Jouluevankeljumeja murteella

Jouluevankeljumi murteilla on varmasti julkaistu moneen kertaan yhdessä sun toisessa blogissa. Bittejä mahtuu bittiavaruuteen… joten täälläkin taas.

Hyvää joulua!

Lähde:
Jouluevankeliumi murteilla Ilosanoma älkää pelätkö
Tekijät: Koukkunen, Kalevi (Toimittaja). Hosia, Vuokko (Toimittaja) ja Cantell, Ilse (Toimittaja)
3. painos • STF, ISBN: 951-0-23682-9 60 s., OVH: 12.00 €

Jouluevankeljumi (Wikipedia) Eri käännökset

Jouluevangelium på finlandssvenska

Och de tapahtu siihe aika att de kom käsky från kejsar Augustus att varenda
Matti Meikäläinen skulle börja att betala vero. De va ihan eka mätkäys, och
den fixa di när Kvirinius va ceef i Syrien.

Då painu joka iikka till sin stadi, för att hoita hela bumagan. De kekka

Jussi med, och för att han va pikkuserkku med Davy från Nasaret, som e en
stadi i Galileen opp till Davy stadi som dom han nimittä Betlehem i Judeen,

för att hoita sin verojuttu och samalla Marjas som va hans gimma och som
just hade pulla in sin uuni.

Medan di hengaile där blev de meno för henne. Och hon synnyttä sin ykkös
jappe och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan, för de
va ingen muuta plats på hotellet.

I samma seutu viipy några skobaren på kenttän att funkka som nite guards
över doms elukkor. Då ilmesty en Herran enkeli kun on siin då naama mot
naama och kehittä watteja och hehku siin ihan täysil; och doms sisu gick
todella kaulaan.

Men enkelin selittä till dom: ”Ta de nu lungt bara. Kela att ja ha nyhet om
en mega jees känsla, som ä för koko kansa. För just idag ha en Frälsare
synty i Davys stadi, och han ä messias, den Stora Chefen. Och dehär ska va
todiste: ni ska löytä en heltny kakara, som ligga i kapalon i navetta.”

Ha en jättekiva joulutid!

JOULUEVANKELIUMI Savon kielellä

Ja tapahtupa siihen aekaan että keisarj Aakustus anto semmosen ukaasin, jotta koko muailma olj pantava verolle. Tämä tämmönen verolle panemine olj ens kerta ja se tapahtu, kun se Kyrenius olj Syyrian muaherrana. Ja niimpä kaekki mänj kirjan piälle pantaviks ite kuhhii ommaan kaapuhiisa. Niinpä Joosehvikkii lähti mänemään Kalilejasta Nasaretin kaapunnista

ylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä, verolle pantavaks morsijamesa Marijan kansa, jok¹olj jo pieniin päen.

Niin tapahtupa heijjän siellä ollessaan, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehnä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löötynnä ennee tyhjee tilloo. Siellä seuvulla olj lammaspaemenia kejolla yöllä vahtimassa katraetaan. Niin heijän eissään seeso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti heijän ympärillään, ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille: ³Elekee työ pelätä tyhjee, sillä kahtokee, kun minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jok¹ on tulova kaekelle kansalle: teille on tänä päevänä syntynnä Vapahtaja, jok¹ on Ristus Herra, Tuavetin kaapunnissa. Ja tämä on teille osviittana: työ löövätte lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa.² Ja hyötähyvijään olj enkelin kanssa emä jookko taevaallista sotaväkkee ja hyö ylistivät Jumaloo ja huutivat: ³Kunnija olokaan Jumalalle korkeoksissa ja muassa raoha immeisten keske, joeta kohtaan hiän ei vihhoo pie.² Ja kun enkelit olvat männä paementen luota tiehensä, niin nämä

tuumaelivat toesilleen: ³Mitähän, jos lähetään sinne Peetlehemmiin päen kahtommaan, mittee siellä oekeestaan on tapahtunna ja mittee Herra äskön tuossa ilimottelj.² Ja niihä hyö lähtivät täätältämmään oeken juoksujalakoo ja löysivättii Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka muata

köllötti aperuuhessa. Ja kun hyö olivat tämän nähnä, ilimottivat hyö sen uutisen, jokolj jo heejän tiijossaan tästä lapsesta. Ja kaekki, jotka sen kuulvat, päevittelivät siinä iha uuvestaannii, mittee paemenet heille ilimineerasivat. Mutta Marijapa panj nämä kuulopuhheet tarkasti korvasa taa ja vatvo niitä hiljoo ite mielessään. Ja paemenet palasivat takasi ja kiittelivät ja ylistelivät Jumaloosa kaekesta, minkä olivat kuullu ja nähnä, sen mukkaa mitenkä heille olj alu¹alakaen huastettu.

JOULUEVANKELJUMI TURU MURTTEL

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus sillon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses. Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil: ”Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes.” Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos: ”Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta”. Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: ”Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti”. Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi. Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras

sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

JOULUEVANKELIUMI STADIKSI

1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.

2. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.

3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.

4. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.

5. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.

6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.

7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.

8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.

9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.

10. Mutt se enkuli alko heittää läppää: ”Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.

11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.

12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa.”

13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:

14. ”Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa.”

15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: ”Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto.”

16. Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä.

17. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.

18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.

19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja.

20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

Olli Seppälä slangintanut. Julkaistu tekijän luvalla.

Julkaistu aiemmin Askel-lehden joulunumerossa 1977

JOULUEVANKELJUMI TAMPEREEN KIÄLELLÄ

Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu siilo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa. Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri sen rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys. Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas

valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus – Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel

löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä. Ja siinä samassa enkeli kans’ oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano: ”Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto.” Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää

kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää. Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.

”Älkkäm beljäkk!”
btc1.gif (3472 bytes)

”Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell”, kerrotaan raumankielisessä jouluevankeliumissa.

Murteella kirjoitetut evankeliumit, katekismukset ja tutut raamatunkohdat koskettavat eri tavalla kuin yleiskieli.

Muutama vuosi sitten ilmestyi ”Ilosanoma”-kirjanen, jossa oli jouluevankeliumi 10 eri murteella. Joukossa oli muun muassa Hannu Heinon kääntämä raumanmurteinen versio.

Lisäksi kirjaan olivat päässeet Turun, Tampereen, Kauhajoen, Oulun, Läntisen Lapin, Savon Kannaksenkarjalan, stadin ja Nykarleby älvdalin murteet.

Jouluevankeliumissa löytyy muhevia ilmaisuja joka murteella. ”Siä Petlehemis Maria huamas, että nys se vavva taitaa syntyäkki”, kertovat tamperelaiset.

Savolaiset kuulevat enkelin sanovan: ”Tänäpäevänä on teille tuolla Tuavetin kaapunnissa syntynnä Vapahtaja, jokon Ristus, Herra”.

Kauhajoella tiedetään, että ”siinä siunatus silimärräpährykses ilimestyy sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahallista sotaväkiä, jokka veisas ylistystä Jumalalle: Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.”
Turussa paimenet puhuvat, että ”tarttis vissi lähte Peetlehemin kattoma, et mitä siäl oikke on tapahtunu ja mitä Herra äskö oike meil mahto ilmotta”. Savolaisittain ”Nyt piätäpahkoo Peetlehemmii!”
”Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, että mitälai jutui he oliva lapsest kuull”, kertovat raumalaiset.

”Mut Marja pisti kaikki jutut miälesses”, tietävät turkulaiset. ”Koko juttu oli futannu just sillai ku niille oli bamlattu”, vakuuttavat stadilaiset.

Ja paimenet männiit takasii ja männesseä kiittiit ja ylistiit Jumaloa kaikest, mitä hyö olliit kuulliet ja nähniet ja niiko heil ol sanottu”, päättävät kannaksenkarjalaiset.

JOULUEVANKELIUMI RAUMAN KIELELLÄ

”Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkomine ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill ett hän ol sama sukku kon Daavid. Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last.

Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupea Maia synnyttämise aik olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill ett keskeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett. Likipaikkeill ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: ”Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijän Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäsäs seimes.”
Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: ”Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääll elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ottan!” Ko engli oliva mennt takasin daevasse, nin garipojap paohasivak kesknäs: ”Ny me lähdengim Beetlehemi! Siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott.”
Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, että mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikkaitte sana, ihmettel oikken dosisas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel niit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivät takasi ja kiitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull.

Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt heill ol sanott.

(Kirjassa Ilosanoma, WSOY, Porvoo 2004. Kääntänyt Hannu Heino)

Etelä-Pohjanmaan murteella

1. Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle.

2. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias.

3. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.

4. Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy.

5. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka.

6. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa

7. Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.

8. Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa.

9. Yhtäkkiä niiden etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti,

10. Mutta enkeli sanoo: ”Äläkää ny turhia peliästykö! Mull’on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle.

11. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra.

12. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa.”

13. Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa:

14. – Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.

15. Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: ”Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti.”

16. Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes.

17. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.

18. Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä.

19. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä.

20. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.

Jouluevankeliumi
Kauhajoen murteella
Kääntänyt Kerttu Karhu

Tämä tapahtuu siihen aikahan, kun keisari Aukustus määräs,
jotta jokahisen piti ruveta maksamahan verua. Soli ensimmäänen
verootus ja silloon oli Syyrias lääsmannina Kyrenius. Jokahisen
piti mennä ilimoottamahan ittensä veroluettelohon, kunki omahan
kaupunkihinsa. Jooseffiki lähti kotuansa Kalileasta Nasareetin
kaupungista ilimoottamahan ittensä aina Juureahan asti, Raavirin
kaupunkihin Peetlehemihin, kun soli Raavirin sukua. Se lähti sinne
Marian, kihilattunsa kans, jokoli pienihin päin. Kun noli pääsny
perille, niin vähäänen rupes ilimoottamahan mailmahan tulostansa.
Niin se Maria synnytti poijan, jokoli sen esikoonen, kapalootti
sen ja pani sen eläänten heinäkrupuhun, kunei mistää löytyny
kortteeria. Siäpäin oli vainioolla paimenia paimentamas laumaansa.
Yhtäkkiä Herran enkeli seisoo siinä niiren eres ja taivahan valakeus
ympäröötti ne lanttalauree. Ja paimenet peliästyy kauhiasti, mutta
enkeli ilimootti niille: ”Älkää yhtää peliäkkö, mullon tuotavana
sellaanen sanoma, jokon antava ilon kaikelle väjelle. Tänä päivänä on
Raavirin kaupungis syntyny mailmahan Vapahtaja, jokon Kristus,
Herra. Täston merkkinä se jotta te löyrättä lapsukaasen kapalootuna
eläänten heinäkruvus.” Siinä siunatus silmärräpähdykses ilimestyy
sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahallista sotaväkiä, jokka veisas
ylistystä Jumalalle: ”Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha
ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.” Kun enkelit
oli lähteny paimenien tykyä taivaasehen, niin paimenet siinä puhuuvat
toisillensa: ”Mennähän ny Peetlehemihin kattomahan, mistä Herran
ilimootuksesta enkeli meille puhuu.” Niin ne lähti hypääten ja ne
löysi Marian ja Jooseffin ja vähääsen, joka makas heinäkruvus. Kun
noli sen nähäny, niin ne ilimootti, mitä enkeli oli niille puhunu tästä
lapsukaasesta. Kaikki ihimiset jokka sen kuuli, imehteli mitä paimenet
sanoo. Mutta Maria painoo ne sanat mielehensä ja tutkii niitä
syrämmesnänsä. Paimenet palas takaasi töihinsä kiittään ja ylistään
Jumalaa kaikista niistä asioosta, jokka noli kuullu ja nähäny. Ja noli
kaikki justihin niinku niille oli sanottu.
(Jouluevankeliumi murteilla, Ilosanoma Älkää pelätkö, WSOY 1999)

JOULUEVANKELIUMI KALEVALAMITALLA

Antoi käskyn keisarimme,

ahdisteli Augustinus.

Veron raskaan alle menköön, kukin joutuin jolkutelkoon.

Ensi kerran näin nyt sattui ajalla Quiriniuksen,

vakavan sanan sanojan, käskyn haltijan kavalan.

Kukin lähti mennäksensä, nimiään kirjoittaaksensa

listaan oman kaupunkinsa, tuville tutuksi tulleen.

Galilean Joosef jätti, hylkäsi hän Nasaretin

mennäkseen nyt Beetlehemiin, kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.

Läksi matkaan myös Maria, kihlattunsa, kaivattunsa,

joka vartos pientä lasta, vesaa rinnan alla kantoi. He kun pääsit Beetlehemiin,

tuli aika synnytyksen. Syntyi poika potranlainen, ihanainen, kaunokainen.

Esikoisen, ensimmäisen kapaloihin äiti kääri. Majakseen ei ollut muuta

parempaa kuin tallin seimi. Lampaitansa vartioitsi öinen joukko paimenia.

Enkelparvi, Herran kansa pahoin pelkoon miehet peitti. Sanoi enkel´: ”Ällös

pelkää, kerron teille suuren riemun: syntyi vapahtajaksemme perillinen

Daavidille. Kristus on hän, Jumalamme, Herra kaiken maan ja taivaan. Tää on

merkki, kuulkaa tarkkaan: seimen oljilla makaapi.” Tuli suuri sotajoukko,

enkelkuoro ihmeellinen. Lauloi kunniaa Jumalan ylistäen Valtiataan:

”Jumalan nyt olkoon kaikki kunnia ja kiitoksemme. Olkoon rauha ihmisillä,

rakkaus ikuinen heillä!” Läksi poijes enkelparvi, paimenet jo kiireen

huomas: ”Beetlehemiin mennään tästä ihme suuri toteamaan!” Näki joukko paimenien:

siellä Joosef ja Maria, kapaloissaan pieni lapsi, makaamassa seimessänsä.

Kukin kertoi kuinka tiesi pienoisen pojan tarinan. Ylen paljon ihmetteli

jokainen, joka sen kuuli. Pani talteen syömmehensä kaiken kerrotun Maria.

Mietti hiljaa, tunnisteli, ihmetteli kuulemaansa. Riemuin paimenet palasi takasin luo lampaittensa
ylistäen Jumalaansa, luottaen todeksi tiedon.

Joulutarina Julberättelse
Matteusevangeliets berättelse

Augustus oli mahtava roomalainen keisari.
Se hallitti yli monta maata, niin juutalaisten maan yli kans.
Ja kaikki ihmiset hävvyit kuunella häntä.
Keisari Augtustus määräsi ette kaikki ihmiset jokka asuit juutalaisten maassa hävvyit mennä siiheen kaupinkhiin jostako niitten suku oli tullu. Sielä net räknäthiin, niitten nimet kirjotethiin ylös ja sitten net verotethiin.

Josef oli timperi mies/ nikkari, se oli kihloissa Marian kans ja net asuit Nasaretissä. Mutta ko Josef kuulu kuninkas Davitin sukhuun ja se oli lähtösin Betlehemmistä niin net hävvyit mennä sinne saakka verotuksen takia.

Maria oli raskhaana. Enkeli Gabriel oli käyny Marian tykönä ja ilmottannu sille ette Jumala oli valikoittenu justhiin Marian synnyttämhään lapsen,

Jeesuksen jostako piti tulla ikunen keisari Jumalan ihmisten yli. Ko Maria kuuli tämän niin se ensinä pölästy kauheasti mutta sitten se usko Gabrieliä ja aiko tehhä Jumalan tahon mukhaan.

Nyt Joseffi otti Marian matkhaan ja lähti Betlehemhiin. Lapsi paino vattassa ja Maria väsy kauheasti reisusta. Maria tiesi ette hetin oli synnytyksen aika.

Ko Maria ja Josef tulit Betlehemhiin niin sielä oli paljon väkeä. Pari kulki talosta talhoon ja haki vyösiia. Mutta joka paikka oli täynä eikä vyösiia löytyny misthään.

Mari ja Josef sait nukku yhessä tallissa.
Vyölä Maria tunsi kivut ja synnytti lapsen. Se oli poika niinku enkeli Gabriel oli hälle sanonu.
Maria kääri lapsen kapaloishiin ja pani sen seimenheen.
Muuta nukkumapaikkaa ei löytyny lapsele.

Samhoin aikhoin pari paimenta oli yhelä kentälä tallin vieressä vahissa niitten lamphaitten yli.
Se oli keskivyön aika ja aivan säkkipimeä. Yhtäkkiä se tuli aivan kirkhaaksi niitten ympäri.
Paimenheet pölästyit kauheasti
Yks’ enkeli Jumalan tyköä tuli niitten työ.

Se sano:
-”Älkää pöläkköö. Mulla oon teile ilonen uutinen. Tämän kaikki ihmiset häätyvät kuula niin ette net kansa ilahtuvat. Yks’ lapsi oon syntyny. Sen nimi oon Jeesus. Hänestä tullee auttaja ja vaphauttaja.
Menkää talhiin Betlehemhiin. Sieltä tet tuletta hänen löytämhään. Hään oon kääritty kapaloishiin ja makkaa sielä seimenessä”.

Ja siinä samassa ko enkeli oli tämän sanonu niin sinne ilmesty monta muutaki enkeliä. Ja net lauloit ”Ylistetty olkhoon Jumala
Hään rakastaa ihmisiä
Hään tekkee net iloseksi
Hään antaa ihmisille rauhaa”

Ja paimenheet keritit Betlehemhiin ja löysit tallin missä Josef ja Maria asuit.
Net sait nähhä lapsen seimenheessä ja net polvistuit sen eessä ja kiitit Jumalaa. Paimenheet kerroit Marialle ja Josefille enkelitten käynistä ja mitä net olit saahneet kuula. Maria ei tullu koskhaan unhouttamhaan tätä.

Sitten paimenheet menit takashiin lamphaitten työ. Net kerroit muilekki ihmisille mitä net olit kuuhleet ja nähneet.
Kaikin hämmästyit siittä mitä net sait kuula.

Sielä kaukana itämaassa asu kans samhoin aikhoin kolme viisasta miestä. Niitä kuttuthiin viishaaksi ko net tiesit ja käsitit niin paljon.
Ihmisiä saatto tulla niitten työ jos mistä ja vaikka minkälaisitten kysymyksitten kans.

Nämät viishaat miehet olit saahneet tietää ette heile piti uusi kuninkas syntyä. Net ei olheet oikein varmana missä se kuninkas piti syntyä muutako ette se oli yhen ison, kirkhaasti loistavan tähen alla.
Net piit vaarila näkyko sitä tähteä taihvaala, päivin ja vöisin.
Kerran se tähti alkoki loistamhaan ja net päätit lähteä kattomhaan.

Net pakkasit paljon kampheita matkhaan ja lastasit kaikki kamelitten pääle.
Tähti loisti kirkhaasti taihvaala.
Net kolme viisasta miestä rattastit ja rattastit päiviä ja vöitä ja tähti eiko loisteli.

Välistä net väsyit ja olit antaa ylöski mutta silloin tähti loisti vielä enämpi ja niinku lohuutti niitä jatkamhaan.
Ja tähti eiko loisti ja miehet rattastit.
Nämät viishaat miehet uskoit ette ko se oli kuninkhaasta kyse niin tämä lapsi hääty asua kuninkas Heroteksen tykönä ja menit sinne.

Herotes hermostu ko se sai tästä tietoa. Se usko ette hältä piti joku ottaa vallan pois.
Se tahto viishaat miehet hällekki ilmottamhaan mistä tämän lapsen löytäs niin ette häänki saattas sille viä lahjoja. Niin se sano muuta se halusi vain tappa pois sen tulevan kuninkhaan.
Viishaat miehet näit ette tähti eiko jatkoo loistamista mutta muuale ja niinpä net jatkoit matkaa.

Yhtenä vyönä ko viishaat miehet päätit levätä niin Jumala lähäätti niile unissa sannaa, Heroteksen pahasta mielestä ja käski viishaitten miehitten ottaa erin tien kotia ette net ei tarttis Herotekselle sanoa mistä Jesuksen löytää.

Tähti loisti kirkhaasti ja yhtenä iltana se siesahti taihvaale ja loisti niin väkevästi yhen tallin yli ette viishaat miehet asetit kamelit, nousit alle ja lähit kattomhaan.

Laulu kuulu ilmasta ja Herran enkelit lentelit tallin yli. Silloin viishaat miehet ymmärsit ette net olit tulheet oikehaan paikhaan.
Net olit löytänheet Jeesuksen ja net kumaruit polvilens ja kiitit Jumalaa.

Sitten net kerroit Josefille ja Marialle heän pitkästä matkasta ja tähestä joka oli heän johtanu tänne. Jeesus sai monta erilaista lahjaa; kultaa, jalokiviä ja mirhamia miehiltä ennenko net sitten lähit taas kotiapäin.
Herotes haki kans Jeesusta ja se seurasi viishaitten miehitten jälkiä. Yhtenä vyönä Jumala puhu Josefille.
Hään käski Josefin ottaa Marian ja Jeesuksen ja paeta Egyptin maahaan.

Joseffi nousi ylös keskelä vyötä pakkasi kampheet kokhoon ja otti perheen ja teki niin niinku Jumala oli sanonu. Ko Herotes ymmärsi ette viishaat miehet ei tuohneet hälle Jeesuksesta tietoa se suuttu kauheasti.

Se raivostu ja lähäätti sotihlaat tappamhaan kaikki vatasytynheet pojat.
Mutta silloin Jeesus oli ja Marian ja Josefin kansa Egyptissä.
Vähän aikaa tämän jälkhiin Herotes kuoli ja sen pojasta tuli kuninkas. Mutta se oli yhtä häijy ko isänsäkki.
Se viipy monta vuotta ennenko Jeesus saatto tulla kotia Israelin maahaan.
Jeesus kasusi ylös Nasaretissa, Galileassa ja Jumala anto sille voimaa ja viishautta.

Inga-Britt Uusitalo

Nykysuomeksi

Jeesuksen syntymä

1 Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. 2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. 3 Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

4 Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. 5 Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 6 Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, 7 ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

8 Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. 9 Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, 10 mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. 11 Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. 12 Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” 13 Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

14 — Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

15 Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” 1 He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17 Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 18 Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. 19 Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

20 Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

2 kommenttia

Kategoria(t): muistilappuja, sekalaista sälää.

2 responses to “Jouluevankeljumeja murteella

  1. Liisa Brander-Keskinen

    JOULUEVANKELJUMKERTOMUS KUHMOSTEN MURTEELLE KEÄNNETTYNÄ

    LUUK. 2:1-20

    Ja nin siitä on Roamatussa kerrottu, että
    – se tapahtu niijen päivien aikaan, kun Aukustus-niminen keisar anto semmosen meäräyksen, että jok´ikisen ihmisen tässä moalimassa piteä käyvä tekemässä verolanketti.
    – Se ol ihan ens kerta, kun tämmönen meäräys annettiin, että veruu täytyy kaikkien maksoa. Sillon ol Kyrenius-niminen mies Syyrian moaherrana.
    – Ja kaikkien pit aikanaan lähtii sen verolanketin tekoon ja ne mänvätkin siihen kaupunkiin, joka ol ihtekutakin likempänä.
    – Nin sitä sitten läks asparaastaan Jooseppi-niminen nikkarkin Kalilean moakunnassa olevasta Nasaretin kaupunkista Juutean moalla olevata Toavetin kaupunkia Petlehemiä kohen. Sinne ol käveltäväkin melkeen pelkkeä ylämäkii. Jooseppi ol Toavetin kaukasta sukua ja sitä samoa sukupahnoa olevia ol sillon Petlehemissä paljon muitakin.
    -Jooseppi peätti kuitenkin ottoa mukaansa kihloamansa Maria-nimisen morsiamen siitä huolimate, että se ol ihan viimesillään.
    – Siinä kävkin sitten nin, että ennenkö ne kerkis lähtii sieltä pois, Marialle tulkin se synnyttämisen aika.
    – Poikalaps Marialle sitten syntykin, ja se ol sen esikoinen. Maria keär pojan het kapaloon ja pist sen härille ja oasille tehyn tallin tyhjään pilttuuseen olk´ruumenien peälle makoamaan. Korttierpaikat ol soantasoaliissa, eikä kest´kievairstakoan
    löytynny eneän yhteän tiloa, kun kaikki paikat ol jo väkii täys.
    – Sillä seuvulla ol suuret laijunmoat, johon painmnet ol kyöränny elävänsä yöks syömään ja ihte pitvät vahtia, ettei petoelukat peässy pahantekoon.
    – Siinä kahtellessaan paimenet näk, kun Herran enkel seiso ihan siinä likellä ja ne pölästy kauhiisti sitä yl´moallista valuu, joka säjeht siinä ympärillä.
    – Kun enkel huomas sen, nin se sano niille: ”Älkeä pölätkö ollenkoan, voan kuuvelkoas nyt, kun minä ilmotan tietille mahottoman suuren ilouutisen, ja sitä iluu soa kuuvella nyt kaikki moaliman kansat:
    – Teitille on täneän syntynny Toavetin kaupunkissa Petleheimssä Vapahtaja, joka on Ristus, Herra.
    – Ja minä annan teitille osviitan: työ löyväten sen lapsen sieltä pilttuusta olk´ruumenten peältä makoamasta kapaloon keärittynä”.
    – Ja yht´äkkiä paimenet huomas, että enkielin likelle ol ilmestynny suur taivaallinen sotaväk´joukko, joka rupes yhteen eäneen ylistään Jumalaa:
    – Kunnia Jumalalle korkeuvessa ja moassa rauha ihmisten keskuuvessa, joita kohtaan Hän tuntii pelkästään hyveä tahtuu.”
    – Ja kun enkel ol männy paimenten tykyy taivaaseen, nin ne paimenet peättivät lähtii asparaastaan Petlehemiin kahtoon, mitä siellä on oikeen tapahtunnu ja mistä Herra anto niille tiejon.
    – Nin ne sitten läks ja pitvät mennessään kiirettä, löysvät Marian, Joosepin ja sen lapsen, joka makas pilttuussa olk´ruumenten peällä
    – Ja kun ne tän kaiken näk, nin ne rupes levittään tietuu siitä, mitä heitille ol tästä lapsesta puhuttu.
    – Ja kaikki ihmiset, jotka sen kuulvat, ihmettelvät kauhiisti paimenien puheita.
    – Mutta Maria pan mieleensä kaikki neä sanat ja rupes ihtekseen tutkiin niitä syvämmessään.
    – Ja kun paimenet tulvat takasin, nin ne rupesvat kiittään ja ylistään Jumalata kaikesta, minkä olvat kuullu ja nähny, ja ne huomas, että kaikki pit paikkaan, mitä heitille ol puhuttu.

    Keännöstyön tekvät joulukuussa 1999
    Veikki Kipanen ja seppo Unnaslahti

  2. Kiitos!
    Kirpun salasana on ollut hukassa…
    joten pahoitteluni että vastaustasi ei ole julkaistu aiemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s