Tarinamaantantai 6

Tarinamaanantain kuudennessa kuvassa on suojatietä osoittava liikennemerkki, joka on pudonnut paikoiltaan ja näyttää siltä, että lunta olisi todella tuon kadunylittäjän varpaisiin saakka. Ensimmäistä kertaa tarinamaanantaissa on myös asiasana; ensimmäisenä sanana on VESI.

Päivä tuntui kuumalta heti aamusta. Tulossa oli jälleen yksi kunnon hellepäivä, kuten menneenä kesänä useasti olikin. Harvinaisen hyvät lomakelit.

En voi sanoa dramaattisesti, että tuossa aamussa oli heti jotakin outoa, että aurinko olisi vaikuttanut jotenkin kuumemmalta kuin eilen tai että sen säteet olisivat olleet jotenkin erilaisempia. Ei. Siinä aamussa ei ollut kerrassaan mitään poikkeavaa. Astianpesukone oli tyhjätty jo muutamaa tuntia aikaisemmin, niin kuin aina ennenkin. Se oli täyttynyt jo uudelleen lähes puolilleen aamupalalla käytetyistä astioista, aivan niin kuin ennenkin.

Nyt oli päiväruoan vuoro. Ruoka oli syöty, astiat laitettu koneeseen ja lapset olivat juosseet ulos. Itse siivoilin vielä keittiötä. Sain pikkuhommat tehtyä ja viimiset lusikat astianpesukoneeseen. Laitoin koneen päälle ja ajattelin lähteä itsekin ulos aurinkoon tekemään yhtä neuletta ja lukemaan päivän postin tuomia lehtiä. Mitäs lomalainen muuta.

Joku outo ääni kuitenkin sai minut (onneksi-jälkiviisaus on parasta viisautta, senhän jo tiedämme) katsomaan astianpesukoneen suuntaan. Ensiksi en havainnut mitään, mutta sitten tulin katsoneeksi lattialle. Matto näytti kostealta. Ihan kuin siinä olisi ollut vettä. No, totta vieköön niinhän siinä olikin. Syyllinenkin löytyi aika nopeasti, parilla vilkaisulla. Astianpesukoneemmehan se siinä syljeskeli vettä muina miehinä lattialle. Ilmeisesti kulukorvaukset olivat olleet liian pienet, sähkö väärän merkkistä tai pesuaine, en tiedä. Nyt se tuntui kuitenkin päättäneen, että tämän perheen astioita on pesty aivan tarpeeksi. Harmillista.

Koneen tyhjääminen olikin sitten aika mittava urakka. Astiat piti pestä useampaan kertaan, jotta niistä sai konetiskiaineen varmasti pois. Onneksi vesijakelussa ei ollut ongelmia.

Ennen koneen rikkoutumista olin aina välillä miettinyt, että onko astianpesukone varmasti ansainnut paikkansa vai onko se näitä ns. elintasoturhakkeita. Kun astiat laittaa koneeseen ja ottaa pois, niin johan siinä menee aikaa. Siinä välissä pesisi jo osan astioista, vai miten on? Kun kone sitten oli pois sen pari viikkoa, niin totesin, että kyllä sen ansiosta kuitenkin säästyy aika paljon aikaa. Ajan voi sitten käyttää, jos ei muuhun hyödylliseen, kuten vaikkapa bloggaamiseen ja valokuvaamiseen tai tarinamaanantain haasteisiin.

4 kommenttia

Kategoria(t): Arjessa tapahtuu, tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2006, tarinat

4 responses to “Tarinamaantantai 6

  1. Kaisa

    Minä melkein pelkään kaikkia pesukoneita. Pyykkikone sentään on kylppärissä, joka on tehty kestämään lattialle valuviakin vesimääriä, mutta tiskikone… Hui!

  2. Neulekirppu

    Meillä hajosivat molemmat pesijät viime kesänä. Pyykkikone oli tosin jo 15 vuotta vanha, mutta tämä astianpesukone ei ollut kuin vasta 8v. Pöllöintä on, että uuden ostaminen oli järkevämpää kuin vanhan korjaaminen…Ei maailman ongelma ole siinä, että on köyhyyttä, vaan siinä, että on liikaa rikkautta…

  3. Isopeikko

    Hieman ikään kuin inhimillistit noita koneita, varsinkin tiskikonetta 🙂

  4. Neulekirppu

    Joo taisi vähän mennä elolliseksi… 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s