Hevosen uittaminen

Eläinlääkäri Antero Tupamäen mukaan kymmenen minuutin uitto vastaa tunnin koppakärrylenkkiä. Viiden minuutin uitto on energiankulutukseltaan sama kuin mailin helppo hiitti. Tästä lausahduksesta voi jo päätellä, että uittaminen on kestoltaan lyhyttä.

Artikkelissa ilmenevät kuitenkin uittamisen hyödyt hevosen psyykkeeseen, keuhkojen toimintaan ja toisaalta kuntoutusmuotona rasitusvammoissa. (Lue koko artikkeli 24hravi.net-sivustolta tai suorana kopiona alta). Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jaakko Silvast Hevosurheilu-lehteen vuonna 2002.

Vaaroja uittamisessa ovat mm. hevosen istuiminen tai piehtaroiminen vedessä. Uittaja jää tällaisessa tilanteessa helposti hevosen alle ja toisaalta hukkumisvaara on myös hevosella. Hevosta ei myöskään pidä koskaan pakottaa raipan voimalla veteen, vaan lempeästi vähän kerrallaan. Kaikki hevoset, eivät kuten eivät kaikki ihmisetkään, pidä uimisesta ja vedestä.

Toisaalta uittaminen ei ole myös aivan sellaisen noviisin juttu eikä uittamista pidä harjoitella kovin tempperamenttisella hevosella.

Ohjeita hevosen uittamiseen

Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto Ry

Kun hevosen uittaminen aloitetaan keväällä, veden lämpötilan ollessa +14C ja uittamista voidaan jatkaa syksyllä kunnes veden lämpötila laskee +10C. Lenkin pituus noin 200-300 metriä. Uittokertoja on 1-2. Ajallisesti (hevosen uintinopeudesta riippuen uitto kestää 4-5 minuuttia). Palautumisaika lenkkien välillä on noin kaksi minuuttia tai kunnes hengitys on tasaantunut. Kun hevonen on tottunut uimiseen voidaan sitä uittaa 4-5 lenkkiä 4-6 minuttia/lenkki.

(Lähde: Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto Ry. Asiantuntijana on eläinlääkäri Antero Tupamäki, Laukaan eläinklinikka)

Uittaminen (em. Jaakko Silvastin juttu)

Hevosten vaihtoehtoisista valmennusmenetelmistä uittovalmennus on viime vuosina noussut suosituksi treenausmenetelmäksi.

Hevosen uittamisella on eläimen psyykkeeseen positiivinen vaikutus. Ennen kaikkea uittovalmennus sopii erittäin hyvin hevosen vammojen kuntoutusliikunnaksi. Aiheesta puhuivat Hankasalmella Lomakeskus Revontulessa eläinlääkäri Antero Tupamäki sekä ravivalmentajat Risto Tupamäki ja Kaarlo Ahokas. Luentotilaisuuden järjesti Parivaljakko-hanke yhdessä Hankasalmen Hevosystäväinseuran kanssa.

Hengitysilma vaihtuu

Hevosen kilpailukunto rakennetaan kolmen tukipilarin varaan. Merkittävintä osaa näyttelee hevosen fyysinen puoli. Uittamisella on kaikista suurin vaikutus hevosen hengityselimiin. Normaalin juoksuhiitin aikana hevosen hengitystiheys on 100- 130 henkäystä minuutissa, askel- rytmin mukaan. Näin ollen hevosen hengitys on pinnallista, nopeaa läähätystä, ja vain osa keuhkojen ilmasta vaihtuu. Hiitissä tai startissa hevosen keuhkoihin jää koko ajan niin sanottua kuollutta ilmaa. Uitossa hevosen hengitystiheys on vain viidestä viiteentoista kertaa minuutissa, joten tällöin ilma vaihtuu täydellisemmin.

Koska hevosen turpa kulkee juuri vesirajan yläpuolella, hevonen hengittää sisäänsä vesihöyryä ja tämä huuhtoo hengityselimistä pois limaa ja epäpuhtauksia. Siksi uittaminen sopii hyvin kroonisen yskiin tukihoidoksi. ”Kaiken kaikkiaan uinti on mitä erinomaisinta

keuhkojenkunnostusterapiaa”, eläinlääkäri Antero Tupamäki neuvoo.

Uittovalmennus sopii hyvin myös raajavammojen

kuntoutus- liikunnaksi, sillä se ei rasita hevosen jalkoja.

Toistoilla tuloksiin Perinteisellä valmennuksella voidaan lisätä hevosen sydämenlyöntivolyymia. Hevosen pulssia mittaamalla ja tarkkailemalla voidaan

uintivalmennus suhteuttaa normaaliin juoksutreeniin. Tavallisessa käynnissä hevosen syke on 80-100 lyöntiä minuutissa. hölkässä pulssi on 120-160 lyöntiä minuutissa, mikä uittovalmennuksessa vastaa kahlausta noin puolimetrisessä vedessä. Reippaan ravin aikapa hevosen syke nousee noin 190 lyöntiin minuutissa. Uittovalmennuksessa sama syke saadaan rauhallisella uinnilla. Hiitissä hevosen syke on normaalisti 180-210 lyönnin paikkeilla. Sama syketiheys saadaan niin sanotulla nopealla, reippaalla uinnilla. ”Uittamisessa on otettava huomioon hevosten erot aloittelijan ja konkarin välillä. Kokeneelle uimarille uiminen on aerobista eli hapellista valmennusta, jossa pulssi nousee jopa 190 lyöntiä minuutissa -tasolle. Siksi palautuminen uimalenkistä tapahtuu nopeammin. Kokematon ja arkaileva hevonen voi ensimmäisillä uintikerroilla hätäillä ja rehkiä enemmän, jolloin lenkki muodostuu anaerobiseksi eli maitohappoa tuottavaksi ja palautuminen tapahtuu hitaammin”, Tupamäki selvittää.

Hevosen uittaminen aloitetaan keväällä parilla uitto lenkillä kerrallaan.

Lenkin pituus on hevosen uimanopeudesta riippuen noin 200-300 metriä pitkä, ajassa mitaten 4-5 minuuttia lenkkiä kohti. Palautuminen lenkin välillä on yhdestä kahteen minuuttia tai kun hevosen hengitys on selvästi tasaantunut. Muutaman uintikerran jälkeen lenkkimääriä voidaan lisätä, samoin lenkin ajallista pituutta.

”Useat, nopeat toistot ovat uittamisessa parempi vaihtoehto kuin yksittäiset pitkät uitot”, Tupamäki lisää.

Uinti on hevoselle myös tehokasta energiankulutuksen kannalta. Siksi on tärkeä muistaa, että hevosen ruokinta uittovalmennuksessa säädetään kohdalleen.

”Nyrkkisääntönä pidän, että kymmenen minuutin uitto vastaa tunnin koppakärrylenkkiä. Viiden minuutin uitto on energiankulutukseltaan sama kuin mailin helppo hiitti”, Tupamäki selventää, Tekniikkaa ei voi parantaa

Hevosen liikkeitä ja koordinaatio- kykyä voi valmentamisella korjata hyvin vähän. Sama pätee myös uittovalmennukseen. Uittamalla ei hevosen huonoja liikkeitä saa paremmaksi.

”Se, miten hevonen liikkuu ja millainen on sen juoksutyyli on pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Hevosen tekniikkaa voidaan normaalissa valmennuksessa parantaa vain noin 30 prosentin verran, mikä ei ole kovin paljon”, Antero Tupamäki toteaa.

Myöskään hevosen nopeutta ei valmennuksella voida parantaa. Keskimäärin tulokseksi on saatu enintään 20 prosentin lisäys hevosen nopeuteen sen synnynnäisestä nopeudesta.

”Uittamalla tai muutoin valmentamalla hevosesta ei saa nopeampaa. Jos haluaa nopeita hevosia, ne pitää jalostaa sellaisiksi”, Tupamäki muotoilee.

Hevosen mielelle uittamisella on positiivinen vaikutus. Harjoitusten monipuolistamisella on yleisestikin ottaen positiivinen vaikutus hevosen psyykkeelle.

”Hevosen psyyke, johon luetaan muassa kilpailuvietti, rentous, tottelevaisuus ja oppivaisuus hyötyvät uittovalmennuksesta paljon. Moni hevonen nauttii uimisesta ja tällä tavalla hevonen ikään kuin narrataan tekemään treeniä leikin varjolla”, Tupamäki selvittää.

Ei liian kylmään – Hevonen vilustuu helposti

Sopiva veden lämpötila uittovalmennuksen aloittamiseen keväällä on +14astetta.Veteen tottunut hevonen voi syksyllä uida vielä +10- asteisessa vedessä. Lämmönsäätelyn kannalta on tärkeää huolehtia hevosen kuivaamisesta uintitreenin jälkeen. Vaikka lämpimällä ilmalla uittamisella on hevoseen virkistävä vaikutus, uhkaa kylmettyminen helposti.

”ltse loimittaisin hevosen välittömästi uittolenkin jälkeen, sillä muuten se on vaarassa vilustua.”

Vilustumisen ja alilämpöisyyden lisäksi hevosen uittamisessa piilee myös muita vaaratekijoitä, mutta oikein toimimalla ne voidaan ehkäistä.

”Uittopaikka on hyvä tarkistaa joka kevät, ettei sinne ole jään mukana kulkeutunut minkäänlaisia esteitä. Uittamisessa kannatta muistaa rauhallisuus, sillä hevonen voi vetää vettä keuhkoihinsa ja jopa hukkua”, Tupamäki lisää. Liian vaativia uittoja liian nopeasti tehtynä on myös syytä valttää. ”Hevosen selkä lihakset voivat myös jumittua uittotreenissä”, Tupamäki muistuttaa.

-Hevosurheilu lehti 29.05.2002 Jaakko Silvast-

Advertisement