Viimeinen ovi The Last Door

809012008a630-053.jpg

Viimeinen ovi

Kuluvalla viikolla ollut ovi -haaste tuli minulle ajankohtaiseen aikaan. Erityisesti HPY:n kuva nostatti vahvoja tunteita. Vuosi sitten isäni astui viimeisestä ovesta, josta on jokaisen astuttava yksin, vaikka vierällä olisikin niitä, jotka rakastavat. Sitä ovea ei voi enää avata uudelleen. Sieltä voi tulla takaisin, kun on kerran siitä mennyt. Sen oven takse jäämme surumme ja pelkomme kanssa. Tiedämme, että se ovi on jossakin myös itsellemme, mutta emme halua nähdä sitä vielä tänään, emme halua puhua siitä, emme halua kuulla siitä emmekä ajatella sitä.

Meillä on onneksi täällä paljon muita ovia, joita voimme avata ja sulkea, ovia jotka ovat raollaan. Ne ovat mahdollisuuksiamme tänään, kun olemme täällä. Tänään.

I try to translate my thoughts in English. (sorry with my poor language, I just try to open the door of the English language)

The Opening of the Last Door

The Challenge Door touched me a lot on this week. It was especially HPY’s photo highlighted the feelings about the last door. A year ago my father went away. He was old. At his early 80’s. I also understand that it was his time to closes the Door. We can close in on the last door with our dears, they can help us, they can empathize, they can share horror of death, they can share tears but they cannot open the Door with us. We have do it ourselves. Alone. We can open the Door only once. We can not come back after we have gone. We, the survivors, are just staying here with our horror of death, we hope that we do not have to open the Door yet. We do not want to think about it, we do not want to speak about it, we do not want to see it.

But happily we have a lot of doors here and there. Some of them are soon opened, some of them are just little ajar. We should learn to see these possibilities now when we are here. Today.

——-

Mietelmät ovat lainauksia teoksesta Lauhakangas, Outi. (toim.) 1997. Ajattomia mietteitä. Huumorin, tiedon ja elämänviisauden värittämiä ajatuksia. Valitut Palat.Reader’s Digest.

Suru on viisautta. John Keats (1795-1821)

Vaikeneva suru on vaarallisin. Jean Racine (1639-1699)

Vain ne, jotka ovat oppineet murheen tuntemaan, pystyvät sen toisten kanssa jakamaan. Sofokles (496-406 eKr.)

Kevyet murheet ovat äänekkäitä, raskaat mykkiä. Lucius Annaeus Seneca (4eKr.-65jKr.)

Et sanan sanaa lausutuksi saa, kun murhettasi tahdot kuvat; keveisiin huoliin kyllä sanat löytyvät, suruista suurin vain vaikenee. Samuel Daniel (1562-1619)

Valtameri ei ole rannaton-ei myöskään suru. Thomas Cambell (1777-1844)

Onnellisempien aikojen muistoissa murhe synkimmin kruunataan. Alfred Tennyson (1809-1892)

Elämä on farssia, johon jokaisen on osallistuttava. Arthur Rimbaud (1854-1891)

12 kommenttia

Kategoria(t): checklists, flowers, kukat, kukkia, muistilappuja, photography, tarinat, valokuvaus

12 responses to “Viimeinen ovi The Last Door

  1. What beautiful orchids!
    Your English is very good. Much better than my Finnish would ever be.
    So glad you enjoyed all the doors postings.
    Have a good week end.

  2. Your English is terrific, and I appreciate what you have to share here. Thank you for stopping by Rochambeau the other day. It is a pleasure to meet you.
    Constance

  3. Your thoughts on the last door are very poignant, thank you for sharing them. You expressed yourself very well.

  4. a-kh

    Kovasti jo odottelinkin näitä rehuja.

  5. Paz

    Your English is perfect! Wonderful thoughts expressed. Thanks for sharing them with us.

    Beautiful flowers.

    Paz

  6. I’m sorry about your father’s death. I hope you find comfort in the beauty of the created world around you – like these beautiful flowers. Take care.

  7. Thank you for your’s
    beautiful words and sympathy.

  8. hpy

    Viimeinen ovi on vaikeampi niille jotka jaavat katsomaan sen sulkemista. Se on heille vaikea koska he pelkaavat tuntematonta joka on sen toisella puolella, ja koska he jaavat kaipaamaan henkiloa joka on siirtynyt talta puolelta pois. Kuitenkin jokainen meista tulee joskus astumaan siita ovesta muualle. Sita ei tarvitse pelata. Se voi olla myos helpotuksen ovi, ainkin sille joka sen avaa.

  9. Näin se menee HPY.
    Sanasi ovat niin totta.
    Isälleni tuo ovi oli
    varmasti todella helpotuksen ovi.
    Hän oli niin huonokuntoinen,
    että hän ei varmasti enää
    nauttinut olostaan.

  10. I was touched to read your comments about doors closing and the loss of your father. My Father also died several years ago and while mourning him I did a painting about him passing through a door and not being here anymore. I have not previously posted it as it felt private, but your thoughts have made me decide to do so. If you would like to see it I will post it shortly on my blog (http://terryrafferty.blogspot.com) My heartfelt sympathies to you – while time makes the loss less acute, it always remains a loss. Take care –

  11. Terry,Thank you for your sympathy and beautiful words.
    Your painting is really strong.
    The light coming from ajar door
    is really very beautiful. The empty chair…
    like he would just went out to look at the sunshine
    for few minutes.
    Take care -Hugs.

  12. a-kh

    Madon suu on viimeinen ovi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s