Tarinamaanantai 30. aihe: Valo


Tarinamaanantain 30. aihe. Tarina kuva-aiheesta: Valo

Loviisa Virtanen katsahti ulos. Kaikki näytti paljaalta. Syksy oli vienyt viimeisetkin lehdet puista. Ilmassa tuntui pakkanen. Maa oli jo vähän jäässä. Loviisa oli siivonnut parvekkeensa kesätavaroista. Hän oli kantanut kaikki huolellisesti merkkaamansa laatiot varastoon ja siirtänyt joulutarvarat sopivasti esiin odottamaan. Loviisalla ei kovin monta jouluun liittyvää ulkokoristetta ollutkaan. Valot hän sytytti jo marraskuun alussa ja kynttilälyhty valaisi jo elokuusta asti pimeneviä iltoja.

Loviisasta oli lohdullista, että valoa oli aina jossakin. Nikolai oli häntä mottinut, kun kynttiöitä oli kaikkialla, mutta Loviisa oli sanonut hänelle, että hän halusi nähdä valon. Teet vielä tulipalon, oli Nikolai marmattanut. Loviisa oli aluksi ottanut Nikolain kanssa yhteen kynttilän polttamisesta, mutta sitten myöhemmin tyytynyt vain tuhahtelemaan miehensä tulipalofobialle. Loviisa oli nimittäin vähitellen alkanut ymmärtämään Nikolain tulenpelkoa. Muutama pidempi vierailu Nikolain vanhempien luo oli selitänyt asiaa kummasti. Loviisaa puistatti vieläkin, kun hän ajatteli anoppiaan. Anoppi oli ollut erikoinen ihminen. . Anoppi oli kuollu jo vuosikymmeniä sitten, mutta tuntui, että hänen varjonsa lepäsi edelleen kaikkialla, eikä hänen muistelemisensa tuntunut mukavalta. Anoppi toi hänelle mieleen ummehtuneet huoneet ja synkkiä ja epämiellyttäviä huonekaluja ja rumia koriste-esineitä. Loviisa katseli ymppärilleen. Tässäkin asunnossa oli edelleen aika paljon asioita, jotka muistuttivat häntä Amalia Virtasesta. Sohva oli anoppilasta. Sen kangas oli kulunut ja väristä ei saanut enää oikein selvää. Sohvan edessä oleva synkkäsävyinen villamatto oli anoppilan jäämistöstä ja suurin osa kirjahyllyn tummaselkäisistä kirjoista oli peräisin anoppilan kirjahyllystä. Nikolai oli ollut niitä ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan heittäneet mitään pois.

– Minkä ihmeen takia, sanoi Loviisa itselleen puoleen ääneen. Minkä ihmeen takia, minulla on edelleen kaikki nämä tavarat? Minähän en ole koskaan pitänyt niistä. Tämähän on nyt minun kotini eikä minun tarvitse pitää täällä sellaisia tavaroita, joista en pidä.

Loviisasta tarttui puhelimeen. Hän valitsi poikansa puhelinnumeron ja jäi odottamaan. Poika vastasikin aka nopeasti. – Tervehdys Matti. Mitäs teillepäin kuuluu? hän kysäisi kuin ohimennen. -No, mitäpä tänne, vastasi Matti tavanomaisesti. Entäpä itsellesi?
– Minä olen ajatellut vähän tehdä järjestelyjä täällä. Ajattelin, että jos tulisitte Ainon kanssa avukseni ja katsoisitte haluatteko jotakin tästä huushollista. Tarkoitan, että jos ehditte.
– Mitä sinä nyt ole sitten ajatellut, kysyi Matti hämmentyneenä.

– Niin, minä ajattelin päästä eroon näistä muutamista perintöhuonekaluista. En tarkoita, että hävittäisin niitä, mutta haluaisin, että ne siirrettäisiin pois jonnekin varastoon tai muualle. Kyllähän minä sen ymmärrän, että niillä on jo antiikkiarvoa, mutta ajattelin olevani sen ikäinen, että voin itse päättää millaisia tavaroita minulla on ympärilläni. Kävin aamupäivällä jo tuolla antiikkiliikkeessä ja varasin sieltä muutaman kaapin ja sen sellaista. He tuovat ne perjantaina, jos saan kaikki kuntoon siihen mennessä.

Matti oli hetken hiljaa. Että 80-vuotiaana äiti oli päättänyt ryhtyä sisustuspuuhiin. -Minne ne tavarat pitäisi sieltä siirtää? hän kysyi.
– No vaikka tuohon sivuhuoneeseen. En käytä sitä ollenkaan. Koska onhan minulla täällä tilaa.
– No niin on. Tilaahan siellä on. Me tulemme Ainon kanssa illalla. Emmeköhän me saa jo aika paljon siinä aikaan. Älä nyt kuitenkaan itse ryhdy siellä rehkimään, jotta et väsy liikaa. Me laitamme ne tavarat pois, jotka haluat siirtää sivuun.
– Mukava, että teillä on aikaa, sanoi Loviisa tyytyväisenä. Tavataan illalla.

Loviisa lähti uudelleen ulos. Hän meni kulman takana olevaan mattokauppaan ja tilasi sieltä kolme isoa vaaleaa villamattoa. Samalla reissulla hän meni leipomoon osti kakun ja pientä suolaista ja käveli takaisin kotiin antiikkikaupan kautta.
– Voitte tuoda tavarat jo huomenna, sanoi Loviisa hymyillen.
Ai mutta tapetit, huomasi Loviisa. Lähellä oleva maalikauppa myi myös tapetteja. Loviisa meni sisään ja pyysi selata tapettikirjoja. Hän löysikin nopeasti vaaleasävyisen tapetin ja sanoi tilaavansa sitä. Soitan teille mitat huomenna hän sanoi hymyillen.

Myyjä katseli innostuneen näköistä vanhaa rouvaa ihmeissään.

– Annatteko minulle tuon tapetin numeron ja tarpeelliset tiedot, jotta voin ilmoittaa ne teille puhelimessa.

– Me voimme tehdä niin, että kirjoitan tänne teidän tietonne, ja te sitten ilmoitatte monta rullaa tarvitsette tulee paremmin sillä tavalla oikein. Otan teille kopion tästä paperista selitti myyjä.
Loviisa palasi tummasävyiseen kotiinsa. Hänestä kuitenkin tuntui, että jo pelkkä tieto siitä, että hän saisi kalustaa asuntonsa haluamallaan tavalla sai huoneen tuntumaan valoisemmalta.

Loviisa Vitanen on aiemmin ollut parvekepuusissa vuosi sitten tarinamaanantai 4. haasteessa.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2007, tarinat

4 responses to “Tarinamaanantai 30. aihe: Valo

  1. Isopeikko

    Mukava tarina. Mietin miksi niin kovin moni ei koskaan huomaa tuota mahdollisuutta, jonka Loviisa huomasi. Tai voihan ne huomata, itse en vaan huomaa niiden huomaavan.

  2. Neulekirppu

    Isopeikko: Loviisakin olisi voinut ajatella, että hän on jo niin vanha, että ei hän nyt enää.
    Positiivisen ja eteenpäin suuntautuvan mielen säilyttäminen on tärkeää.

  3. Oh-show-tah hoi-ne-ne

    Loviisalla on raikkaat ajatukset, niitä saattaa olla tarttunut kirjoittajaankin.

  4. Neulekirppu

    toivottavasti on, edes ripaus. Tarvitaan aina varjo, jotta voi nähdä valon. Elämä on jotenkin niin paradoksaalista.

    Isälläni ja hänen vanhemmillaan oli tällaista ”Loviisamaista” suhtautumista elämään. Isä katsoi aina tulevaisuuteen ja kannusti yrittämään. Hänen seurassaan oli helppo hengittää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s