Ei herkkuja mahamäärin kanille!

-Ei herkkuja mahamäärin kanille, on Neulekirpun yksi vakiolauseista. Ei niin. Se on tullut selväksi jo ajat sitten. Tosin nyt minä olen harkinnut, että ryhdyn syömälakkoon, koska Neulekirppu ryhtyi puhumaan matolääkkeistä. – Kani ei ole vielä saanut matolääkkeitä, se sanoi ja katsoi kohti häkkiäni. Pthyi! sanon minä. Älä ollenkaan yritä! Se aikoo taas laittaa ne pillerit johokin ruokaani. Se sotkee sitten herkulliset naksuni. Minä en voi niitä syödä, koska ne haisevat erilaiselta. Olen jo päättänyt, että hyökkään taas suoraan kohti ja puraisen. Menkööt muualle niiden kanssa. Sitä paitsi eikö matolääkkeet ole tarkoitettu madoille? Mitä kani niillä tekee?

En ollut ajatellut, kuinka paljon asioita viikon aikana voisikaan tapahtua. Mutta mitäs pienistä. Varsinkin kun nyt minulla on mahdollisuus purnata. Häkki siivottiin perjantaina ja taas kolisteltiin maanantai-iltana seuraavan kerran kolistellaan taas keskiviikkona. Välillä kauhotaan pissat pois. En tykkää yhtään. Sillä kyllä kodin täytyy näyttää ja tuntua kodilta, vaikka mitä sanovat. No myönnetään, että olenhan minä tyytyväinen, koska saan joka kerta jogurttinapin, niin kuin tavallista. Odotin, että niitä olisi voinut tulla vahingossa vaikkapa kaksi, mutta ei näkynyt. Pihiä touhua tämä kyllä on.

Porkkanaa on kyllä piisannut ja salaattia. Niin ja kuivaa heinää sekä sitä kaninmuonaa, mitä tavallisestikin tuputetaan joka päivä. Sehän on aivan sama, kun itse söisit joka päivä nakit ja muusi-yhdistelmää ilman lisukkeita ja varsinkin jälkiruokaa. Tosin Neulekirppu on sikäli aika reilu, kun se hakee minulle hyvää ns. hevoslaatuista heinää tallillta pienen heinäpaalin kerrallaan. Neulekirpun mielestä syön kuin hevonen. No en kai sentäs. Hevonen syö sellaisen paalin päivässä ja minulle se riittää reilusti pari kuukautta.

Nyt muuten seuraavalla viikolla saan ananasmehua. Mutta älkää luulkokaan, että sitä saisi enemmän kuin 10ml. Joo, luitte aivan oikein. Sitä tulee tasan 10ml. Enkä minä sitä luultavasti edes muuten saisikaan, mutta kun se putsaa minun suolistoani karvasta, jota kulkeutuu sinne, kun putsaan turkkiani päivittäin. Se mehu on hyvää. Joisin sitä vaikka kokonaisen litran, mutta en saa. Epäterveellistä yliannoksena, sanoo Neulekirppu. Niin kai. Mikä on ananasmehun yliannostus? Neulekirppu näyttää itse juovan sitä kokonaisen lasillisen silloin tällöin.

Kani, kuten huomaatte, joutuu kaikenlaisen mielivallan ja terveysvouhotuksen kohteeksi. Ei auta vaikka kuinka katsoisi silmiin, hyppelehtisi ilmassa tai tekisi kaikenlaisia temppuja… herkut ovat ja pysyvät kortilla. Muuten eniten tykkään noista hunajatikuista, jotka ovat yläkuvassa. Tosin kyllä nuo muutkin ovat aika herkullisia.

Seikkailkaa suurella sydämellä

Terveisin Musta Kani

p.s. Nuo kuvassa olevat ruoat ovat siis herkkujani, joita saan aivan liian harvoin.

p.s. Älkää nyt vain kertoko näistä syömälakkoaikeistani. Jään muuten kohta kokonaan ilman ruokaa.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): huumori, Mustan Kanin päiväkirja, tarinat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s