Minä olen suloinen kani

Onneksi on tuo lomaviikko ohi. Näkee näitä ihmisiä nimittäin välillä vähän täällä kotonakin. Minä alan olla jo melkein vihainen tuolle Mustalle Hevoselle, sillä se vie konkreettisesti kaiken huomion minulta. Sille tehdään satulahuopia ja pinteletä ja ties mitä. Näkisittepä. Sillä alkaa olla sellainen gardedobi, että siitä puhutaan jo kohta Ruotsissa asti ja huhuja leviää hyvää vauhtia muuallekin Eurooppaan. Minä istuskelen täällä häkissä sen ajan, mitä muut ovat tallilla ja pureskelen porkkanaa. No on sentään porkkanaa ja heinää, mutta enää en saa loikkia vapaana kanina hetkeäkään. En vaikka Neulekirppu on suojannut tärkeimmät johtonsa samanlaisilla suojilla, joita näkee omanapuiden ympärillä. Valvonta on jatkuvaa.

Mutta minä olen suloinen kani. Neiti 4wee on sitä mieltä ja uskon siksi asian olevan niin. Hän näki kaupassa paidan ja oli sitten saanut Neulekirpun ostamaan sen itselleen. Muistanette varmaan, mitä minä sanoin tämän lapsen kasvatuksesta. Tietenkin pata kattilaa soimaa… mutta silti.

Neiti sanoi, että paidassa olen minä. Kanin rinnassani läikähti mukavasti. On virallisesti ainakin yksi ihminen, joka fanittaa minua tässä perheessä. Tuli nimittäin taas vähän oteltua. Arvaatte varmaan kenen kanssa. Ööö. Tuota minä nimittäin puraisin Neulekirppua. Neulekirppu tuli ajamaan minua häkkiin, kun se oli lähdössä tallille (taas kerran) ja minä en olisi aivan vielä halunnut mennä häkkiin. No kyllä minä tiedän, että ei sen äkäisen naisen kanssa kannattaisi otella, mutta minkäs voi, kun aina ei huvita tehdä, mitä toiset haluavat minun tekevän.

Yleensä … melkein aina siis… menen häkkiin heti kun komennetaan. Mutta nyt en halunnut. Neulekirppu oli nimittäin tuonut ompelukoneen taas siihen pöydälle ja sen johto roikkui siinä mukavasti. Arvaatte varmaan mitä ajattelin.

No niin, jäkäti jää. Ei teidän tarvitse muistuttaa siitä pakastimen johdosta. Se tuli kyllä nimittäin minullekin heti mieleen sen jälkeen kun olin purrut Neulekirppua. Neulekirppu sanoi, että onneksi on jäykkäkouristus voimassa ja että onneksi sen ei välttämättä tarvitse katsella minua yhtään sen kauempaa kuin sitä sattuu huvittamaan. Ja se heti muistutti siitä johdosta, joten ei teidän tarvitse.

KooTee taisi tajuta menneellä viikolla paremmin kuin hyvin, mitä minullakin kävi mielessä… Talvi on tulossa ja Neulekirppu on kova palelemaan. Sen kun se vielä keksii, että vääntää minun nahastani hanskat. Ja se käy siltä käden käänteessä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun se jäniseläintä on nylkemässä. Se on niitä isän peruja se oppi, kuinka jäniksestä lähtee nahka eikä kani ole jäniksestä juurikaan poikkeava. Pienempi vain. Neulekirppu kerran jo sanoikin, että tuosta Mustasta Kanista ne vasta lämpimät hanskat tulisivat, kun jättäisi tuon karvan sisäpuolelle. Toivon kuitenkin, että Neulekirppu ei vie minua piikille, kun se osti uuden säkillisen purujakin minulle ja puhui jotakin heinän ostamisesta. Toivottavasti sekin joskus ajattelee, että minä olen ihan suloinen kani.

t. Musta Kani

Mainokset