Luokkataistelu – ahneuden hinta?
Lähes vuosi sitten (elokuussa 2011) oli Ilta-Sanomissa uutinen, jossa kerrottiin,
että Bond-agentti, brittinäyttelijä Daniel Craig tyrmää Englannin mielenosoitukset. Hän on sitä mieltä, ettei kyse ole enää mielenilmaisusta.
- Mielestäni kyse on siitä, että ihmiset ovat ärsyyntyneitä hallituksen toimiin, mutta kyse on kyllä nyt jo vain ryöstelystä. Tosin mellakat ovat käsittääkseni myös luokkataistelua, Craig sanoo Ilta-Sanomille Lontoossa.
Piakkoin Suomen ensi-iltaan tulevaa Cowboys and Aliens -elokuvaa tähdittävä Craig heitti osan vastuusta myös hallituksille.
- Eri maiden hallitukset eivät ole ajan tasalla siitä, mitä internetissä tapahtuu ja miten sitä kautta voi vaikuttaa, saati mihin sen viestit voivat johtaa. Hallitusten ja päättäjien tulisi kiinnittää enemmän huomiota internetiin ja siellä käytäviin keskusteluihin, Craig huomauttaa.
Daniel Craig huomautti vielä, ettei hän itse kuulu Facebookiin, eikä hän käytä aikaansa internetissä selailuun.
- Jos minulla on jollekin asiaa tai haluan tietää jotakin, otan puhelimen käteen ja soitan, hän naurahti.
Jo kaksi Bond-seikkailua tehnyt Craig ryhtyy filmaamaan kolmatta James Bond -elokuvaa marraskuussa.
Rita Tainola, Lontoo (Lähde: Ilta-Sanomat)
Takaisin luokkataisteluun, otsikoi Vesa Jaakola. Kolumni on julkaistu viikolla 5/2012 Pohjois-Suomen maakuntalehdissä, kerrotaan artikkelin yläreunassa.
Luokkataistelu. Köyhä köyhtyy ja rikas rikastuu. Historian hirviöt syntyvät epäoikeudenmukaisuudesta ja niukkuudesta. Pohdin asiaa kirjoituksessani Historian hirviöt vuonna 2006. Kaikilla ei maltti riitä demokraattiseen vaikuttamiseen. Halutaan kaikki mulle, nyt heti. Tänään eikä huomenna. Synnyttääkö politiikka epäoikeudenmukaisuutta? Näinkö aina käy silloin kun ei ole enää varaa inhimillisyyteen? Onko luokkataistelu ahneuden hinta? Lasku siitä, mitä on jäänyt tekemättä tai mitä on tehty väärin. Kun hyvinvointivaltiosta tulee pahoinvontivaltio se ei käy hetkessä. Toivo on hyvä sana. Mutta kun se on vailla todellista merkitystä, käy huonosti. Toivottomuus alkaa toivon loppuessa. Ja hirviö iskee juuri silloin, sillä se on sen tilaisuus. Yksinkertaisesti se vaan tuntuu pelottavalta.
Vainoamisesta viimeinkin rangaistavaa?
Iltalehti: Oikeusministeriön työryhmä esittää, että vainoamiseksi voitaisiin lukea esimerkiksi jatkuva uhkailu, seuraaminen ja tarkkailu. Vainoamisesta tuomittaisiin enintään kaksi vuotta vankeutta.
Rikokseksi kirjattaisiin myös viestintärauhan rikkominen. Siitä voitaisiin tuomita, jos joku lähettelee toiselle toistuvasti viestejä tai soittelee häirintätarkoituksessa. Häirinnän rikollisuus ei olisi enää sidottu siihen, mitä välinettä siinä käytetään ja otetaanko viestit vastaan kotirauhan piirissä.
Uudet rikokset olisivat asianomistajarikoksia. Vainoamisen voisi viedä eteenpäin myös syyttäjä, jos tärkeä yleinen etu sitä vaatii tai teossa on käytetty hengenvaarallista välinettä.
STT
Olen kirjoitellut tässä blogissa toistuvasti sekä kiusaamisesta että vainoamisesta. Juttuja ja koosteita ovat olleet m.
Kiusaamiseen puuttumisen korkea kynnys
Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?
Muualla
Elin vuosia sumussa ja jatkuvassa pelossa (Iltalehti)
Keskustelu/Kiianmaa/eroperheet Vainoamisen kriminalisointi
Keskustelu/Oletko kohdannut vainoamista (Iltalehti)
Sananvapausrikokset, vainoaminen ja häirintäkäyttäytyminen (OM)
Stalking eli vainonta on yllättävän yleistä (Poliisi)
Vaino (Wikipedia)
Vainoaminen ja kohdennettu väkivalta (Luento 4.5. 2012 Helsingissä)
Vainoojat halutaan aisoihin (Keskisuomalainen)
Vainoaminen pakkomielteenä: Kalle Haataisen ohjelma
Vainoaminen halutaan kieltää lailla (Verkkouutiset)
Vainoaminen on rikos monessa EU-maassa. (Suomen Kuvalehti)
Vainoojan uhri elää jatkuvassa pelkotilassa (MTV3)
Helinä Häkkinen-Nyholm kirjoittaa aiheesta kirjaa. Kirjoittaja on psykolgoian tohtori.
Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?
Toimittaja Olli Pirttimäki kirjoittaa Iltalehdessä otsikolla Narsismi yksi syy perhesurmiin? Kysymys on hyvä ja ajankohtainen, sillä viime viikkojen aikana on tullut huolestuttvan usein uutisia, joissa perheen toinen vanhempi, yleensä isä, on surmannut perheensä. Yleensä kyseessä on ollut erotilanne, josta mies ei ole päässyt yli.
Jutuissa näyttää olevan sama kaava. Ehkä asiat vaan toteutuvat hieman eri järjestyksessä. Väkivallantekijä on usein käytännössä ryhtynyt valmistelemaan tekoaan puhumalla ex-puolisostaan mahdollisimman paljon negatiivisia asioita tulevan uhrin lähipiirille, edistäen uhrin tehokkaasti kaikista sukulaisista ja ystävistä. (Ja silloin kun vielä on mennyt ns. “hyvin” uhrin yhteydnpito lähisukuun on estetty syyllistämällä. Tätäkin sitten käytetään hyväksi, kun uhri livahtaa pakoon: esitetään, että kyllä HÄN olisi ollut yhteydessä, mutta henkilö X ei halunnut.)
Sitten kun myllytys alkaa on usein käytännössä tulevaa (henkirikoksen)uhria on syytelty siitä, että tämä ei pidä yhteyttä sukulaisiin tai hän ei vastaa viesteihin tms. Pitääkö uhrin vastata viesteihin, joissa hänelle annetaan valmiiksi syntipukin rooli? Mielestäni ei. Hyvä sääntö on, että ei pidä antaa vastapuolen viedä. Puheiden perusteella vakaumuksellisen kannan muodostanut “auttaja” raportoi “päämiehelleen” uhrin puolustaneen itseään ja lisääpä yleensä vielä vähän omiaankin, että kykenisi miellytämään “päämistään”.
Kuvio on niin monimutkainen, että sitä ei ihan hetkessä tajua, kun sellaiseen joutuu. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että narsitinen kuvio on kuolemantanssia, josta esim. lastensuojelutyöntekijöillä näyttää olevan aika ohut ymmärrys. Kun sitten jotakin tapahtuu sanotaan, että olisit sanonut aiemmin.
Jos ihan kokonaan ei pääse hengestään niin henkiset vauriot ovat ainakin suuria. Avioero ei useinkaan ole hetken mielijohteen tulos. Sitä on saatettu miettiä vuosikausia ja viimein uskallettu tehdä se ratkaiseva päätös. Siinä vaiheessa ei kannattaisi niiden puhua yhtään mitään, jotka eivät ole syvällisesti sisällä perheen asioissa. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi kuunnellut mitä puhutaan, vaan sitä, että olisi itse elänyt siinä kontekstissa, josta on irtauduttu. Parhaita asiantuntioita lienevät kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat haastavaa arkea haastavan vanhemman kanssa eläneet.
Olen pohtinut sitä, millä tavalla sosiaalilan oppilaitoksissa kiinnitetään huomiota tämän ilmiön tunnistamiseen? Entä sitten työyhteisössä: käydäänkö tavanomaisuudesta poikkeavia tapauksia läpi työnohajuksessa? Kuunnellaanko uhria? Vai tehdäänkö uhrista yhteistyökyvytön/yhteistyöhaluton syntipukki, joka estää toisen vanhemman mukanaolon lasten arjessa?
Naristin kai tunnistaa aika helposti siitä, että hän ei epäröi ottaa yhteyttä toistuvasti työntekijöihin. Hän lähestyy yleensä johtoporrasta ja tekee sen määrällisesti usein. Hän imartelee, kehuu ja houkuttelee. Hän vaikuttaa unelmapuolisolta ja jo pelkästään se riittää saamaan pään sekaisin. Sitten vastapuolen kuuntelu jääkin vähän heikolle hollille. Hän on huolissaan vastapuolen terveydestä ja kyvystä huolehtia lapsista jne. Hän vihjailee ja viattomasti pohtii. Hän ei epäröi käyttää mitään keinoa hyväkseen, jotta oma ja ainut oikea tahtonsa toteutuisi. Uhrien piina jatkuu vuosia.
Kun lastensuojeluviranomaisten tuki on varmistettu, sitten alkaa oikeuspelleily ja perättömien lastensuojeilmoitusten teko. Siinä showssa eivät paina sitten enää mitkään normaalit kriteerit. Vaikka taustalla olisi sinitakkien dokumentoimaa väkivaltaisuutta, selitetään huippuvanhemman tekosia parhain päin ja uhria kehoitetaan antamaan anteeksi ja tekemään kiltisti yhteistyötä, etteivät asiat mene hänen kannaltaan pahempaan suuntaan…
Hohhoijaa… kyllä kirpun pistää taas vihaksi.
Narsistien uhrien tuki ry:n edustaja Sirpa Polon mukaan viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes.
Radio City uutisoi torstaina Polon kertoneen, että narsistien uhrien tukiyhdistykseen on ollut yhteydessä myöhemmin perhesurmien uhreiksi joutuneita ihmisiä.
Iltalehden perjantaina haastattelema Polo sanoo, että narsismiin ei ole aiemmin osattu suhtautua tarvittavalla vakavuudella, mutta nyt se on perhesurmien takia noussut puheenaiheeksi.
Polo kertoo esimerkkinä työpaikkakiusaamisen, jonka taustalla voi olla narsismi. Hänen mukaan vasta Rädyn ja Ahteen välinen tapaus nosti työpaikkakiusaamisen isosti esille, vaikka ilmiö on ollut olemassa jo pitkään. Samoin on nyt perhesurmien kohdalla.
- On pitänyt sattua tosi paljon ja tosi pahasti, ennen kuin on tajuttu narsismin vaarallisuus. Tämä on hyvin vakava asia, sillä kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi, Polo toteaa.
Yksi ongelma narsismin torjuntaan on pelko, sillä monesti uhri ei uskalla tai kehtaa hakea apua ajoissa. Polon mukaan eri yhteisöissä, kuten esimerkiksi työpaikoilla pitäisi tapauksiin uskaltaa kuitenkin puuttua rohkeammin, kun ongelmia alkaa ilmaannuttua.
Ei vain henkistä väkivaltaa
Narsismi mielletään monesti vain henkiseksi väkivallaksi. Polon mukaan narsismi ei kuitenkaan aina jää pelkän henkisen väkivallan tasolle. Narsistien uhrien tukiyhdistykeen on ottanut yhteyttä myös henkilöitä, jotka ovat myöhemmin joutuneet perhesurman uhreiksi. Näissä tapauksissa on vahva epäilys, että narsismi on lopulta ollut syynä hirmuteolle.
- Muutama tapaus on tosiaan tullut vastaan. Tällaiset äärimmäiset tapaukset ovat myös vertaisryhmän vetäjille todella rankkoja. He ovat joutuneet miettimään omaa jaksamistaan ja jatkoa, Polo kertoo.
Hiljattaisessa perhesurmatapauksessa esille nousi tekijän yritys hakeutua hoitoon. Sitä ei hänelle kuitenkaan pystytty tarjoamaan ja seuraukset olivat kammottavat. Polon mukaan narsismin vakavuutta ei olla aiemmin Suomessa täysin ymmärretty. Tästä syystä narsismin uhrit joutuvat usein turhaan etsimään apua.
Diagnoosit lisääntyneet
Narsismi on lisääntynyt selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana, tai ainakin diagnooseja on tullut esille aiempaa enemmän. Lisääntyneen väkivaltakäyttäytymisen syyksi on monesti esitetty väkivaltaisia elokuvia ja pelejä. Polon mukaan myös sotien traumat voivat osaltaan selittää lisääntynyttä narsismia. Monien nykyvanhempien omat vanhemmat traumatisoituivat sodan aikana. Tämän vuoksi he eivät kyenneet tarjoamaan lapsilleen oikeanlaista mallia ja huomiota. Nämä ongelmat ilmenevät nyt, kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia.
- Nämä asiat ovat rankkoja asioita, mutta on hyvä, että ne vihdoin nousevat esiin. Tämä voi auttaa ongelmien selvittämisessä ja yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa, Polo tuumaa.
OLLI PIRTTIMÄKI
(olli.pirttimaki@iltalehti.fi)
Lasten hyväksikäytöstä on liian pienet tuomiot
Iltalehdessä on Lapin poliisilaitoksen tärkeä tiedote.
Lapin poliisilaitos on tutkinut törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jossa epäiltynä on noin 40-vuotias mies ja uhrina 15-vuotias tyttö.
Poliisi lähetti tapauksen tutkinnasta tavanomaisesta poikkeavan tiedotteen.
Poliisin mukaan rikos ja sen tutkinta on saanut aikaan suurta myllerrystä niin epäillyn, uhrin kuin heidän läheistensäkin elämässä.
Seksuaalinen kanssakäyminen aikuisen ja alle 16-vuotiaan välillä on vakava rikos. Poliisin huolena onkin, että rikoksiin syyllistyvät eivät etukäteen ymmärrä tekonsa seurauksia.
Epäillyn elämää tutkitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti, kun poliisi ryhtyy selvittelemään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Poliisi kertoo, että etenkin pienillä paikkakunnilla asiat kantautuvat nopeasti kyläläisten korviin ja epäillyn elämästä voi tulla kovin hankalaa.
Poliisi toteaa, että suurin tuska koituu kuitenkin uhrille ja hänen omaisilleen.
- Aikuisen itsekkäitä tarpeita kohtaamaan valittu nuori ei välttämättä tajua tapahtuman merkitystä elämälleen kuin vasta aikuisena. Henkiset vauriot voivat nousta esille vasta vuosikymmentenkin päästä, tiedotteessa sanotaan.
Poliisin mukaan tekijälle saattaa nousta harhakuvia teon luvallisuudesta ja oikeudesta, jos nuori on tapahtumaan jollain tavalla suostuvainen.
- Totuus on kuitenkin se, että lapsen elämä voi olla tapahtuman seurauksena pysyvästi pilalla.
Maksimirangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on neljä vuotta. Törkeässä tekomuodossaan rikoksesta voidaan tuomita kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.
Lapin käräjäoikeus vangitsi nyt Lapissa tutkittavana olevassa jutussa epäiltynä olevan 40-vuotiaan miehen viime viikolla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapauksen tutkinta jatkuu edelleen.
IL
Neulekirppu on sitä mieltä, että näistä rikoksista pitäisi antaa elinkautinen. Toisen elämän tuhoamisesta pitäisi olla sellaiset seuraukset, että ne tuntuvat. On turha väittää, että 15-vuotias on täysin tietoinen mitä tekee, kun hän menee vanhemman miehen kanssa sänkyyn. Neulekirpun luokkakaveri päätti päivänsä sen 15-vuotiaana seurusteltuaan naimisissa olevan miehen kanssa. Mies tietenkin laittoi oman perheensä etusijalle eikä masentunut teini tajunnut, että tämä elämä voi olla niin karua. Lisäksi tämä teini oli raskaana tälle miehelle. Eli mies ei ollut ollut vastuullinen tietenkään tässäkään suhteessa, että olisi huolehtinut ehkäisystä.
