Vanhusten nukuttamisesta maan tapa?

09122007-045

Kaari Utrio avasi keskusten vanhusten hoitoon liittyen, ehdottamalla noutajan tulon nopeuttamista pillereiden avulla.

Ilta-Sanomissa ollut juttu:

Kirjailija Kaari Utrio, 67, ei aio päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi eikä edes kolmen oman lapsensa hoivaan. Utrio sanoo olevansa valmis maksamaan lisäveroa kunnallisten hoitokotien olosuhteiden parantamiseksi, mutta itse hän ei laitoshoitoon halua. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi olla jopa ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

– Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä ”unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat? kysyy Utrio.

Hän kaipaa muutosta koko Suomen terveydenhoitojärjestelmään, joka ”virheellisesti keskittyy ihmisten keski-iän pidentämiseen”.

Utrion ehdotus on nostattananut vilkkaan mielipiteenvaihdon IS:n verkkokeskustelussa. (Lainaus Ilta-Sanomat)

Utrion esittämä ajatus on jokseenkin absurdi. Kuka tekisi valinnan siitä kenelle kuolonkelloja milloinkin soitettaisiin? Vertaa tätä vaikkapa näihin insuliinisurmiin, joissa sairaanhoitaja on päättänyt ottaa vallan itselleen ja avittaa syystä tai toisesta muutamia hoidokkejaan viimeiselle matkalle. Onko ihminen itse siihen ratkaisuun oikeutettu tai toinen ihminen puolestamme? Missä vaiheessa pillerit annettaisiin? Olisiko se sosiaalinen pakko napata ne saman tien naamaansa, kun ne on annettu, vai voisiko rauhassa vähän miettiä, että mitä tekee?

Olisihan se tietenkin prosessi sekin. Voisi aamupäivällä käydä hoitamassa kaikki tarvittavat asiat, poistaa sähköpostit ja blogit, soitella viimeiset puhelut jne. Sitten iltapäivällä voisi käydä valitsemassa arkun ja kukat, varata pitopalvelun hautajaisiin ja valita kenties ohjelman muistotilaisuuteenkin. Yöksi sitten valmiiksi kuolinkaapu päälle ja pilleri naamaan, valvotuissa olosuhteissa tietenkin, että ei tulisi sitten ongelmia sen suhteen, että lääke unohtuisikin yöpöydälle. Tai kustannusten säästämiseksi voisi mennä suoraan kirstuun. Jäisi sekin työvaihe pois.

Kun vanheneva ja hoitoa tarvitseva ihminen nähdään vaivana ja kulueränä on elämä arvona sinänsä unohdettu ja siitä tullaan sitten Utrion esittämän ajatuksen mukaiseen johtopäätökseen. Lapsenkaltaisen avuttomuuden kohtaaminen aikuisuudessa on nöyryyttävä kokemus. Siksi vanhuksien hoitoon ja etenkin sen laatuun tulee kiinnittää huomiota edelleen. Suurelta osalta on kysymys syvästä asenneongelmasta.

Ongelmia tulee myös siitä, kun terveydenhoito ja sairauksiin kehitetyt lääkkeet tulevat paremmiksi ja rajanveto siinä kuka on niin sairas, että häntä ei kannata enää yrittää hoitaa, venyy vuosi toisensa jälkeen. Toisaalta hoitoja tehdään, vaikka sitä ei ääneen haluta lausua, myös siksi, että halutaan kokeilla, kuinka kauan ihmistä voidaan pitää hengissä ja lisäksi vanhoja potilaita leikataan yksinkertaisesti siksi, että nuoret lääkärit saavat harjoitella leikkauksia. Näin se vaan on. Terminaalivaiheessa olemme tavalla tai toisella koehenkilöitä.

Mutta sitten takaisin näihin pillereihin, sillä niiden jakamiseen liittyy monen monta eettistä kysymystä. Voiko ihminen päättää päivänsä silloin kuin haluaa. Tietenkin voi, mutta…

Entäs sitten, jos luonnevikaisella mummolla tai papalla on unipillerit keittiön kaapissa, ja hän ryhtyy ”kiristämään” omaisiaan, että kun ette tee niin ja näin, niin nielaisen pillerit. On sitten teidän syy kun kuolen. Tai vastaavasti hankalissa tapauksissa tukkia mummon tai papan suu ikiajoiksi?

Entäpä sitten, jos vähitellen aletaan arvioida kaikkea tuottamatonta elämää siitä kustannus ja vaivalloisuus-näkökulmasta? Tai ylipäätään jostakin syystä sellaisten elämää, jotka eivät maailmankatsomuksensa tms. suhteen miellytä?

Tarkoitan, että jos vanhusten nukuttamisesta ikiuneen tulee maan tapa kustannusten takia, niin eikö samalla periaatteella sitten voi nukuttaa kaikki yhteiskunnallisesti epäonnistuneet ja epätoivoiset? Aloitetaan vaikka vangeista, juopoista ja vammaisista. Miltä kuulostaisi? Samaa rataa pillereitä voisi jakaa kaikille masentuneille, työkyvyttömille, liikenneonnettomuuksissa tms. vammautuneille, pitkäaikaissairaille jne. Oikeastaan pilleripaketti voisi tulla jo äitiyspakkauksessa. Jos vanhempi ei jaksaisi pitää huolta jälkeläisestään, voisi sille sitten saman tien syöttää ystävällisen unipillerin tai ottaa sen itse.

Ei. Se ei käy näin. Ihmisen elämässä on kysymys jostakin aivan muusta. Kuolema ei ole vain yhden ongelmajätteen saaminen pois päiväjärjestyksestä, vaan se on prosessi, tilinpäätös itsensä ja elämän välillä. Kuolevan saattaminen on myös jälkeen jääville luopumisen opettelua ja viimeistä mahdollisuutta sanoa tärkeitä asioita.

Olen kirjoittanut aiheesta mm.

Meillä on yli 30 muutakin käännettävää

Vanhusten kohteluun tulee puuttua

Edit. 18.9.2009

4 kommenttia

Kategoria(t): sekalaista sälää.

4 responses to “Vanhusten nukuttamisesta maan tapa?

  1. Kun ensimmäisen kerran luin (taisi olla Kirjailijan häiriöklinikalla) tästä Utrion sammakosta, luulin tosissani, että se on sarkasmia. Voisiko se olla? Aika totisesti siitä ainakin IS kirjoittaa.

    Olen aina tiennyt, että jos olisin OI-potilaana syntynyt natsi-Saksaan, minut olisi vähin äänin heivattu hengiltä jo vauvana. Samoin kehitysvammainen sisareni. Nyt vain sitten odotellaan, koska työterveyslääkäri lähettää sisäisessä postissa pillerireseptin…

  2. Onhan tämä tietenkin hyvä tapa saada keskustelu aiheesta aikaan. Nykyään täytyy ampua aina kovilla ja suoraan, kun mikään ei tunnu missään.

    Olen hokenut monta vuotta, että tämän laivan pohjassa on reikä. En itsekään täysin tajunnut, kuinka nopeasti se reikä kasvaa. Ollaan kyllä jo aika vakavassa merihädässä. Ellei jo ihan pohjassa. Pelastuslauttaa ei ole näkyvissä.

  3. Juuri viimeinen kommenttisi sai minut vastaamaan. Olet niin oikeassa. Kysyn vaan: Millä elämä mitataan? rahalla? ajalla? Hyh!
    Rahaa ei ole! Ja aika on haavetta. Vain elämä on.

  4. Jotenkin puistattaa tämä kova maailma.
    Se alkaa lyödä kasvoille jo hyvin nuorena.
    Lapseni kertoi koulusta jutun pari viikkoa sitten, että matikan tunnilla oli hänen ryhmässään joku nuorista sanonut, että voitaisiinko mennä vähän hitaammin eteenpäin, että oppisi kunnolla. Siihen opettaja oli tokaissut, että voi, voi tämä matikka on vähän kuin pikajuoksua. hitaita ei jäädä odottelemaan.
    Eli heti suoraan pudotuspeliin.
    Ei mitään vastuuta siitä, että jokainen pysyisi mukana.
    Mikä se koulunkin tarkoitus pohjimmiltaan on?
    Osoittaa hieman hitaammalle, että hän on idiootti ja vähemmän yhteiskuntakelpoinen.
    Surullista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s