Hyvää äitienpäivää Happy Mother’s Day

Käenkaali, ketunleipä, Common wood sorrel- Oxalis acetosella

Käenkaali (Wikipedia) In English Common wood sorrel

Scilla siberica Idänsinililja

Maailman parhaat ravintolat World’s best restaurants

Linkkilistalla on 50 maailman parhaimpiin kuuluvaa ravintolaa
The list of World’s 50 Best Restaurants by S. Pellegrino

el Bulli on maailman paras ravintola!
(22.4.2008 20:21) Suomalaisravintola sijalla 39 (Ilta-Sanomat)

Katalonialainen el Bulli on maailman paras ravintola. Tulos ei ole yllätys, sillä Ferrán Adriànin johtama ravintola on äänestysten kestosuosikki.

Titteli perustuu brittiläisen Restaurant Magazinen vuosittaisen äänestyksen tuoreeseen tulokseen.

Ainoana suomalaisravintolana listalle pääsi Hans Välimäen Chez Dominique. Sen sijoitus putosi neljä sijaa. Vuoden 2008 tuloksissa se on sijalla 39.

Pohjolan paras on äänestyksen mukaan tanskalainen Noma. Se sijoittui kymmenenneksi.

Aänestyksen tulokset:

1. elBulli, Espanja
2. The Fat Duck, Englanti
3. Pierre Gagnaire, Ranska
4. Mugaritz, Espanja
5. The French Laundry, Yhdysvallat
6. Per Se, Yhdysvallat
7. Bras, Ranska
8. Arzak, Espanja
9. Tetsuya’s, Australia
10. Noma, Tanska
11. L’Astrance, Ranska
12. Gambero Rosso, Italia
13. Restaurant Gordon Ramsay, Englanti
14. L’Atelier de Joël Robuchon, Ranska
15. Le Louis XV, Ranska
16. St John, Englanti
17. Jean Georges, Yhdysvallat
18. Alain Ducasse au Plaza Athénée, Ranska
19. Hakkasan, Englanti
20. Le Bernardin, Yhdysvallat
21. Alinea, Yhdysvallat
22. Le Gavroche, Englanti
23. Dal Pescatore, Italia
24. Le Cinq, Ranska
25. Troisgros, Ranska
26. El Celler de Can Roca, Espanja
27. L’Hotel de Ville Philippe Rochat, Sveitsi
28. Hof Van Cleve, Belgia
29. Martin Berasategui, Espanja
30. Nobu London, Englanti
31. Can Fabes, Espanja
32. Enoteca Pinchiorri, Italia
33. Le Meurice, Ranska
34. Vendome, Saksa
35. Die Schwarzwaldstube, Saksa
36. Le Calandre, Italia
37. Chez Panisse, Yhdysvallat
38. Charlie Trotter\’s, Yhdysvallat
39. Chez Dominique, Suomi
40. D.O.M, Brasilia
41. Daniel, Yhdysvallat
42. Oud Sluis, Alankomaat
43. Ristorante Cracco, Italia
44. Asador Etxebarri, Espanja
45. Les Ambassadeurs, Ranska
46. L’Arpege, Ranska
47. Tantris, Saksa
48. Oaxen Skärgärdskrog, Ruotsi
49. Rockpool, Australia
50. Le Quartier Francais, Etelä-Afrikka

Viimeinen ovi The Last Door

Viimeinen ovi

Kuluvalla viikolla ollut ovi -haaste tuli minulle ajankohtaiseen aikaan. Erityisesti HPY:n kuva nostatti vahvoja tunteita. Vuosi sitten isäni astui viimeisestä ovesta, josta on jokaisen astuttava yksin, vaikka vierällä olisikin niitä, jotka rakastavat. Sitä ovea ei voi enää avata uudelleen. Sieltä voi tulla takaisin, kun on kerran siitä mennyt. Sen oven takse jäämme surumme ja pelkomme kanssa. Tiedämme, että se ovi on jossakin myös itsellemme, mutta emme halua nähdä sitä vielä tänään, emme halua puhua siitä, emme halua kuulla siitä emmekä ajatella sitä.

Meillä on onneksi täällä paljon muita ovia, joita voimme avata ja sulkea, ovia jotka ovat raollaan. Ne ovat mahdollisuuksiamme tänään, kun olemme täällä. Tänään.

I try to translate my thoughts in English. (sorry with my poor language, I just try to open the door of the English language)

The Opening of the Last Door

The Challenge Door touched me a lot on this week. It was especially HPY’s photo highlighted the feelings about the last door. A year ago my father went away. He was old. At his early 80’s. I also understand that it was his time to closes the Door. We can close in on the last door with our dears, they can help us, they can empathize, they can share horror of death, they can share tears but they cannot open the Door with us. We have do it ourselves. Alone. We can open the Door only once. We can not come back after we have gone. We, the survivors, are just staying here with our horror of death, we hope that we do not have to open the Door yet. We do not want to think about it, we do not want to speak about it, we do not want to see it.

But happily we have a lot of doors here and there. Some of them are soon opened, some of them are just little ajar. We should learn to see these possibilities now when we are here. Today.

——-

Mietelmät ovat lainauksia teoksesta Lauhakangas, Outi. (toim.) 1997. Ajattomia mietteitä. Huumorin, tiedon ja elämänviisauden värittämiä ajatuksia. Valitut Palat.Reader’s Digest.

Suru on viisautta. John Keats (1795-1821)

Vaikeneva suru on vaarallisin. Jean Racine (1639-1699)

Vain ne, jotka ovat oppineet murheen tuntemaan, pystyvät sen toisten kanssa jakamaan. Sofokles (496-406 eKr.)

Kevyet murheet ovat äänekkäitä, raskaat mykkiä. Lucius Annaeus Seneca (4eKr.-65jKr.)

Et sanan sanaa lausutuksi saa, kun murhettasi tahdot kuvat; keveisiin huoliin kyllä sanat löytyvät, suruista suurin vain vaikenee. Samuel Daniel (1562-1619)

Valtameri ei ole rannaton-ei myöskään suru. Thomas Cambell (1777-1844)

Onnellisempien aikojen muistoissa murhe synkimmin kruunataan. Alfred Tennyson (1809-1892)

Elämä on farssia, johon jokaisen on osallistuttava. Arthur Rimbaud (1854-1891)

Onnen helmiä

Ajatukset ovat peräisin teoksesta: Ikonen, Teemu (toim.) 2006. Onnen helmiä. Ajatuksia ilosta ja elämästä. Gummerus.

Mikä oikeus meillä on onneen? -Henrik Ibsen-

Demokritos on sanonut: Elämä ilman juhlaa on kuin pitkä matka ilman majataloa.

Onnellisten elämä on lyhyt, onnettomilta yksi yö ei pääty milloinkaan. -Lukianos-

Parempi kuolla seisaallaan kuin elää polvillaan -Dolores Ibarrui-

Demokritoksen mielestä: Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä hänestä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Sananlaskuissa 15:21 puolestaan on todettu, että Järjetön saa ilonsa hulluudesta, järkevä kulkee tietänsä suoraan. Ja edelleen Sananlaskujen kirjassa 10:23 todetaan: Ilkityöt ovat hullun huvi, järkevä saa ilonsa viisaudesta.

Onni on kuin suudelma: se on jaettava jotta sen voisi saada. Tätä mieltä on ollut Olivia Santoro. Vastaavasti Anne Sexton on sanonut, että Jakamaton ilo kuolee varhain. Samoilla linjoilla on myös Marie von Ebner-Eschenbac: Sinun on jaettava onnesi, jos haluat sen moninketaisena. Denis Diderot puolestaan on sitä mieltä, että Onnellinen se, joka tekee mahdollisimman monta ihmistä onnelliseksi.

Ivo Andríc on sanonut, että Elämä antaa meille takaisin sen, minkä me annamme toisille.

Perisuomalainen pessimistinen ajatus onnen kätkemisestä  lienee aika yleismaailmallinen, sillä esim.  Publilius Syruksen mietteessä todetaan: Jos kutsut itseäsi onnekkaaksi, valmistelet katastrofia.

Orkideaostoksilla, Shopping again

As you see I was shopping again some new flowers… They had a very good offer, only 4,90€/flower.

Kävin tyhjentämässä paikallisen marketin orkideahyllyn, kun hinta laski 4,90€/kukka.

10 000 täynnä! 10 000 visitors!

Flowers for visitors.  Welcome again!

Kiitos käynnistäsi ja tervetuloa uudelleen.

Mustan Kanin syntymäpäivä Birthday of the Black Rabbit

As audience I ask for Neulekirppu to publish one new photo again. She said that taking photos of a rabbit is wasting of her life. I don’t agree with her. She cannot understand that by taking photos she is also collecting the family history. When they all are 10 years older than today they will remember me with warm thoughts. I’m sure about that.

But there is one thing that made me really happy on last weekend! The son called on last weekend to her mother and told about one rabbit that was age of 12 when she died. What a great news for me but I’m at all such an sure that Neulekirppu agree with my happiness. I know her thoughts: oh dear is she still going to live at least 5 years. She is also counting in her mind very probably that if there is not any family members who would be interesting in taking care of me. Because miss 16 was 9 years old when I moved in this house and all these years she has taken good care of me. But I don’t let Neulekirppu’s gloomy thoughts disturb me at all. It’s my 8 years old birthday on Sunday and I’ll get some salad, a slice of chocolate and so on. The parties go on. I’m happy Black Rabbit. I told to Neulekirppu that it is time to publish my diary today just because I want to wish you really Happy Valentine’s!

With Love

Black Rabbit

Voin vain arvata, mitä Neulekirppu ajatteli, kun hänen poikalapsensa kertoi viikonloppuna kanista, joka oli saavuttanut 12 vuoden kunnioitettavan iän. Aivan varmasti tämä rouva oli miettinyt, että vieläkö todella on viisi vuotta aikaa, jolloin hänen pitää sietää kania. Samalla hän todennäköisesti arvioi mielessään perheenjäseniään, kuka voisi olla kiinnostunut kanin hoitamisesta, kun neiti 16wee lähtee pois kotoa. Luulen, että hänen vastauksensa oli tasan 0. Neiti 16wee on hoitanut minua todella siitä asti kun saavuin tähän taloon. Nyt Neulekirppu on varmasti laskenut aivan oikein, että yhtä tunnollista ja eläinrakasta lasta hänellä ei yksinkertaisesti ole, kuin mitä neiti 16wee on. Siksi hän aavistelee, että joutuu itse kaninhoitajaksi. No sitä hän ei vielä tiedä, että minä olen ajatellut muuttaa Neiti 16ween kanssa samaan aikaan. Kyllä kaksi sopuisaa neitiä mahtuvat varmasti samaan yksiöön.

Vaadin Neulekirpulta lupaa, että saan julkaista päiväkirjani jo tänään. Pitkin hampain hän suostui. Minä nimittäin haluan toivottaa kaikille kavereilleni

Hyvää Ystävänpäivää!

Voikaa hyvin

t. Musta Kani

mustan kanin päiväkirja

Tarinamaanantai 36, Mistä kaikki alkoi?

Tarinamaanantain 36. aihe Aikamatka: Mistä kaikki alkoi?

Mies makasi sammuneena eteisen lattialla. Kaija ei muistanut monesko pullo tänään oli menossa. Se oli alkanut siitä yhdestä pienestä, kuten kaikki aina yleensä alkaa, pienestä ja mitättömästä. Ensin oli ryypätty vain viikonloppuna. Silloinkin vain perjantaina. Lauantaina oli parenneltu krapulaa ja sunnuntaina oltu sitten vihaisena nuokkuen koko päivä. Viikko töissä oli mennyt kaikesta huolimatta ihan kivasti.

Kaija tuijotti eteensä. Hän ei muistanut missä vaiheessa Heikki oli ryhtynyt ottamaan useammin. Kaikki oli käynyt vähitellen Jotenkin salakavalasti. Talo oli saatu valmiiksi ja velat maksettua. Ja äkkiä vain oli havahduttu siihen, että enää yksi kori viikossa ei riittänyt. Mutta milloin hän itse oli aloittanut ja miksi, sitäkään hän ei enää kyennyt muistamaan. Oliko se alkanut parista viattomasta saunakaljasta vai jostakin muusta.

Päätä särki ja huippasi. Edellisellä kerralla miehelle ja pojalle oli tullut riitaa ja hänen oli pitänyt kutsua poliisi. Olivat vieneet miehen ja siitä mies oli ollut pitkään vihainen. Oli syyttänyt pettämisestä ja perheasioiden riepottelemisesta ympäri kyliä. Mitähän naapuritkin ajattelivat. Niin mitähän, Kaija havahtui.

Tästä oli päästävä jotenkin eteenpäin. Kaija päätti kerätä kaikki pullot pois. Hän keräsi ja keräsi ja tuntui, että pullot eivät loppuneet ollenkaan. Sumein silmin hän katseli eteisessä makaavaa miestä ja olohuoneeseen kasaamiaan pusseja. Pusseja oli aika monta. Ainakin kymmenen ellei enemmän.
Pulloista oli päästävä eroon. Kauppaan ei ollut pitkä matka, mutta tuollaisen pullomäärän kantaminen kestäisi monta päivää. Kaija päätti tilata taksin. Ei, ensin pullot pitäisi saada eteiseen ja pitäisi pyytää, että tulisivat vähän isommalla autolla.

Taksikuski seisoi pihassa ovi valmiina auki. Kaija lähti kohti autoa kaksi kassia molemmissa käsissä. Ulkona tuntui olevan aika kirpakka ilma. Pihassa oleva vesilätäkkökin näytti jäätyneeltä. Kaija horjahteli, samassa hän astui jäätyneen lammikon päälle ja kaatui. Pullot levisivät pitkin pihaa. Taksikuski seisoi hetken neuvottoman näköisenä, mutta riensi sitten auttamaan Kaijaa ylös. Mene pois, kyllä minä tästä, sanoi Kaija ja katsoi kuskia vihasta leiskuvin silmin. Minä en ole aina ollut tällainen, tuntuivat hänen silmänsä sanovan. Taksikuski ryhtyi keräämään ympäri pihaa levinneitä pulloja.
- Niitä on tuolla lisää, sai Kaija sanotuksi.
- Varmasti on, ajatteli taksikuski ja katsoi Kaijaa, jonka silmistä olivat tähdet sammuneet.