Valokuvatorstai 103, Challenge 103
Joona Kivirinnan runosta ‘Paluu’, joka löytyy kirjailijan esikoisrunokokoelmasta Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet (Tammi 2008, s. 54): Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta –
Valokuvatorstain kuvaluetteloni on bloggerissa Kuvauksia by Neulekirppu -blogissani
Kuva laittaa miettimään elämän salaisuuksia…
Kysymyksiä, kysymyksiä …
Jotenkin tästä rannasta, minun silmiini kaunis kivikkoranta, tuli myös synkkiä ajatuksia siitä, miten joku saattaa kävellä salaisuutensa kanssa suoraan tuosta veteen, lopullisesti. HUI!
Raskaat kivet, tummanpuhuva vesi.
Ihmeellisiä tikkuja rannassa. On varmasti jotain nyt tekeillä.
Jotenkin häiritsee etukorsien epäterävyys – siinäkö se salaisuus?
On tuo aikamoinen salaisuus. Sellainen etten minä ainakaan siitä mitään ymmärrä.
=DD
Painavinta, mikä jäi kertomatta, olivat kivet.
vettä, harmaata,salaista.. siitä löytyy hyvän kuvan aineksia..
-wiltteri-
Jos tuo on Jyväsjärven rantakivikko – kuten luulen, niin salaisuus on ainakin se paljonko paskaa loppujen lopuksi veteen on lorahtanut erinäisissä putkirikoissa. Satoja säiliöautollisia kumminkin.
Kuvaajalla on taatusti jokin salaisuus, jota kivet symboloivat.
Kivet, vahvat, runnellut, vaikenevat. Veden hyväilykin kuluttaa niitä. Mutta niillä on aikaa. Salaisuudet ovat mykistyneet niiden muotoihin. Mutta jos istut kivelle, se kertoo.
Olet kadoksissa, mutta jos satut langoille niin tervetuloa sanomaan pohojalaanen mielipiteesi Marin avaamaan keskusteluun.
http://kooteenkuvakulmat.blogspot.com/