Päivittäinen arkisto: 26 kesäkuun, 2007

Ministerien kielitaito

Suomessa kielitaidon täydellisyys (virheettömyys) on maailman tärkein asia. Jos joku tekee artikkelivirheen, laittaa väärän preposition tai aikamuodon tuntuu kuin koko maailma halvaantuisi. Ainakin lööppilehdet. Eikö ole pelkästään positiivista, että kaikkien johtavassa asemassa olevien ihmisten kielitaito ei ole niin hyvää, että he selviäisivät itse joka paikassa. Tarvitaan siis kielenkääntäjiä ja tulkkeja, jotka saavat palkkaa osaamisestaan.
Ministerien kielitaito ja koulumenestys kiinnostaa lehtiä. En tiedä onko niillä niin kovin paljon merkitystä. Kaikki nuoret eivät siinä kouluiässä ole maailman järkevimpiä koulunkäynnin eikä varsinkaan läksyjen lukemisen suhteen. Siksi täydellistä kielitaitoa tärkeämpi asia, mielestäni, on ministerin kyky ymmärtää asioita laaja-alaisesti omaa napaa etäämmältä ja jonkin asteinen kyky visioida tulevaisuutta. Ainakin siltä osin, mitä tehdyt päätökset vaikuttavat pitkällä tähtäimellä. Lisäksi omat mielipiteet mutta toisaalta kyky pätevien järkiperustelujen jälkeen vaihtaa/tarkistaa kantaansa ovat myös hyvän ministerin ominaisuuksia.

Ministereillä vaihteleva kielitaito

25.6.2007 07:33, Ilta-Sanomat

IS selvitti uuden hallituksen ministereiden kielitaidon. Selvityksessä hallituksen ensikertalaisia pyydettiin tekemään lyhyt pikakäännösteksti. Lisäksi jokaiselta ministeriltä pyydettiin oma arvio kieliosaamisestaan. Kaikkiaan viisi uutta ministeriä 11:sta suostui käännöstestiin. Osa kieltäytyjistä vetosi ensi kysymällä kiireisiin ja pyysi palaamaan asiaan myöhemmin. – Mietittyäni päätin olla suostumatta. Koen, ettei minun tarvitse todistella mitään, kun olen kouluni käynyt, oikeusministeri Tuija Brax (vihr) totesi kohteliaasti, mutta jämäkästi, kun asiaa kysyttiin toistamiseen. Sisäministeri Anne Holmlund (kok) suostui lukemaan englanninkielisen EU-termistöä sisältäneen tekstin lävitse, mutta sitten tuli stoppi. – Parempi, etten lähde nyt tätä tulkitsemaan, on niin monimutkainen. Palataan myöhemmin, ministeri sanoi hieman vaivaantuneen oloisena. Ministerien omien ilmoitusten perusteella eniten petrattavaa on liikenneministeri Anu Vehviläisellä (kesk). Hän luokittelee englantinsa vain auttavaksi. IS:n käännöstestiin suostunut Vehviläinen myönsi suoraan, ettei osaa kääntää tekstiä sanasta sanaan. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) suostui testiin muitta mutkitta. Hän selvisi testistä kokonaisuudessaan hyvin. Hyvin suoriutuivat myös puolustusministeri Jyri Häkämies (kok), maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) ja maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r). (Suora lainaus Ilta-Sanomat 26.6.2007)

6 kommenttia

Kategoria(t): Lööpistä löydetty, sekalaista sälää.

Hankkisinko hevosen? Myytäviä hevosia


Mikäli onnistunut hevoskauppa syntyy tai huono hevoskauppa jää syntymättä asiantuntijan käyttämisen ansiosta, hänen palkkansa on perusteltu. Lehtola & Wegelius (2005, 20).

Hevoskaupassa on kysymys siis irtaimen tavaran kaupasta. Ks. mitä se käytännössä tarkoittaa esim. Hankkisinko hevosen-postaukseni linkeistä. Vastuu piilevästä virheestä on (vert. auton tai osakehuoneiston kauppa) myyjällä- sinänsä on muuten kyllä tosissaan aika hullua, että hevosten kauppaa säätelevät samat lait kuin esim. auton tai kahvinkeittimen ostoa… —Piilevä virhe vaaranvastuun siitymisen hetkellä on siis myyjällä. Piilevä virhe ei ole esim. se, että on ostamassa ja ilmaisee ostavansa harrasteratsua ja ryhtyy kouluttamaan siitä kansallisen tason estehevosta ja reklamoi myyjälle, että hevosessa on piilevä virhe, kun pomppua ei löydykään. (hevosen käyttötarkoitus). Piilevä virhe sen sijaan voi olla kysymyksessä silloin, kun myyjä myy lupaavaa nuorta esteratsua, jota on irtohypytetty jo niin ja niin korkeilta esteiltä, ja saa ostajan nimenomaan puheillaan vakuutettua siitä, että kysymyksessä on todella lupaava esteratsu. Silloinkin on suhteellista, mikä on odotusarvosta maksettava hinta. Kannattaa miettiä, paljonko on valmis maksamaan unelmista ja toiveista (vert. esim. kuuluisat umts-kaupat). Se, että hevosen suku on estetaitureita ei tarkoita sitä, että kaikki suvussa olevat yksilöt olisivat sellaisia.

Hevosenostajan muistilista

1. Pidä pääsi kylmänä. Sopivan hevosen etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

2. Tutki hevonen huolella. Hevoskaupassa noudatetaan irtaimen kauppaan liittyvää sopimusoikeutta. Irtaimen kaupassa ostajalla on vastuu ostettavan kohteen huolellisesta tarkastamisesta. Sääli on huono ostoperuste. Säälittävät hevoset kuuluvat todennäköisesti eläinsuojeluvalvojan asiakkaiksi.
3. Ota mukaan ammattilainen/mahdollinen koeaika tai kauppakirjaan ehto eläinlääkärin tarkastuksesta.
4. Eläinlääkärin tarkastus hevosiin perehtyneellä eläinlääkärillä maksaa itsensä takaisin.

Eläinlääkäreitä voit etsiä esim. näiltä sivuilta:
ABC.fi

Suomen yritysopas

Suomen Eläinlääkäriliitto

Suomen yritykset.fi

5. Teetä ostosopimus juristilla, jos vähänkin epäröit. Sopimukseen kaikki tiedot, myyjän lausunnot, eläinlääkärin lausunto jne.

6. Vaaranvastuu-lauseke kannattaa laittaa kauppakirjaan (kuka vastaa osto/myyntikuljetuksen aikana mahdollisesti tapahtuvasta vahingosta. Tosin yksityishenkilöjen kesken sovituissa kaupoissa vaaranvastuu siirtyy ostajalle kauppakirjan allekirjoitushetkellä.)
7. Luonnollisesti kaikki hevosesta tehdyt löydökset kannattaa kirjauttaa kauppakirjaan.

8. Kauppakirjaan kannattaa ottaa myös lauseke käyttötarkoituksesta.
9. Jos myyjä ei anna ostajan/koeratsastajan kokeilla kaikkia askellajeja, silloin pitäisi ostajalla kellot soida. Todennäköisesti hevonen kuumuu silloin vauhdikkaassa menossa ja siitä syystä ei sovellu esim. aloittelijalle/lapselle.

Tutustu myös teokseen: Lehtola, Pauliina; Wegelius, Christopher. 2005. Hevoskaupan käsikirja. TIETOSANOMA OY. Teoksessa on esitelty kattavasti hevosen hankintaan liittyviä kysymyksiä. Lisäksi teoksessa on liitteinä mallit hevoskaupan asiakirjoista.


Usein kuultu hokema ”hyvä ja terve, mutta edullinen” toteutuu yleensä vain silloin, kun myyjä ei ymmärrä hevosensa arvoa. Tällaisia tapauksia on vähän -ja niitä kutsutaan kansankielellä yleensä tuuriksi. Ostajalle hyväksi ja myyjälle huonoksi. Tai sitten toisinpäin. ( Lehtola & Wegelius, 2005, 26).
Huolellinen tutustuminen kaupan kohteena olevaan hevoseen on paikoillaan. Kaupan purku on toissijainen virheseuraamus ja siihen yleensä päädytään/sitä käytetään yleensä vasta siinä vaiheessa, jos hinnanalennuksella ei päästä ns. tasapainoon.

Lehtola & Wegelius (2005, 41) näkevät hevosen arviointiin liittyvän seuraavien neljän asian:

  • hevosen näkeminen tallissa
  • hevosen tarkastamisen oikein esitettynä paikallaan ja sen liikkeiden arvioinnin maasta käsin esiteltynä
  • nuorten hevosten kaupoissa vapaana esittämisen ja mahdollisesti myös irtohypyttämisen
  • hevosen kokeilemisen ratsastettuna: annetaan esittää hevonen ratsastettuna, ja ostajaehdokas ja/tai hänen asiantuntija voitehdä koeratsastuksen, jos hevonen aidosti kiinnostaa

Ja heidän (emt. 2005, 36-37) lainaamansa saksalainen Abraham Mortier on luetellut jo vuonna 1884 hevoskauppiaan kaupalliset edut, joita on hänen mukaansa seitsemän kappaletta:
1. Hevosen tarkka tuntemus
2. Ylivertainen hevosen hoito, mitä rehustukseen ja talliolosuhteisiin tulee
3. Taito kaunistaa tavaransa siten, että ostajan katse kiinnittyy hevosen etuihin
4. Näiden myytävän hevosen vahvempien puolien loistavan taitava esittäminen
5. Taito suojata ostajaa hänen omilta heikkouksiltaan ja niiden vaikutuksesta myös siten, että kauppias ei turhaan opeta korjaamalla hänen esittämiään virheellisiä näkemyksiä
6. Kaupanteon yhteydessä esille tulleiden yleisten olosuhteiden ja tilanteiden nopea arviointi ja hyväksikäyttö
7. Lopulta hyvin laskelmoidun näihin seikkoihin perustuvan spekuloinnin toteutus; mahdollisimman hyvien ja myyntikelpoisten hevosten ostaminen edullisesti ja oikeaan aikaan ja niiden myyminen voitolla mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Neulekirpun mielestä vastuullinen myyjä ei myy hevosta, jonka hän selvästi huomaa olevan ostajalle liian vaativa. Vastaavasti ostajalla pitää olla järkeä myöntää, tunnustaa ja tunnistaa omat kykynsä ja jättää ostamatta hevonen, joka on hänen taidoilleen liian haastava. Siinä nimittäin ei tee muuta kuin hankkii itselleen 600 kiloa vakavia ongelmia.

Myynti-ilmoituksessa kannattaa olla rehellinen. On turha kuvitella, että satoja kilometrejä hevosen perässä ajanut ostaa minkä tahansa peräkylän nälkiintyneen luuskan. Tällaisistä tapauksista tulee paha mieli yleensä molemmille osapuolille.

Neulekirpun ajatusten mukaan aito ja eläinrakas hevosihminen ei kaupittele sellaista hevosta, joka ei ole hyvä enää muuhun kuin makkaran aineosaksi, jos siihenkään.

Ratsutila Helén opastaa seuraavasti:

VALMISTAUTUMINEN HEVOSEN HANKINTAAN

  • TURVALLISUUS JA ENNAKOINTI
  • HEVOSEN OSTAMISESTA LAPSELLE
  • VASTUU JA OMISTAUTUMINEN
  • HEVOSEN PITO OMASSA TALLISSA
  • VUOKRA- TAI TÄYSIHOITOTALLIT JA VALINTA
  • OMISTAMISEN VAIHTOEHTONA VUOKRAHEVONEN
  • RUOKINTA
  • LÄÄKINTÄ, ELÄINLÄÄKÄRIT JA KLINIKAT
  • HAMMASHOITO, MADOTUKSET JA ROKOTUKSET
  • KENGITYS JA RASITUSVAMMAT
  • LIIKUNTA JA SEN MERKITYS
  • VALMENTAUTUMINEN
  • VARUSTEIDEN JA VAATTEIDEN HANKINTA
  • VAKUUTUKSET
  • OMISTAMISEN HINTA

SOPIVAN HEVOSEN LÖYTÄMINEN JA KAUPANTEKO

  • HEVOSEN KÄYTTÄYTYMINEN, RAKENNE JA LIIKKEET
  • TERVEEN HEVOSEN MERKIT
  • HUONOT TALLITAVAT
  • IKÄ, KOKO JA LUONNEKUVAUS
  • RUUNA,TAMMA VAI ORI
  • OMAN TASON, KEHITYKSEN JA LUONTEEN MUKAINEN VALINTA
  • HEVOSEN KOULUTUSTASO JA KAPASITEETTI
  • ENEMMÄN KOKEMUSTA OMAAVA TUKIHENKILÖ/VALMENTAJA
  • HINNAN ARVIOINTI: LAATU, KOULUTUS, IKÄ, YKSILÖLLISYYS YM..
  • ELÄINLÄÄKÄRIN TARKISTUS JA KUVAUS

Lähde: Ratsutila Helén

Joitakin sivustoja, joista löytyy myytäviä hevosia:

Equiday

Hevosnetti.com hevosten lisäksi myytäviä tarvikkeita ja ruotsissa vastaava Hästnet.com

Hevostalli.net

Hevoset ja Ratsastus
-lehden linkkilista

Hevosia.com Juha Ruutsalon sivusto

Kivikantin ratsutila

Naantalin ratsupiha

Tervsundin ratsutila

T:mi Kaisa Heikkinen

Virossa

ADO

Neulekirpun aiemmat aiheeseen enemmän ja vähemmän liittyvät postitukset

Hevosen hankinta

Hevosen terveydestä

Hevosen yrttilääkintä ym. luomuhoidot

Hevosen omistamisen hinta/kustannus

Hevosen hinta on usein oikeastaan vain kertaluntoinen pikkukulu verrattuna sen pitkä- tai lyhytaikaiseenkin omistamiseen. Elävässä elämässä hevosen omistaminen ei totta tosiaan ole kovin edullista. Pelkästän tallivuokraan kuluu muhkea summa rahaa vuodessa. Hinnat liikkuvat noin 300-750€ välillä tallista, sen oheispalveluista (maneesi, kentät, maasto) ja sijaintipaikakkunnasta riippuen. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään vuosikustannus tallipaikan osalta voi olla monikertainen hankintahintaan nähden.

Lisäksi tulevat mm.
kengitys 1-2kk:n välein n. 60-120e/kerta
madotus noin 2kk:n välein kesäaikaan, matolääkkeestä riippuen
hampaiden raspaus
infulenssarokotus
satunnaiset eläinlääkärinkulut (vaikeasti ennustettava kustannus, joka saattaa vaihdella 0-äärettömään)
lisäravinteet ja vitamiinit
valmennustunnit
kilpailumaksut
hevosen varusteet
ratsastajan omat varusteet
jne…

Rahalla saa ja hevosella pääsee, on tuttu sanonta. Kun hevosen hankinnasta on päätetty ja hankkimiselle ei ole mitään estettä, on hyvä muistaa vielä hevosen ylläpitoon liittyvät kiinteät ja muuttuvat kustannukset. Jos kukkaro kestää nekin ja on valmis sitoutumaan vuosiksi eteenpäin, niin sitten vain hevoskaupoille. Hetken päähänpistosta tai heppahullun lapsen kinuamisen takia ei kannata hevoskauppoja ruveta tekemään.

Käytännössä harrastukset maksavat yleensä aina enemmän tai vähemmän, ainakin harvat niistä ovat kokonaan ilmaisia. Luonnossa liikkuminen on tosin edullisinta (lähes ilmaista) kahta kättä heiluttaen, mutta jo kameran hankkiminen lisää senkin harrastuksen kokonaiskustannuksia. Nykyisin kameran lisäksi tarvitaan tietokone sekä internet-liittymä ja sen jälkeen maksetaan sähköä ja laajakaistaa ja ehkä kameran lisävarusteista, paremmasta kamerasta…
Hevosharrastus on kuitenkin antoisa. Siinä yhdistyvät monta asiaa, joista eivät vähäisimpiä ole liikunta ja luonto. Oma hevonen tuo harrastukseen syvällisemmän ulottuvuuden.

8 kommenttia

Kategoria(t): muistilappuja, tallilla