimimerkki Vuoden erossa tyttäristä kirjoitaa päivän tekstareissa seuraavasti:

Olisiko jo nyt aika myöntää, että äiditkin toimivat väkivaltaisesti lapsiaan kohtaan? Väkivaltaa on tullut julki kolmen lapsen murha sekä myös henkinen-esimerkiksi vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta tai sisaruksista.

En saanut apua Suomesta Lainaus HS keskustelupalsta:
Res och läs | 9.8.2007 14:14

Olen kokenut lähes koko ikäni fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Paitsi en enää viimeiset kuusi – seitsemän vuotta, jolloin vihdoin monenlaisten terapioitten, sielunhoitojen, personal couchien ym. avulla olen alkanut selvitä ja ottaa itse vastuuta elämästäni.
Lapsuudestani asti äiti oli väkivaltainen, (hän on mielellään vieläkin, 87 v.) Tästähän on tutkimustietoa: hyvin usein lapsesta, jota vähätellään, mitätöidään, lyödään yms. tulee alistunut, epävarma, itseluottamukseltaan ja itsetunnoltaan arka, vaikka koulutodistukset osoittaisivatkin jopa huipputuloksia.
Kun lapsesta tulee nuori nainen, hän yleensä valitsee puolisokseen miehen, joka jatkaa samalla tyylillä, johon nainen on tottunut kotona. Eli nainen valitsee väkivaltaisen, juopon tai psykopaattisluonteisen tai miehen, jolla on jopa kaikki em. ominaisuudet. Hain apua aikoinaan eräältä satakuntalaisen kunnan poliisilta, mutta poliisi oli sitä mieltä, että olin itse provosoinut.
Vasta muutettuani Ruotsiin minut otettiin vakavasti sekä sairaalassa, kvinnojoureissa että poliisissa. Tehtiin rikosilmoitus, kaveri muutti maasta ja ilmoitus aikanaan vanheni. Mutta näihin aikoihin myös aloin tervehtyä ja uskoakseni osaan varoa jo kaukaa, etten sorru enää vääriin suhteisiin. (Lainaus HS -keskustelu)

Yksi väkivaltaisten äitien ryhmä löytyy maatiloilta. Anoppi-miniätarinat kauhan halitijasta ja keittiön valtiaasta ovat toinen toistaan hurjempia. Tässä kaksi aika kesyä versiota aiheesta:

Keskisuomalainen 127(241), 13 otsikoi Sunnuntai-suomalaisessa Helvetin emäntä. Kirjoitus on Satu Kakkorin. Kakkori on haastatellut kahta nuorta emäntää, joiden nimet on muutettu, kuten tällaisissa haastatteluissa tavallisesti tehdään. Kirsi ja Elina ovat molemmat maatalon emäntiä, jotka asuvat sukutilalla. Kirsin asustamalla tilalla asuvat myös puolison vanhemmat, jotka kulkevat koputtamatta nuorenparin kotiin, vaikkapa suoraan makuuhuoneeseen. Yritys keskustella asioista on saanut vanhukset raivoamaan. Jopa niin pahasti, että vanhaemäntä uhkaili itsemurhalla.
Elina vastaavasti törmäsi vaikenemisen kulttuuriin, joka oli ollut miehen perheelle normaalitila. Parisuhde alkoi olla tiukoilla, että ilman lasta Elina olisi lyönyt pyyhkeen kehiin ja lähtenyt talosta ovet paukkuen. Mies oli kuitenkin fiksu, sillä hän tajusi että hänen kannattaa toimia ehkä vähän toisin, jos aikoo Elinansa kanssa naimisissa olla. Appivanhempien kanssa keskustelua ei kyennyt käymään ja välien viileneminen on tosiasia.
Lisämausteen maatilojen sukupolvenvaihdoksiin tuovat sisarukset, jotka jo ovat vuosikymmenet asuneet muualla, mutta tulevat kesä toisensa perään täysihoitopalveluja nauttimaan maalle. Sukupolven väliset ristiriidat kääntyvät yleensä nopeasti nuorenparin syyksi, päättää Kakkori. Muut näkevät, että nuoret yrittävät häätää vanhuksia kodistaan käytettyään heitä ensin ilmaisina lastenhoitajina ja työntekijöinä. (Keskisuomalainen -2.9.2007)

Keskisuomalainen 137(250), 3 otsikoi: Äiti halveksi miniäehdokasta. Lyhyt teksti kertoo, että 49-vuotias äiti oli lähetellyt poikansa tyttöystävälle lukuisia tekstiviestejä, joissa hän oli nimitellyt tyttöystävää halventavasti ja uhannut tätä pahoinpitelyllä. Äiti tuomittiin kunnianloukkauksesta sekä laittomasta uhkauksesta sakkoihin. (Keskisuomalainen 11.9.2007)

Neulekirpun mielestä kannattaisi harkita vakavasti pyrkiikö miniäksi moiselle anopille. Neulekirppu ei ainakaan pyrkisi. Pitäkööt poikansa, kun siitä kerta niin tykkää. Jos tilanne on tuollainen jo näin kevyellä tutustumisella, niin mitä se onkaan sitten, kun ollaan samassa suvussa. Huh. En uskalla edes ajatella.

 

Keskisuomalainen 137(255), 2;16 otsikoi sunnuntaina 16.9.2007 Nainen lyö yhä useammin

Toimittaja Terhi Karttusen jutussa tarkastellaan väkivaltaisesti käyttäytyvää naista. Naisten tekemien, törkeiden pahoinpitelyiden määrä, vuonna 2006 oli 176 tapausta (=perheen sisällä tapahtuneiden- jotka tulivat poliisin tietoon). Luku on suuri. Ja todellisuus on vielä surullisempi. Paljonko väkivallasta jää piiloon, kun puoliso ei kehtaa tehdä rikosilmoitusta ja lapset eivät osaa/tai aikuiset lapset viitsi. Väkivallantekijä ei ole välttämättä sosiaalisesti syrjäytynyt, vaan hän voi yhtä hyvin olla virkanainen tai johtavassa asemassa oleva nainen.
Jutussa haastateltu psykologi ja projektipäällikkö Hannele Törrönen pohtii tutkii naisten väkivaltaa Ensi- ja turvakotien liiton Vaihettu naiseus -hankkeen johdossa. Hän pohtii mm. kulttuurimuutosta, jossa naisten kiltteys nähdään heikkoutena ja mainitsee, että naistenlehtien luoma kuva “kiltit naiset jäävät historiian”, on hänen mielestään kuvaaka, kuinka media anta oikeutuksen ja itsestään selvn leiman naisten väkivaltaiselle käyttäytymiselle.Ilmiö ei ole uusi eikä ainutkertainen. Osasivat naiset ennenkin heilutella nyrkkiään. Jutussa on haasteteltu Merjaa (50v), joka sanoo eläneensä 17 vuotta väkivaltaisen äidin kanssa. Äiti pahoinopiteli sekä isää ja lapsia. Merja sanoo muitavansa hyvin pelon, salaamisen ja peittelyn, kun koko perhe valehti äidin puolesta. Hän sanoo, että asia ei unohdu kokonaan koskaan. Ja hän kokee, että on vääryys, että pitäisi yrittää ymmärtää, miksi äiti teki niin kuin teki.

Merja toivoi vanhempiensa eroavan, mutta ero tuli kuitenkin vasta 50 avioliittovuoden jälkeen. Perusteluksi isä oli sanonut, että hän ei voinut jättää kolmea lasta sellaiselle hullulle. Tuohon aikaan, ja usien vieläkin, lapset tuomitaan erossa äidille. “Yhteiskunta varmistaa sen, että olimme kaikki äidin armoilla”, toteaa Merja. (Keskisuomalainen)

Rankkaa luettavaa. Pääni täyttyy kysymyksistä:

Miten äidin harjoittama väkivalta tunnustetaan ja tunnistetaan? Tunnistetaanko se? Vai eikö sitä tunnusteta? Miksi se lakaistaan maton alle? Kannattaako siis esimerkiksi neuvolapalvelujen kustannuksista tinkiä? Entäs erityisopetuksesta ja koulupsykologin, -terveydenhoitajan tai -lääkärin palvelujen tarjoamisesta?

Voiko äiti olla henkisesti raan väkivaltainen vielä aikuiselle, kotoa jo aikapäiviä sitten pois muuttaneelle, lapselleen? Missä menee esimerkiksi hyväntahtoisen huolehtimisen ja ahdistavan henkisen vallankäytön raja?
Mitkä asiat kuuluvat esimerkiksi äidille ja mitkä ovat puolisoiden ja ydinperheen sisäisiä asioita?
Montako avioeroa Suomessa tapahtuu nokkansa joka paikkaan työntävien äitien takia?
Mistä tulevat anoppivitsit? Eivät varmasti turhasta. Ovatko ne edes vitsejä vai tarinoita elävästä elämästä?

Voiko äiti äitiytensä varjolla käyttää valtaa esiintymällä “huolestuneena äitinä” aikuisen lapsen ikävään valoon, ikäviin tilantaisiin? Eihän kukaan äiti tee sellaista, eihän? Syy on aina lapsessa, joka on jättänyt vanhempansa, onhan? Eihän iäkäs äiti voi olla väkivaltainen? Äitihän ajattelee lapsistaan vain pelkkää hyvää ja toivoo parasta. Vai toivooko ja ajatteleeko? On kyseenalaista kykeneekö mikään laki suojelemaan pientä lasta mielenterveysongelmaiselta vanhemmalta lapsena. Oikeastaan on vielä kyseenalaisempaa miten asia on aikuisen lapsen kohdalla.

Linkkejä

Asuuko teillä pirttihirmu?

Julma ja väkivaltainen äiti

Lapsi henkirikoksen uhrina harvemmin nyt kuin 1970-luvulla

Lasten kaltoinkohtelu

Linkkejä sekä naisten että miesten väkivaltaista käytöstä sivuaviin artikkeleihin

Miesten kokemuksia naisten väkivallasta

Perheneuvola

Perheväkivalta ja huoltajuuskiistat

Tapaus “Pierre”, ketä lastensuojelu uskoo?

Vanhempien väkivaltaisuus vie lapsen voimat

Marja Vuento

Äitimyytti

Leave a Reply