Tarinamaanantai 2

-Jaaha, sanoi kani ja hyppeli lähemmäs lattialla olevaa radiota. Johdot näyttävät olevan paikoillaan. Ah, mikä ihana sähköjohdon tuoksu. Kani hivuttautui lähemmäksi johtoja. Se vilkuili sivuilleen. Ketään ei ollut näkemässä. Se voisi nyt hyvinkin napata johdon poikki ja häipyä paikalta muina kaneina ja olla hämmentyneen näköinen, kun laiteen omistaja kysyisi, kuka on purrut johdot poikki. – Minua ne kuitenkin syyttävät. Ja aina kuitenkin kysyvät, ajatteli kani vähän ärtyneenä.

Kani otti pari loikkaa ja pysähtyi miettimään. Se oli puraissut koko joukon erilaisia johtoja poikki elämänsä aikana. Parhaimipia olivat olleet sellaiset johdot, jotka roikkuivat alas pöydältä. Niissä katkaisemisen saattoi tehdä nopeasti ohimennessään. Ihan noin vain. Hyppy, suu auki ja raks. Tosin, jos aivan tarkasti mietti kyllä pakusmpi johto oli parempi kuin ohut. Siinä oli enemmän haastetta. Vaikka helpostihan nekin yleensä katkesivat, kun hallitsi katkaisutekniikan yhtä hyvin kuin hän.

Surkeimpia johtoja ovat kertakaikkiaan, kani mietti, olivat ne ohuen ohuet matkapuhelimien johdot, sillä niissä ei ollut haastetta ollenkaan. Vips ja siinä ne olivat kahtia ennen kuin ehti kunnolla aloitaakaan. Tämä nimenomainen johto näytti muhkealta. Se oli musta ja kiiltävä ja aika paksun näköinen.

Sitä minä en kyllä ymmärrä, jatkoi kani miettimistään, miksi ihmiset aina niin huutavat, kun olen puraissut johdon poikki. Yhden johdon sijaan heillä on kaksi johtoa ja koskaan he eivät ole siitä yhtään iloisia. Kani istahti. Se tunsi ylpeyttä ajateltuaan, kuinka komea lista kaikista katkaistuista johdoista tulisi. Stereoiden johto, TV:n johto, muutama kännykänlaturinjohto ja ainakin kolme lampun johtoa. Ja sirkkelin johto. Sirkkelin johto oli ollut kaikkein paras. Se oli ollut paksuin ja sitkein, mutta hän oli saanut sen poikki kuitenkin aika nopeasti. Sirkkelin johto oli saanut aikaan suurimman huudon. Isäntä oli luvannut laittaa hänet sirkkeliin, hakea kirveen ja katkaista kaulan. Emäntä oli sanonut, että ei sitä voi, koska se on lasten kani. Eikä se ymmärrä, kun se on kani, tehneensä mitään hassua. Sitäpaitsi, oli emäntä jatkanut, ei sen tappaminen sinulle sitä johtoa tuo takaisin.

Kani heilutteli korviaan. Se kuuli lähestyviä tömähdyksiä ja lasten ääniä. Nyt pitäisi toimia nopeasti.
– Missä se kani nyt oikein on? kysyi tytön ääni.
– Minne sinä sen jätit? kysyi pojan ääni. Et kai jättänyt sitä yksin sinne ylös.
Äänet lähestyivät. Missä olet kani, huusi tytön ääni. Kani sulki korvansa. Se katsoi kiiltävää sähköjohtoa, joka roikkui sen nenän edessä houkuttelevasti. Se ei enää ehtisi nauttimaan työnsä tuloksista ja se joutuisi taas häkkiin koko iltapäiväksi.
– Täällähän se makaa, onneksi se ei ole purrut johtoa poikki, sanoi pojan ääni.
– Ei se enää pure johtoja, sanoi tytön ääni, siitä on tullut iso ja viisas kani.

Kani katsoi surullisena sähköjohtoa. Se olisi niin kovin mielellään purrut sen poikki, mutta iso ja viisas kani ei purrut enää sähköjohtoja. Se vilkaisi haikeasti sähköjohtoa ja käpälät suoraksi ja päänsä käpäliensä päälle ja huokasi syvään. Siitä oli tullut liian iso ja viisas pureksimaan sähköjohtoja.


Edit: Tämä teksti osallistuu Kaisan ylläpitämään Tarinamaanantaihin

11 kommenttia

Kategoria(t): tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2006, tarinat

11 responses to “Tarinamaanantai 2

  1. Kaisa

    Viisas luotaus kanin sielunelämään! 🙂 Mutta loppu on kyllä surullinen. Tuleekohan meistä kaikista joskus niin isoja ja viisaita, että lakkaamme tekemästä sellaista mikä olisi kivaa?

  2. sakaR

    Todella sujuvaa dialogia! Oletko kanin omistaja kun noin elävästi tiedät sen pureskelutottumukset?

  3. Neulekirppu

    Huoh, joo. Kyllä kani talosta löytyy.
    http://kuvauksia.blogspot.com/2006/06/kani-kanuuna.html
    Se on temperamentiltaan erittäin itsepäinen ja voimakastahtoinen yksilö. Ilmeisesti sen sisällä asuu pieni vahtikoira.

  4. Ritviecav

    Hauska stoori, Neulekirppu! Mun kani tai Pupujussi kuvitteli olevansa Leijona.

  5. Alma

    Minun kävi surku kania, voisikohan sille ripustella pureskeltaviksi tarkoitettuja johtoja jonnekin päin taloa?

  6. Neulekirppu

    Kiitos ritviecav: Kaneilla on ilmeisesti suuri ego?

    Alma: ongelma on siinä, että ei tuo tajua, mikä on sen johto ja mikä mun johto. Todellisuudessa nuo johdonkatkomiset vähenivät, kun tämä pomppis erehtyi puraisemaan poikki päällä olevan lampun johdon ja sai siitä kunnon tällin. (Ihme kun säilytti henkikultansa.) Tuli pissat ja kakat siihen paikkaan pelkästä säikähdyksestä ja oltiin sitten niin kilttiä kania, että…

  7. Alma

    No kanilla kävi tuuri, juu. Olisi itsellekin käynyt varmaan samalla tavalla, jos johtoja äityisin pureskelemaan.

  8. Neulekirppu

    Joo ei kannata varmaankaan kokeilla 😀

  9. Isopeikko

    Luulin kyllä että koko kani paistuu ennen tarinan loppumista… tarinasi kulkui kuitenkin toisin. Olet laittanut siihen ovelan juonenkäänteen, tuonut yllätyksellisyyttä. Hyvä.

  10. Neulekirppu

    Kiitos kannustavasta kommentista Isopeikko. Minulle on tavattoman vaikea kirjoittaa tuollaista tarinatekstiä, enkä ole löytänyt siihen vielä oikein mitään kunnolista omaa tyyliäsi, niin kuin esim. sinulla on.

  11. Anna Amnell

    Nyt keksin, mitä kirjoitan, kun on vielä oma maanantaitarina kirjoittamatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s