Erityinen tilaisuus

Ohessa ketjuviestinä saapunut tarina, jonka kirjoittaja on tuntematon. Teksti antaa mielestäni ajattelemisen aihetta, jos ei muusta, niin ainakin siitä, että on vain nyt. Sitku-asioiden tekemiselle ei välttämättä koskaan saa mahdollisuutta. Tähän liittyen pohdin myös sitä, millaisen muiston jätän itsestäni läheisilleni. Kulunut sanonta niin makaa kuin petaa pitää esim. hyvin paikkansa.

”Vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin matkallamme 9 vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi säästävänsä sitä erityistä tilaisuutta varten. No luulisin, että tämä on kai sitten se.”

Ystäväni asteli vaimonsa sängyn viereen ja asetti pukulaatikon hänen vaimonsa muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut.

Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Älä koskaan säästä mitään erityistä hetkeä varten, sillä jokainen päivä on erityinen hetki.”

Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän aikaa rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä.

Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen tähden. Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri.

Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet vaatteet päälle supermarkettiin. En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi tiennyt, että on aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa. Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille ystävilleen tai sitten ei. Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen riidan. Hän olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa.

Ne ovat ne pienet asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos aikani olisi tullut.

Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä ”yhtenä päivänä”.

Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut sisarilleni, lapsilleni ja ystävilleni kuinka paljon heistä välitän riittävän usein.

Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon, että tämä hetki on se erityinen hetki.

Jos saat tämän tarinan, se johtuu siitä, että joku välittää sinusta ja ehkäpä siksi, että sinä välität myös jostain.

Jos olet liian kiireinen lähettämään tätä jollekin josta välität, niin muista, että sitä jotain tai yhtä päivää, joka on kaukana ei välttämättä edes koskaan tule. (Lähde: Tekstinkirjoittaja on tuntematon. Se on saapunut minulle ketjuviestinä)

2 kommenttia

Kategoria(t): ketjuviestit, sekalaista sälää., tarinat

2 responses to “Erityinen tilaisuus

  1. Miss Foxy

    *näistä* tarinoista samoin kuin niistä *epäoikeudenmukaisista* (liian aikasin, joku tekee itsarin
    kuolemista tulee mieleen,

    että kuolemmeko vain siksi, että eloon jäävät muistaisivat elää taas?

  2. Neulekirppu

    …sama kysymys tuli mieleeni, kun yksi pitkäaikainen ystäväni kuoli äskettäin lenkkipolulle. Hänellä oli paljon unelmia ja suunnitelmia. Hänellä olisi ollut mahdollisuudet taloudellisesti toteuttaakin ne, mutta hän odotti sitä ”huomista”, jota ei nyt sitten enää ole olemassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s