Huoltovarmuus

En tiedä, miksi tähän(kin) asiaan on herätty vasta nyt? Sama huoltavarmuus- asia koskee, mitä suurimmassa määrin, omavaraisuutta ruoantuotannossa. Eläminen maksaa, vaikka nykykäsityksen mukaan rahan pitäisi voida kuluttaa vain siihen, mikä sattuu olemaan mukavaa. Optioita vuosia sitten poispotkituille ja muille vähävaraisille ystäville. Tämän laivan pohjassa on reikä.

Father –entrepreneur, son-playboy and grandson-beggar Lambrechtin (2005) mukaan Davis (1997) on kirjoitellut muistiin tämän, ilmeisesti alun perin meksikolaisen yrittäjyyttä koskevan viisauden. Sen mitä isät ovat luoneet, sen pojat ovat tuhlanneet jättäen lapsenlapset pennittömiksi. Tämä kierros on menossa yhteiskunnassamme. Se hyvä, mikä on aikoinaan saavutettu taloudellisesti ankeina aikoina, on valumassa kuin vesi hanhen selästä. Globalisaatio-peikon pelottamina luotamme katteettomiin lupauksiin tehdä sitä ja tätä tämän asian korjaamiseksi. Mikään ei näytä muuttuva, ainakaan parempaan. Niin tai tietenkin, onhan se joidenkin osalta tai kuten sanotaa, mittarista riippuen.

Mutta nyt me kaikki olemme, me näkymättömätkin, taas niin kovin suosittuja.
Pyyntöjä liittyä erilaisiin tukijoukkoihin alkaa olla postilootassa jo enemmän kuin laskuja. Siitä huomaa, totta tosiaan, että katteettomien kakkujen leipominen on alkanut kiihtyvällä vauhdilla. Ihmiset, jotka eivät normaalitilassa tervehdi, tunne tai muuten ole missään tekemisissä, lähestyvät imelillä kirjeillä ja korteilla. Tule tekemään ilmaista työtä urani eteen niska limassa. Palkaksi saat unohduksen taas neljäksi vuodeksi – tai ehkä joulukortilla muistan vuotta ennen seuraavaa kierrosta. Mitenköhän on? Liitynkö? Vastauksen varmaan arvaat.

Olen vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että ihmisillä on taipumus antaa tukensa sille, jolla on eniten kanttia valehdella ja olla esillä. Kirjoitella mitättömyyksiä ja latteuksia sinne ja tänne, antaaa kuva mahdollisimman tavallisesta ja yksinkertaisesta tyypistä. Asiallisilla tyypeillä eivät siivet kanna alkuunkaan.

Kuka on satamajätkä aina tarvittaessa. Viis siis siitä, vaikka niistä menneistä päivistä on suurin osa kulunut kristallikruunujen alla kuohujuomia kitaten, satamajätkävaihe on kestänyt kesän tai pari. Toinen taas on osa-aikakassa, mikä ei liene epätavallinen titteli opiskelijalle noin yleisestikin, kolmas ties mikä työtön, perheenäiti tai kadunlakaisija. Tavallisuudella on kysyntää ja painoarvoa kerran neljässä vuodessa tai kuudessa. Riippuen siitä, mistä on milloinkin kysymys.

En toisaalta yhtään ihmettele sitä, miksi asiat ovat yhteiskunnassa niin kuin ne ovat. Kuinka joku asia voisi muuttua terveempään suuntaan, kun yhdet ja samat ihmiset ovat vallassa kirkkovaltuustosta-eduskuntaan ja kaikkea siltä väliltä. Lautakunnissa, osuuskaupan tai -pankin halinntoelimissä ja kunnanvaltustossa. Ei kukaan voi ehtiä hoitelemaan hyvin yli 20 (tai enemmän) erilaista luottamustehtävää, vaikka tekisi sitä aivan päätoimekseenkin. Tehtävien sisällä ja omasta asemasta johtuen lienee järkevää olla jatkuvana jarruna, enemmänkin kuin kehityksen moottorina tai kapellimestarina.

Poliitikon kakussa on parasta ennen päivä on neljän vuoden päässä. Myykää koko maa, että saatte itse kuvanne lehtiin ja haastattelunne uutisiin. Viis siitä, mitä tapahtuu viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Kuka välittää. Kunhan äänet vain tulevat laariin. Ruusun kauneimmankin alla on piikki pistävin. Ja se pistää. Kuivattunakin.

Tässä ylen sivuilla ollut uutinen:
Yritysten myynti ulkomaille uhkaa huoltovarmuutta
Julkaistu 11.11.2006, klo 20.35 (päivitetty 11.11.2006, klo 21.15)
rahtilaivan keula
Kuva: YLE

Katso TV-uutisten juttu aiheesta (klo 20.30)
Suomalaisten yritysten myyminen ulkomaille uhkaa kriisiajan huoltovarmuutta, kertoo YLEn TV-uutiset.
Asiaa tutkiva Helsingin kauppakorkeakoulun professori Risto Tainio pitää tilannetta huolestuttavana. Helsingin kauppakorkeakoulu on mukana tutkimuksessa, jossa selvitetään ulkomaalaisomistuksen vaikutusta huoltovarmuuteen.

Tainion mielestä valtion olisi syytä lisätä omistustaan huoltovarmuuden eli yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeillä aloilla, kuten tietoliikenteessä, kuljetuksissa ja energiantuotannossa sekä mahdollisesti myös maataloudessa ja elintarvike- sekä lääketeollisuudessa.

Viime viikolla ulkomaalaisomistukseen päätyivät Ingman ja Sampo-pankki. Aiemmista huoltovarmuuden kannalta merkittävistä tapauksista käyvät esimerkkeinä lääketehtaat, TeliaSonera, Silja Line ja kemikaalikuljetusten ADR Haanpää.

Finnlines seuraava esimerkki?

Tulevaisuudessa myös esimerkiksi suurin rahtivarustamo Finnlines saattaa päätyä ulkomaalaisomistukseen. 46 prosenttia yhtiön osakkeista omistava italialainen Grimaldi on jättänyt tarjouksen Finnlinesin koko osakekannasta.

Meriyhteyksien kannalta elintärkeiden laivojen mahdollinen siirtyminen pois Suomen lipun alta huolettaa myös Hultovarmuuskeskuksessa.

– Jos tulee kriisi, niin ne määräävät, minkä lipun alla ollaan ja minkä maan rekisterissä ollaan. Siinä mielessä kehitys on huolestuttavaa, valmiuspäällikkö Veli-Pekka Kuparinen Huoltovarmuuskeskuksesta toteaa.

Suomen huoltovarmuuteen on luvassa kuitenkin myös parannusta, sillä alkutalvesta tärkeimpiä tietojärjestelmiä sijoitetaan suurkeskukseen, joka on salaisessa paikassa kallion sisässä.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): muistilappuja, Pohdintaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s