Päivittäinen arkisto: 14 maaliskuun, 2008

Viimeinen ovi The Last Door

809012008a630-053.jpg

Viimeinen ovi

Kuluvalla viikolla ollut ovi -haaste tuli minulle ajankohtaiseen aikaan. Erityisesti HPY:n kuva nostatti vahvoja tunteita. Vuosi sitten isäni astui viimeisestä ovesta, josta on jokaisen astuttava yksin, vaikka vierällä olisikin niitä, jotka rakastavat. Sitä ovea ei voi enää avata uudelleen. Sieltä voi tulla takaisin, kun on kerran siitä mennyt. Sen oven takse jäämme surumme ja pelkomme kanssa. Tiedämme, että se ovi on jossakin myös itsellemme, mutta emme halua nähdä sitä vielä tänään, emme halua puhua siitä, emme halua kuulla siitä emmekä ajatella sitä.

Meillä on onneksi täällä paljon muita ovia, joita voimme avata ja sulkea, ovia jotka ovat raollaan. Ne ovat mahdollisuuksiamme tänään, kun olemme täällä. Tänään.

I try to translate my thoughts in English. (sorry with my poor language, I just try to open the door of the English language)

The Opening of the Last Door

The Challenge Door touched me a lot on this week. It was especially HPY’s photo highlighted the feelings about the last door. A year ago my father went away. He was old. At his early 80’s. I also understand that it was his time to closes the Door. We can close in on the last door with our dears, they can help us, they can empathize, they can share horror of death, they can share tears but they cannot open the Door with us. We have do it ourselves. Alone. We can open the Door only once. We can not come back after we have gone. We, the survivors, are just staying here with our horror of death, we hope that we do not have to open the Door yet. We do not want to think about it, we do not want to speak about it, we do not want to see it.

But happily we have a lot of doors here and there. Some of them are soon opened, some of them are just little ajar. We should learn to see these possibilities now when we are here. Today.

——-

Mietelmät ovat lainauksia teoksesta Lauhakangas, Outi. (toim.) 1997. Ajattomia mietteitä. Huumorin, tiedon ja elämänviisauden värittämiä ajatuksia. Valitut Palat.Reader’s Digest.

Suru on viisautta. John Keats (1795-1821)

Vaikeneva suru on vaarallisin. Jean Racine (1639-1699)

Vain ne, jotka ovat oppineet murheen tuntemaan, pystyvät sen toisten kanssa jakamaan. Sofokles (496-406 eKr.)

Kevyet murheet ovat äänekkäitä, raskaat mykkiä. Lucius Annaeus Seneca (4eKr.-65jKr.)

Et sanan sanaa lausutuksi saa, kun murhettasi tahdot kuvat; keveisiin huoliin kyllä sanat löytyvät, suruista suurin vain vaikenee. Samuel Daniel (1562-1619)

Valtameri ei ole rannaton-ei myöskään suru. Thomas Cambell (1777-1844)

Onnellisempien aikojen muistoissa murhe synkimmin kruunataan. Alfred Tennyson (1809-1892)

Elämä on farssia, johon jokaisen on osallistuttava. Arthur Rimbaud (1854-1891)

12 kommenttia

Kategoria(t): checklists, flowers, kukat, kukkia, muistilappuja, photography, tarinat, valokuvaus

Thursday Challenge, Green

03032008a630-008.jpg

Thursday Challenge: Green

2 kommenttia

Kategoria(t): photography, valokuvaus