Supersalmiakki pelasti päivän

Tarinamaanantain 39. aihe

Aivan. Silloinkin satoi. Sade rummutti ikkunaan, niin että ulos oli vaikea nähdä ja sen minkä kykeni näkemään vaikutti tasaisen harmaalta. Tuuli taivutteli puita ja peltikattokin paukkui välillä kumeasti. Tämä aamu vaikutti juuri sellaiselta, että ei olis kannattanut nousta ollenkaan peiton alta.

Noustava kuitenkin oli, sillä työehtosopimuksessa ei tunneta sateesta ja tuulesta johtuvaa alakuloisuutta ja siitä syystä johtuvaa poissaoloakaan. Eikä siellä tunneta mitään muutakaan tunteesta johtuvaa poissaoloa, paitsi burn out. Mutta tämä ei ollut sitä.

Aamupala nopeasti ja menoksi. Eväät sentäs hän sentään muisti ottaa mukaansa ja roskapussin, jonka hän oli laittanut eteiseen jo illalla valmiiksi. Sitten pyöränavain ja ulos. Vielä tarkastus, että ovi tuli varmasti kiinni.
Roskat siinä välillä roskikseen ja sitten hakemaan polkupyörää varastosta. Sekin tuntui erityisen tahmealta tänään. Nainen työnsi avaimen lukkoon ja lähti työntämään. Astuttuaan pari askelta hän huomasi, että jokin oli vinossa. Hän katsoi alas. Takarengas oli tyhjä. Vilkaisu kelloon. Ei mitään mahdollisuuksia ehtiä ajoissa. Kävellen. Hän avasi laukkunsa, otti esiin kännykkänsä ja soitti pomolle. -Tulen myöhässä, sanoi hän. Fillari on rikki ja täältä ei kulje busseja. Pomo ymmärtää. Onneksi. Hän laittaa kännykän takaisin laukkuun ja ottaa esille supersalmiakkiaskin. Nam, ajatteli nainen. Vastoikäymiset eivät harmita oikeastaan ollenkaan niin paljon kun ahtaa suunsa täyteen salmiakkia.