Tarinamaanantai 4

Tarinamaanantai 4

Pitäisiköhän ottaa pois nuo kesäkalusteet tuolta parvekkeelta, tuumi vanharouva Loviisa Virtanen itsekseen. Hän katseli taivaanrantaa ja päätteli sen värisävyistä, että olisi ehkä tosiaankin parempi toimia jo tänään. Paras ryhtyä heti toimeen, ettei talvikeli yllätä. Hän käveli viidennestä kerroksesta rappuset alas kellariin ja otti varaston hyllyltä neljä hyvän kokoista pahvilaatikkoa. Pahvilaatikot olivat kaikki erikokoisia, niinpä ne mahtuivat varsin mukavasti sisäkkäin. Laatikkojen päädyissä oli siististi tekstatut laput: lista laatikkojen sisällöistä. Toiseksi suurimmassa laatikossa luki kukkaruukut, parveke ja toiseksi pienimmässä olivat kesäkoristeet, parveke. Suurin laatikko oli istuinsuojille ja pienin lasten leluille. Lasten lelut, pysähtyi Loviisa Virtanen miettimään. Eihän täällä ole vuosiin tarvittu lasten leluja. Olenkos minä jo niin höpsö, että olen laittanut nekin sinne joka vuosi? Ilmeisesti, ajatteli hän.

Loviisa Virtanen sulki varaston oven ja lähti kapuamaan rappusia ylös. Niin, olihan talossa hissikin, mutta sitä vanharouva ei käyttänyt muulloin kuin tullessaan kauppareissulta. Rappusten käveleminen pitää jalat vetreinä, hänellä oli tapana sanoa kummastelijoille. Niin-in. Mokomat laiskimukset. Ikää tuskin kahtakymmentä ja aina oltiin menossa hissiin. Nikolaikin oli aina ajanut hissillä. Oli kuulemma muuten kävellyt tarpeeksi. Hah, ajatteli hän. Ja hah. Sekö mies oli joskus kävellyt ylimääräisiä askeleita? Kiukku nosti punan hänen kalpeille kasvoilleen.

Rouva puuskutti ylös laatikot käsissään. No niin siinä oli käynyt, että Nikolai ei sitten enää kävellyt ollenkaan, kun jäi päivätöistään pois. Oli luvannut, että sitten käydään lenkillä, kun ollaan eläkkeellä, vaan ei käyty. Nikolai oli kuollut, sydänkohtaukseen melkein saman tien, kun oli jäänyt pois töistä. Painavin esine, mitä Nikolai oli koskaan käsissään pitänyt, oli mustekynä ja sanomalehti, ajatteli Loviisa Virtanen, yhä kiukkuisempana.

Hän kantoi laatikot sisälle ja laski ne alas parvekkeen oven viereen. Ulkona näyttää kylmältä. Taitaa olla parasta laittaa takki päälle ja huivi kaulaan, etten vilustu, hän ajatteli.

5 kommenttia

Kategoria(t): tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2006

5 responses to “Tarinamaanantai 4

  1. Kaisa

    Totta, mitä kaikkea sitä assosioikaan kun tekee tavallista arkista puuhaa… Ihastuttava vanharouva! 😀

  2. Neulekirppu

    Keksin Loviisa Virtasen kävellessäni töistä kotiin. Kävely on muuten tosi hyvää aikaa ajatella outoja juttuja, kuten esim. Loviisa Virtasta.

  3. Iines J

    Tuosta tulikin mieleen, että haen heti parveketuolit sisään, suihkutan ne puhtaiksi ja vien illalla kellarikomeroon. Aktivoiva tarina siis!

  4. Anna Amnell

    Oikein elävä kertomus. Muutamassa kappaleessa sai tietää paljon päähenkilön elämästä.

    Mietin, milloin etunimet Loviisa ja Nikolai olivat ajankohtaisia? Mihin aikaan kertomuksen sijoittaisi?

  5. Neulekirppu

    Minulla ei ole kyllä tottapuhuen aavistustakaan, mihin Loviisa ja Nikolai sijoittuvat. Ehkä 1900-luvun aivan alkupuolelle (ennen vuotta 1918) tai 1800-luvun loppuun?

    Kuten sanottu, kun maanantaina kävelin kotiin, mietin mitä siitä kuvasta voisi kirjoitella ja sitten Loviisa Virtanen iski tajuntaani. Naputtelin sen sitten illalla ennen nukkumaanmenoa, lukaisin aamulla uudelleen ja painoin nappia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s