Miksi yöllä ei saa pitää valoja?, Tarinamaanantai 1

Tämä juttu tuli mieleeni, kun luin taannoin Liisan runoa muistosta. Etenkin tuo loppu ”Koko CV on poltettu aistinsoluihin.” herätti tunteita. Tämä tapahtui eräänä synkeän syksyisenä yönä, kun neitini x oli 2,5v eli tapahtumasta on kulunut aikaa sen verran kauan, että tälle(kin) jutulle voi jo nauraa ja tapahtuma on muuttunut kultareunaiseksi muistoksi. Taustaksi kerrottakoon, että huoneen, jossa tämä tapahtui, katto on yli 3m päästä lattiasta korkeimmasta kohdasta.

Liitän tämän myös Kaisan ylläpitämään Tarinamaanantai-osastoon. Tarinamaanantain ensimmäisenä haasteena on kuva sateisesta ikkunasta.

Heräsin kyseisnä synkeänä ja sataisena syysyönä epämiellyttävään, tasaisin väliajoin toistuvaan pip-pip -ääneen. Makuuhuoneen palohälyytinhän se siinä alkoi muistuttamaan patterien virran loppumisesta. Yritin nukkua, mutta jokainen voi kuvitella, miten se onnistuu tasaisin väliajoin kuuluvan kimakan äänen rytmittämänä.

Mutta miksi ihmeessä palohälyyttimien patterien virta loppuukin aina yöllä? Vai onko siihen asennettu joku hämärätunnistin, joka auttaa sitä tunnistamaan vuorokaudenajan? Patteri tulee varmemmin vaihdettua… Ja miksi ukko on yleensä aina silloin työmatkalla, kun jostakin hälyyttimisestä sitten loppuu patteri tai joku kodinkone hajoaa?

Entäpä miksi ei saa sitten pitää valoja, kun ottaa sen patterin pois ja seisoo kahden tuolin päällä, jotta yltää sen patterin ylipäätään vaihtamaan?

Kolmeen ensimmäiseen en osaa vastata, mutta tähän neljänteen osaan. Siksi, koska yöllä ei saa pitää valoja, silloin nukutaan. Näin sanoi neiti x, silloin siis 2,5v, joka heräsi, kun seisoin kahden tuolin päällä irroittamassa patteria palohälyttimestä. Neiti oli herätessään hyvin, hyvin vihainen. Ensi sanoikseen hän huusi, että valot pois, minä nukun.
Onneksi olin käynyt vessassa ennen patterin takia suorittamiani rakennusurakkaa ja kiipeilytoimenpiteitä… ja jättänyt sinne valot, sillä neiti 2,5v kävi sammuttamassa makuuhuoneen valot ja yritti sammuttaa niitä vessastakin, mutta ei yltänyt onneksi katkaisijaan. Lattia oli vielä liian lähellä takamusta. Mutta vessan oven hän sulki. Valoa ei siis ollut enää nimeksikään.

Pynnöistäni huolimatta, sytyttää valot uudelleen, tämä neiti pysyi lujana (ei siis mikään nykypoliitikko, takinkääntäjä -tyyppi tai tuuliviiri) ja sanoi, että yöllä ei saa laittaa valoja, sillä hän nukkuu. Ja sanojensa vakuudeksi hän kiipesi takaisin sänkyyn, veti peiton korviinsa. Maanittelin ja neuvottelin valoista, mutta hän pysyi päätöksessään. Yöllä nukutaan ja silloin ei ole valoja.
Siinä minä seisoin kahdella (tässä vaiheessa jo vähän huojuvanoloisella) tuolilla pimeässä makuuhuoneessa. Huoneessa jonne kajasti hieman valoa käytävästä suljetun vessanoven alta… Ainut mahdollisuuteni tulla alas näytti siinä vaiheessa olevan hyppääminen. Jos olisin hypännyt, olisin todennäköisesti pudonnut suoraa tämän arvon neidin päälle. Toinen vaihtoehto, että seisoisin siinä aamuun saakka, ei sekään vaikuttanut kovin houkuttelevalta. Pari pientä virheliikettä ja räiskis…

Onneksi isosisko heräsi meteliin ja tuli katsomaan, mitä talossa puuhataan ja möykätään. Hän pitikin sitten tuolitornista kiinni, että pääsin kömpimään alas. Patteri tosin jäi vaihtamatta, koska valoja ei saanut laittaa, onneksi sentäs sain sen entisen irroitettua. Täytyy myöntää, että kyllähän se vaihtaminen hoituikin sitten päivänvalolla hieman turvallisemmin. Varastosta haetut tikkaat helpottivat kummasti työtä.

4 kommenttia

Kategoria(t): Arjessa tapahtuu, Lasten lohkaisemaa, tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2006, tarinat

4 responses to “Miksi yöllä ei saa pitää valoja?, Tarinamaanantai 1

  1. Kaisa

    Ei saisi nauraa toisen vaikeuksilla mutta paha tässä on nauramattakaan olla… 😀 😀 😀 😀

    Aivan ihana juttu (sorry nyt! :)!! Ehdottomasti neiti 2,5 veestä tulee jotakin muuta kuin poliitikko… 😀

    Muuten, nykyään kuulemma saa kaupasta valmiina palohälyttimen ”jatkojohtoja”. Eli johtoja, jotka voi naputella pikku koukuilla kattoon, alas seinää ja vaikka oven taa piiloon – ja siellä päässä roikkuu patteri.

    Veljeni tehtaili aikanaan minulle sellaisen omin käsin, kun edes isot miehet eivät tahdo jakkaralta ylettyä eteisen katossa olevaan hälyttimeen… Mutta nyt niitä siis saa valmiinakin.

  2. Neulekirppu

    Joo =:o Ja mä pelkään kaikkia pikkujakkaraa korkeampia paikkoja… Tuossa tilanteessa mua ei naurattanut yhtään. Roikuin komeron puoliksi komeron päällä ja tunsin, kuinka tuolien asento muuttui…
    Huoh. Kuten totesin, jos olisin hypännyt, niin olisin pudonnut tuon äkäpussin päälle.

  3. Anna Amnell

    No, jo oli tarina tämäkin. Todellisuus on usein tarua hurjempaa.

    Sanotaan, että kotiäideiltä ja äideiltä yleensä vaaditaan harvinaisen paljon luovuutta, sitkeyttä jn jne.

  4. Neulekirppu

    Se on totta, että lasten kanssa joutuu olemaan luova. En ole ollut varsinaisesti kotiäitinä, vaikka useampi lapsi perheessämme onkin. Mutta arki ei ole tosiaankaan tylsää.

    Pieniä hassuja juttuja ja sanontoja tulee jatkuvasti. Eilen nuorimmaiseni 3,5v. vaati selitystä sille, missä on auringon pesä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s