Tarinamaanantai, 33. haaste: Auliinan joulukortti

05122007-068.jpg

Tarinamaanantai 33. aihe Muistanette Auliinan? Aivan oikein , hän oli juuri se naisen, joka rakensi torniaan metsään, kalliokielekkeen reunalle, vaikeakulkuisten matkojen päähän.

Auliinaa kiukutti, sillä joulu oli taas kerran lähellä. Ihmiset touhottivat ja ostivat lahjoja toisilleen, valitsivat joulukortteja, suunnittelivat aattoillan ohjelmaa ja miettivät ketä käskisivät tänä vuonna illan aterialle, ketä Joulupäivänä ja minne itse menisivät sitten Tapaninpäivänä. Auliina ei valmistellut joulua, sillä hänen luonaan ei kukaan poikennut, eikä häntä kukaan käskenyt luokseen kyläilemäänkään enää vuosikausiin. Auliinaa otti päästä ihmisten hössötys, kiireinen hyörinä kaupungilla ja ihmisten kasvoilta loistava innostus. Jokainen suunniteli tekevänsä tästä joulusta ainutlaatuisen ja se olisi sitten muistojen joukossa yhdessä muiden joulujen kanssa.

Kokonaan ilman jouluhössötystä Auliinakaan ei ollut. Hänellä oli nimittäin tapana lähettää muutama joulukortti. Kortin sai yleensä henkilö, joka oli ollut Auliinalle ystävällinen hänen negatiivisesta käytöksestään huolimatta. Eihän kukaan minua tule auttamaan muuten kuin rahan takia, hän ajatteli. Sitä hän tosin ei suostunut myöntämään itselleen, että hyvin iso joukko ei tullut enää rahastakaan, sillä sen verran pahasti hän oli vuosien aikana ihmisiä kohdellut. Valinta tämän joulun kortin vastaanottajaksi oli helppo, sillä ainoastaan yksi ihminen, hänen veljensä, oli käynyt auttamassa häntä muutama päivänä, kun hän oli tarvinnut kaivinkonetta ja veljellä kun oli sellainen.

Auliina selasi vanhoja korttejaan. Ne olivat kaikki jo kellastuneita eikä kukaan muu kuin Auliina olisi sellaisia kenellekään lähettänytkään. Viimein hän löysi Einomatille sopivan kortin. Kortissa oli lihava autoa ajava porsas. Auto suorastaan pursusi erilaisia lahjoja.

Auliina otti esiin ruutupaperia ja ryhtyi miettimään. Ennen kirjoittamisen aloittamista hän nousi vielä kerran ylös ja haki kaapista mustakantisen vihkonsa, jonne hän merkkasi tulonsa ja menonsa pilkuntarkasti. Kyllähän hän se muisti, että hän oli maksanut Einomatille 250€ kolmen päivän työstä ja tiesipä hän senkin, että Einomatti olisi saanut vieraalta sen verran päivältä, mutta hän ei ollut koskaan maksanut työmiehille sitä, mitä muut. Pärjäsivät muutenkin. Kiskurit.

Einomatin hienosteleva vaimo, Maija, olisi vain taas voinut tuhlata entistä enemmän kaikkeen turhaan, jos hänkin olisi maksanut täyden hinnan tehdystä työstä.

Kortissa luki valmiiksi ne perinteiset Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta-Vuotta, mitä joulukorteissa oli tapana olla. Auliina lisäsi loput.

Vastaanottajaksi Auliina kirjoitti Einomatti ja Kaija Virtanen.  Ei siksi, etteikö hän olisi muistanut, että Einomatin vaimoin nimi oli Maija, vaan siksi, että Einomatin ensimmäinen heila oli ollut Kaija Ahokas. Siitä tytöstä Auliina oli pitänyt. Kaija Ahokas oli ollut juuri sellainen säikky ja auktoriteeteille kuuliainen tyttö, joka olisi sopinut Einomatille topakkaa Maija Aaltosta paremmin. Maija ei ollut koskaan ollut mikään innokas juoruilija eikä hän ollut koskaan lämmennyt Auliinan jutuille. Oli vain kylmän viileästi sanonut, että häntä ei kiinnosta Auliinan ajatukset enempää kuin kompostiämpärin sisältö.

Einomattikin sitten tuli taas hakemaan köyhän rahat mielellään tänäkin vuonna, aloitti Auliina. Hän makusteli lausetta. Aloitus tuntui varsin hyvältä. Sillä eihän Einomatti häntä muuten tullut auttamaan. Rahat se aina otti. Jos nyt ei ihan viimeisen päälle, niin ainakin melkein. Enempikin olisi kelvannut, jos hän vain olisi antanut.

Luulisi sinullakin sitä olevan jo ennestään. Muistutat olemukseltasi jo varsin paljon tässä kortissa olevaa porsasta, jatkoi Auliina. Kaijakin voisi tuhlailla vähemmän, niin pysyisivät hinnatkin kohtuullisimpina. Missä olette ajatelleet viettää joulunne? Tänne voisitte tullaTapaninpäivänä, jos ette keksi parempaa tekemistä. Tervetuloa. t. Auliina. P.s. Ettehän te kuitenkaan tänne tule, kun on muitakin kyläpaikkoja. Raha kyllä kelpaa kuitenkin aina, kun jotakin tehdään. Kiskotaan viimeisen päälle.

p.s.s. Ensi vuonna pitäisi kaivaa se tontin raja. Huomasin eilen, että se oja on tukossa.

Auliina silmäili korttia ja liimasi siihen postimerkin. Kaikki tarpeellinen ja mieleen tuleva oli kortissa.

Ei sittenkään. Vielä yksi asia tuli Auliinan mieleen.

p.s.s.s. Kyllä ne teidän kersatkin osaavat tuhlata. Eilalla ja Ritvalla näyttivät olevan uudet autot molemmilla. Ovatko nekään edes töissä vai elätätkö te niitäkin?

Advertisements

2 kommenttia

Kategoria(t): flowers, kukat, luonto, nature, tarinamaanantai

2 responses to “Tarinamaanantai, 33. haaste: Auliinan joulukortti

  1. Ei ole kohta Auliinalle enää kylään tulijoita. Aika venkura se on venkuraksikin.

  2. Joo nää venkura venkurat ovat
    kiinnostavia.
    Ne on niin venkuroita, että luulee yleensä
    ensiksi sitä, joka ei ole venkura ollenkaan.
    😦

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s