Neulekirppu’s Weblog

Jäykistä ja puhumattomista suomalaisista liikkuu tarinoita niin tosia kuin ehkä vähän väritettyjäkin. Pohdin tätä puhumattomuutta kuluneella viikolla kävellessäni töistä kotiin. Tuntemattomille ei puhuta, bussissa tuijotetaan eteen, bussipysäkillä vilkuillaan taivaalle ikään kuin katsellen minkälainen ilma on jne. Mutta auta armias…

Blogeissa, facebookissa, twitterissä jne. puhumattattomuus ei kuitenkaan toteudu alkuunkaan. Mielipiteitä tuodaan esiin, kommentoidaan viesteihin, väitellään, riidelläänkin ehkä ja taas jatketaan, siitä mihin jäätiin. Hyvänä esimerkkinä mennellä viikollaan suustaan sammakoita päästellyt nuori (epä)toivopoliitikko. Vihreävassaripaskahousu osaa pitää mölyt paremmin mahassaan. Tai ehkä se on jo siellä housuissa…tulee vaan haju, eikä muuta. ..  tai korkeintaan tuhadus tai pihahdus.

Jotenkin voisi olettaa, että yliopistossa opiskeleva (ja vielä viestintätieteitä) nuori aikuinen osaisi ilmaista pettymystään hieman tyylikkäämmin.  Italialainen sananlasku sanoo, että  Älä tarjoa neuvoja tai suolaa ennen kuin pyydetään. (-Italialainen sananlasku numero 1194, teepussiaforismeja). Ajattelin, teepussinliotusviisaudesta huolimatta, tarjoilla  tälle nuorelle (epä)toivopolitikolle kaksi teepussiaforismin viisautta vaikka hän ei ole niitä kysynyt eikä pyytänyt: 1282 Itsehillintä on taito olla huonolla tuulella niin, ettei kukaan huomaa sitä. -Ivar Wallensteen ja 1201 Äly on suurimmaksi osaksi kykyä oppia omista tyhmyyksistään. -H. Siegvald.