Kiusaaminen alkaa taas?

Kiusaaminen, sellaisena tätä roskapostitulvaakin voi kai pitää, on puhuttanut jälleen koulujen alkaessa. Sähköpostikiusaajienkin kannattaisi miettiä sitä, että mitä kaikkea muuta voisi sinä aikana tehdä, kun tehtailee toisille ikäviä sähköposteja. Ajan voisi käyttää paljon tehokkaammin ja itselleen hyödyllisemmin tähän aikaan vuodesta menemällä marjaan tai sieneen. Myös sukankutominen voisi olla miellyttävä vaihtoehto, sillä takuuvarmasti talvi tulee taas tänäkin vuonna.

Keskisuomalainen otsikoi sunnuntaina 12.8.2007 Tuskan kantajat. Koulukiusaaminen alkaa taas, 137(220), 15. Juttu on toimittaja Satu Kakkorin kirjoittama. Kakkori aloittaa, että vuodet tai vuosikymmenetkään eivät pyyhi pois kulukiusaamisen muistoja, eivätkä kokoaan hävitä kiusaamisen vaikutuksia elämään. Kakkori toteaa, että siinä missä joku haluaa vahvana aikuisena kohdata kiusaajansa, toiset välttävät heitä lopun ikäänsä. Hän toteaa jutussa myös, että epäluottamus aikuisten kykyyn auttaa kiusattua lasta säilyy, jos omalla kohdalla apua ei löytynyt tai sitä joutuu odottamaan vuosikaudet. Juttuun on haastateltu muutamia koulukiusattuja jotka kertovat karuja tarinoita kokemastaan kiusaamisesta.

Kiusaajalla ei mene hyvin. Asiaa on tutkittu ja päädytty siihen tulokseen, että kiusaajilla on usein persoonallisuushäiriö. Mielestäni tämä tieto ei ole yllättävä. Työpaikkakiusaajan profiilikin on juuri samantyylinen ja kiusaaja, emotionaalisesti kylmänä ihmisenä, pystyy jatkamaan kiusaamistaan ns. maailman tappiin saakka, tuntematta minkäänlaisia omantunnontuskia käytöksestään.

Jutun alla olevassa loki.kirjoituksessa Satu Takala otsikoi: Koulukiusaajia suojellaan enemmän kuin kiusattuja, pitänee paikkansa. Ensinnäkin asenne koulukiusaamiseen vielä takavuosina oli sellainen, että ei pidä leikistä suuttua. Kiusaajan pahaa oloa korostettiin, että ei silläkään ole helppoa jne. Takala toteaakin, että kiusaamisen syyn etsinnällä vieritetään syy kiusaamisesta kiusatun harteille. Annetaan ymmärtää, että vika on jollakin tavalla kiusatussa itsessään. Eikä se ole.

Kiusaamisen syyksi kelpaa mikä tahansa. Syitä voivat olla mm. se että vanhemmat ovat vanhanaikaisia kun ovat naimisissa tai perheessä on samat vanhemmat kaikilla sisaruksilla. Syy voi olla joku harrastus, jota itsellä ei ole tai jossa kaveri on itseä parempi jne. Kiusaaminen jatkuu yleensä läpi kouluajan ja vielä sen jälkeenkin.


Valitettavan usein käy niin, kun kiusaamisasioita yritetään ryhtyä selvittelemään, että kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät uskomasta, että heidän lapsensa voi olla kiusaaja. He puolustavat lastaan leijonaemon/isän tavoin ja syyllistävät kiusatun valehtelijaksi ja herkkänahkaiseksi. Vanhemmat huomaamattaan(?) siirtävät asennetta että tuon tyypin kiusaaminen on aivan sallittua lapseensa. Asenne korostuu vielä siinä, että yleensä tällaisen selvitystilanteen jälkeen kiusaajan vanhemmat lakkaavat yleensä tervehtimästä kiusatun vanhempia jne. Kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, kiusaajan jäädessä tutuille sijoilleen ja josta hän edelleen vuosienkin kuluttua tutun ryhmän tuella pystyy kiusaamaan kohdettaan mm. kaupungilla. Kuka selittäisi näille pienille Mateille ja Maijoille, että kun heidän oma ikänsä lähenee 18, alkaa huutelu kaupungilla täyttää julkisen herjaamisen tuntomerkit tai perättömän tiedon levittäminen toisesta muuttuu vähitellen teoksi, johon virkavalta voi aivan oikeasti puuttua.

Nettikiusaaminen ja kännykkäkiusaaminen ovat asioita, joihin ei ole älytty säätää selkeitä lakeja vaikka aivan selkeästi sellaiseen olisi tarvetta.

Muutama linkki

Blogisisko3:ssa on asiaa kiusaamisesta

Kiusattuja ja kiusaajia Valot ja varjot -blogi Junikan kirjoitus on edelleen hyvin ajankohtainen

Koulukiusaaminen (aiempi postaukseni aiheesta)

Koulukiusaaminen (Wikipedia)

6 kommenttia

Kategoria(t): muistilappuja, Pohdintaa, Referaatti

6 responses to “Kiusaaminen alkaa taas?

  1. A-K.H

    Yleensä opettajat eivät minun kouluaikanani joutuneet kiusatuiksi, mutta nyt saavat pelätä henkensä puolesta.

  2. Neulekirppu

    Sinun kouluaikanasi, kuten myös minunkin, opettajat yleensä itkettivät oppilaitaan. Eikä se nykyäänkään ihan tavatonta ole.

  3. Liisa

    Olin luokkani nuorin koko kouluajan ja sekin oli kiusaamisen aihe. Luokanvalvoja sanoi Suomen historian II suullisessa tentissä minulle: ”Kyllä se sinulle vielä kostautuu!”
    Miten tuollaiset opettajien kommentit jäävätkin ikiajoiksi mieleen. Mitähän omat oppilaani minun sanomisistani muistavat loppuikänsä?

  4. Neulekirppu

    Liisa: Sanoilla lyöminen on pahempaa kuin vitsalla napauttaminen. Mielestäni tästä syystä numeroarviointi on huomattavasti pehmeämpää kuin sanallinen.
    Etenkin, jos mennään arvioimaan persoonaa ja temperamenttia eikä osaamista…
    Opettajalla on lapsen silmissä yleensä niin suuri arvovalta ja arvostus, että siltä suunnalta tulleet ajattelemattomat lausahdukset ovat usein polttomerkkejä sielussa.

  5. Mari

    Kääk! Paineita.

    Se on kyllä totta, että huomaa oppilaiden käyttävän samanlaisia sanontoja, joita itse usein viljelee.

  6. Neulekirppu

    Älä ota suotta paineita Mari.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s