Toimittaja Tottisen kesälomapainajainen

Tästä Tarinamaanantain kesäloma-aiheen (Haaste 23) valmistuminen saa oikeastaan kiittää tai syyttää, riippuen vähän siitä, miten asiaan suhtautuu, Kuvajaisen KooTeetä. KooTee nimittäin sanoi, että voisin Kuopion reissullani käydä pimputtamassa AKH:n ovikelloa ja ryömiä sisään ihan niinku livenä. Siitä sain ajatuksen naputella kesämuiston joka tapahtuu eräänä heinäkuisena iltapäivänä Kuopiossa vuonna 2007. Tarina on siis täysin kuvitteellinen ja satunnaiset yhtyedet todellisuuteen ovat lukijan oman mielikuvituksen tuotetta.

Rankka uutispäivä oli takana. Loma oli juuri alkamassa, mutta toimittaja Aaro Matti Tottinen oli saanut vielä ylimääräiseksi tehtäväkseen haastatella erästä Jyväskylästä Kuopioon saapunutta Martta-ryhmää. Naisten haastatteleminen oli jo alun alkaen ärsyttänyt Tottista. Ensinnäkin tehtävä oli iltamyöhään ja kohteena oli joku Jyväskyläläinen Martta-ryhmä. Eikö nyt mitään parempaa ollut tarjolla? Ennen tuollaiset porukat annettiin automaattisesti kesäharjoittelijoille tai jätettiin kokonaan huomiotta, mutta köyhänä uutiskesänä täytyi ottaa kaikki kiinni mikä vain liikkui. Ruokolahden leijonan uudelleen herättäminenkin kävi jo hänen mielessään. Tottinen odotteli typääntyneenä linja-autoa Puijon näkötornin ja hotelli-ravintolan parkkipaikalla. Tokko bussi jaksoi sellaista akkalaumaa tänne tuodakaan Tottinen ajatteli pahansuovasti. Hän vilkaisi kelloa. Ryhmä oli tässä vaiheessa myöhässä jo ainakin vartin.

Aikansa kuluksi hän kaivoi uuden pokkarinsa paitansa taskusta etsien samalla katsellaan sopivaa kuvattavaa. Koska eräs blogituttava kuvasi taidokkaasti hyönteisiä ja kasveja päätti Tottinenkin kokeilla onneaan. Uudessa kamerassa olivat erinomaiset makro-ominaisuudet. Hän etsi katseellaan sopivaa kuvattavaa. Äkkiä hän tajusi olevansa liian korkealla pystyäkseen kuvaamaan maassa kulkevia ötököitä ja päätti kumartua tutkimaan ympäristöään hieman tarkemmin. – No tottavie, innostui Tottinen. Tuollapas on iso hämähäkki. Hämähäkki oli aloittamassa juuri uutta verkkoa. Se roikkui aloituslangan varassa ja pohti, minne saisi sen toisen pään kiinnitettyä, jotta voisi ryhtyä työhön. Se ei ollut yhtään innostunut yllättävältä taholta saamastaan ylimääräisestä huomiosta. – Mitä tuokin ukko tuossa konttaa, tuumi hämähäkki ärtyisästi. Pitäisi huolen omista asioistaan eikä puuttuisi toisten tekemiseen.

– Tule, tule tänne vaan Tottisen setä ottaa sinusta kuvan lehteen ja pääset maailmanmaineeseen, kun julkaisen kuvasi blogissani. Kiltti tyttö katso tännepäin.

– Jaa, että kiltti tyttö puhisi hämähäkki kuikkuisena itsekseen. Sen kiukkua lisäsi väärään suuntaan hennosti puhaltava tuulenvire, joka esti sitä kiinnittämästä tukilankaa hyvältä näyttävään korteen. – Nyt kyllä jätkä heitti niin pahan, että paketoin koko miehen. Täytyy kutsua vain vähän apujoukkoja.

– Onpas vihaisen näköinen hämähäkki ihmetti Tottinen ääneen.
– Ja kuules ukko syystäkin, puhisi hämähäkki. Odotas vaan, kyllä me sinut vielä napataan se ärhenteli nyrkkiään puristaen.

Samassa kuuluikin bussin ääni. Moottori oli kovilla, kun se yritti jurnuttaa akkalauma kyydissään rinnettä ylös.
Tottinen katsoi huolestuneena housujen polviaan. Hän ei ollut innoissan huomannut, että maassa oli ollut hieman kosteampi ja mutaisempi kohta. Joka tapauksessa hän oli sellaiseen iskenyt polvensa. Siitä ei voinut erehtyä.
Bussin moottori ujelsi, kun kuljettaja kaasutti sitä rinnettä ylös. – Tuollainen pitäisi lailla kieltää. Olisivat tulleet pyörällä tai kävelleet.
Bussi kaarsi pihaan ja kuljettaja ajoi ravintolan oven eteen. Ovi aukeni ja kohta bussin sisältä alkoi purkautua matkustajia.
– Aivan tämä ei voi olla kovin eroosioherkkää sanoi ensimmäinen nainen.

– Niin ehkä ei. Vaikka onhan tässä melkoinen laattaeroosion vaara. Maastoa on kuitenkin käsitelty aika rankasti rakentamisen aikana.
– Katso tuossa on tuollainen valeskorpioni, sanoi kolmas juuri paikalle tullut nainen. Täytyy kysyä Riitalta mikä niistä se on. Oletko nähnyt Riittaa? Riitta! Täällä on yksi sellainen valeskorpioni! Tule katsomaan.

– Wau!

Naiset kumartuivat ihailemaan hämähäkkieläintä. He eivät kiinnittäneet mitään huomiota toimittaja Aaro Matti Tottiseen. Tottinen kuuli vain innokasta keskustelua öttiäisen elintavoista ja niin paljon vieraita nimiä, että hän päätti sujauttaa kynän ja ruutulehtiön takaisin takataskuunsa.

Tottisen ovikello soi. Tottinen meni avaamaan oven. Hän ei nähnyt ketään. Ärtyneenä hän katseli käytävälle ja kurkkasi portaille sekä ylöspäin että alaspäin.Olikohan naapuri vahingossa painanut ovikelloa? Outo tunne hiipi hänen mieleensä. Hänestä tuntui, että joku tuli sisään asuntoon. Hän karisti ajatuksen pois mielestään ja meni takaisin sisälle.

Tottinen kääntyili levottomasti. Hän näki, kuinka lauma kutojaeläimiä kipitti kynnyksen yli sen minkä jaloistaan pääsi. Ne ryhmittyivät kaikki eteisen jalkalistan viereen ja kun viimeinen oli päässyt sisään, suurin ja muhkein kutojaeläin käveli rivin editse kuin konsanaan komppanian päällikkö. Se tuntui antavan jotakin määräystä valtavalle joukolleen.

– Ei, ei saa yritti Tottinen. Mitä te oikein meinaatte?
– Lopettakaa, huusi Tottinen.

Hämähäkit tuntuivat vain kiihdyttävän vauhtiaan. Ne olivat jo melkein onnistuneet kutomaan huoneen oven umpeen. Tottinen yritti huitoa verkkoa rikki, mutta ei onnistunut. Verkkoa tuntui valmistuvan nopeammin kuin mitä hän pystyi sitä poistamaan.
Äkkiä jostakin etäältä kuului taas ovikellon ääni. Tottisella kesti hetken aikaa, kun hän tajusi, että mikä ääni se oli. Uni karisi hänen silmistään. Hän katseli epäluuloisesti ympärilleen ja pyyhki hikeä otsaltaan. Ovikellon ääni tunkeutui hänen tajuntaansa vaativana. Tottinen avasi oven rappukäytävään…
Advertisements

2 kommenttia

Kategoria(t): tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2007, tarinat

2 responses to “Toimittaja Tottisen kesälomapainajainen

  1. Allyalias

    … ja siellä oli hämähäkki poikineen! Ihan varmasti oli! Minne se k-18 laabeli oli jäänyt tämän tekstin yhteydestä? Nyt herkkä ihminen meni ja luki tämän alusta loppuun.

    Muuten olisi ollut hauska tarina, mutta tämä taisi olla ihan totta. Siitä oli vissiin uutisissakin; hämähäkit tai joku vastaava moottoripyöräjengi oli mukiloinut viattoman Tottis-raukan.

  2. Neulekirppu

    Allyalias:
    Juu hämähäkkejä siellä piisasi oikein jonoksi asti.


    Kyllä tämä on ihan täyttä potaskaa. Onneksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s