Valokuvatorstai 98 haaste keskeneräinen Challenge 98 “unfinished”, raw
Valokuvatorstain 98. haaste on keskeneräinen
Challenge 98 is unfinished – raw if we are talking about berries.
Valokuvatorstain 98. haaste on keskeneräinen
Challenge 98 is unfinished – raw if we are talking about berries.
Hyvä oivallus, kesken on kypsyminen.
Raikkaasti kesken!
Vielä on paljon raakileita ja kypsyminen kesken, mutta punertaa jo ihan mukavasti.
Hyvä idea! Kesken on.
Näitä on paljon täälläkin. Kovin olen miettinyt keräämistä kun kohta ovat siinä kunnossa, jos niistä jotain keksisin tehdä.
Oikein hyvä oivallus ja hieno kuva. En toivota hyvää syksyä vaan loppukesää.
Kesken näyttää olevan. Savisuti, tee niistä vaikkapa viiniä.
Raakileita ovat
Mitä ovatko isotuomipihlajan marjat syötäviä?
Vielä saa odottaa kypsymistä! Eihän vain marja-aronian raakileita?
Susupetal: Kypsyminen on mielenkiintoista keskeneräisyyttä.
Ihmisillä ja kasveilla.
Iines: sateenraikkautta on tänä kesänä kyllä piisannut!
nytkin sataa.
Tarjuska: mulla on näistä samoista pensaista otettuja
kuvia vuodesta toiseen.
Joka vuosi otan uudet kuvat.
Kai aihe jotenkin kypsyy samalla?
Liisa: Kuten Tarjuskalle jo totesin.
hehhe. Nämä ovat mun pihavihollisiani…
Savisuti: minä olen kokeillut niistä vähän kaikkea.
Leivässä ne ovat parhaita, ainakin omasta mielestäni
http://kuvauksia.blogspot.com/2006/09/puolukkaleip-marja-aronialeip.html
Yleisiä ohjeita muualta
http://kuvauksia.blogspot.com/2006/09/marja-aronia.html
Aronia-rättänä kokeiluni
http://kuvauksia.blogspot.com/2006/09/aronia-rttn_17.html
Nohna: Kiitos, kiitos. Tämä loppukesä on osoittautunut
aika vauhdikkaaksi, jos mittaa sitä yksittäisillä tapahtumilla.
KooTee: Jep KooTee.
Kari: tuntuu, että eivät kypsykään!
Lepis:ovat ks. yllä linkkejä, joita esitin Savisudille.
Itse en vaan kuitenkaan oikein niistä pidä.
Maistuvat raudalta.
Leivässä maku on ehkä paras.
Marja-Leena: Ovat juuri näitä marja-aronian marjoja.
Jäävät poimimatta. Tai oikeastaan pitää kokeilla
kelpaavatko ne hevoselle.
Keskeneräisiä näyttävät vielä olevan!
No niinpäs onkin… Äh, miten mä noin katsoin. Lehdet ovat niin samanmuotoiset ja nuo marjat ovat aika pieniä marja-aroniaksi… seli seli…
Viiniä! 2/3 aroniaa ja loput mustaherukkaa, kypsytys n. 1 vuosi. Maailman parasta kotiviiniä. Mehua jos tekee, niin suhteet toisinpäin. Ja jos se on oikein karvas, niin sitten se on todennäköisesti koriste-aronia, johon tuo kuvan marjakuva viittaisi. Niitähän ei tunnista erkkikään toisistaan ennen marjojen kypsymistä.
Siis marjakoko viittaisi.
Raija: tänä vuonna tuntuvat kaikki
olevan vähän keskeneräistä…
Lepis: …siis en tiedä. On meillä sen tarkka nimi
puutarhasuunnitelmassa. Ainakin pihasuunnittelija
sanoi, että ne ovat syötäviä…
Ehkä näiden marjojen käyttäminen
ravintona selittää osan omituisuuksistani.
Siis oletteko teettäneet aivan oikean pihasuunnitelman! Wow! Hatun noston arvoinen paikka
Lepis ollaan, tai mies on.
Siinä sen näkee, että kun ukko
on kiinnostunut jostakin, niin silloin
tehdään kaikki viimeisen päälle.
Siinä on markkinarako.
Naiset ovat kiinnostuneita puutarhasta
yleensä kai enemmän, mutta
kun saa miehet innostumaan siitä, niin
sitten se muuttuu välineurheiluksi.
Joskus kypsymistä odottaa malttamattomana – kuten lasten kypsymistä aikuisiksi, kun lapset ovat tietyssä iässä. Sitten kun tietty kypsyys on saavutettu, alkaa taas tuntua, että elämä lipuu kiihtyvällä vauhdilla ohi.
Näinhän se menee, Kirsi.
Ja kun itse kypsyy tarpeeksi,
kaikki on jo ohi…
Silti kesken.