Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2010

Pikkupoika pakkaseen – kuka kieltää järjen käyttämisen?

Sarjassamme käsittämätöntä toimintaa aikuisilta ihmisiltä edustaa Seinäjoella tapahtunut, seurakunnan kerhoon yrittäneen, pikkupojan ajaminen pakkaseen. Eikö aikuisella kerhotädillä olen sen verran empatiaa, että ottaisi lapsen sisätiloihin paukkupakkasella, vaikka ei mitään ilmoittautumista löytyisikään. Missä on se ns. maalaisjärki? On säälittävää, että oikeasti asioita ei kyetä yhtään ajattelemaan laaja-alaisesti. Mitä väliä, jos poika olisi ollut ns. ilmaiseksi yhden kerran kerhossa? Sieltä olisi voitu ottaa yhteyttä sitten vanhempiin ja neuvotella maksusta, jos se oli tässä se avainjuttu.

Kärjistäen voi kysyä, että onko tuollainen kerhotäti pätevä vetämään lasten kerhoa? Mitäs täti tekee, jos tapahtuu jotakin muuta yhtä outoa, josta ei ole ollut puhetta tai jota ei löydy jostakin kerhonohjaajan opaskirjasta?

Ilta-Sanomat kirjoitti:

Vuoden ensimmäinen koulupäivä oli koitua 7-vuotiaan Leevi-pojan kohtaloksi viime torstaina.

Vanhemmat olivat ilmoittaneet ekaluokkalaisen poikansa iltapäiväkerhoon, mutta kerhopaikan ovella pieni mies käännytettiin yllättäen 25 asteen pakkaseen.

– Koska pojan nimeä ei ollut löytynyt seurakunnan iltapäiväkerhon listalta, hänet oli ohjattu Omakotiliiton iltapäivätoimintaan, joka on samassa kiinteistössä, mutta joka on tarkoitettu isommille koululaisille. Näin minua perjantaina asiassa informoitiin, kertoo erityisopetuksen rehtori Janne Sankelo.

Sanomalehti Ilkan mukaan Leevi oli kysynyt ohjaajalta, mihin hän nyt menisi. Sen jälkeen poika oli lähtenyt itku kurkussa harhailemaan asuntoalueelle.

Pojan vanhemmat olivat töissä ja ajattelivat Leevin olevan iltapäiväkerhossa, kuten pojan ja kaupungin kanssa oli sovittu.

Iltapäiväkerhon ohjaajat olivat pahoitelleet tapahtunutta Leevin vanhemmille. Heidän mukaansa ilmoitus Leevin paikkavarauksesta ei informaatiokatkoksen takia löytänyt perille.

Sankelon mukaan Leevi ei vielä syksyllä osallistunut iltapäivätoimintaan.

Torstai olisi ollut hänen ensimmäinen päivänsä seurakunnan iltapäivätoiminnassa. Hän oli mennyt kerhoon innoissaan, sillä myös paras kaveri viettää iltapäivät samassa paikassa. Kaveri oli päässyt sisään, mutta Leevi ei. (Ilta-Sanomat, Pirjo Latva-Mantila)

3 kommenttia

Kategoria(t): Lööpistä löydetty, muistilappuja, Verenpaine nousee

Yli 75-vuotiailla ja liikuntaesteisillä on oikeus saada posti kotiovelle ilmaiseksi

Aamulehdessä oli 7.1.2010 uutinen otsikolla Yli 75-vuotiailla ja liikuntaesteisillä on oikeus saada posti kotiovelle ilmaiseksi ja jutun alaotsikkona oli  Palvelu: Ikäihmisten pitäisi osata vaatia itse ilmaista palvelua, jota Itella ei mainosta.

Jutun on kirjoittanut Katja Kärki.

Harva tietää tästä palvelusta, josta säädetään Viestintäviraston ohjeessa.Poikkeavan postinjakelun edellytys on, että jokainen saman talouden postinsaajista on oikeutettu palveluun. Jos liikuntaesteinen tai 75 vuotta täyttänyt joutuu olemaan paljon yksin, hän on myös niissä tapauksissa oikeutettu saamaan postin kotiovelleen.

Itellan internetsivuilta löyytyy tietoa ikäimisten palveluista, naurahtaa Annikki Pahtaja 88 vuotta. -Kenellä meistä ikäihmisistä muka on netti? Ja kuka meistä sellaisen päälle ymmärtää?

Kun haluat ikäihmiselle jakelupalvelun tee näin:

Soita Itellan asiakaspalvelun numeroon 0200 71000

Numerosta vastataan maanantaista perjantaihin klo 8-20

ja lauantaisin klo 9-14

Asiakaspalvelsta välitetään yhteydenoto paikalliselle postinjakelulle, josta ollaan sitten yhteydesä asiakkaaseen.

Uutisen lähde: Aamulehti

1 kommentti

Kategoria(t): muistilappuja, Referaatti

Utopiaelämää

Juttu on kokonaisuudessaan lainaus: Iltasanomat/Arja Paananen

Arkistojen kätköistä on löytynyt todellinen helmi: Komsomolskaja Pravdan numero loppuvuodelta 1959. Erikoista lehdessä on, että se on päivätty 1.1.2010 ja erikoisnumero kertoo siitä, miltä elämän piti tänään näyttää Neuvostoliitossa.

Lehden kuvitteelliset artikkelit ovat täynnä naiivia tulevaisuudenuskoa ja neuvostopropagandaa – vailla pienintäkään aavistusta siitä, että koko maa lakkaisi olemasta jo 1991.

Vuonna 2010 Neuvostoliitossa elettäisiin lehden mukaan luontaisessa vaihdantataloudessa eikä rahaa olisi käytössä lainkaan. Rikollisuus olisi täysin tuntematon käsite ja kaikki raskas työ hoidettaisiin nerokkaiden koneiden avulla.

Yksityisomistusta ei tunnettaisi laisinkaan, vaan jopa autot olisivat yhteisessä käytössä.

Limusiini lainaan

Yhdessä artikkelissa kuvaillaan esimerkiksi kirjoittajan mielikuvitusmatkaa halki Moskovan.

Eräänä hetkenä kirjoittaja tajuaa, että hänen kadunvarteen jättämänsä auto onkin kadonnut, sillä jokin toinen neuvostokansalainen on tarvinnut sen omaan käyttöönsä. Mutta ei hätää, kyse ei ole varkaudesta, vaan kirjoittaja yksinkertaisesti ottaa seuraavan lähellään olevan auton omaan käyttöönsä – ja se osoittautuukin hulppeaksi viisipaikkaiseksi limusiiniksi.

Myös ”kaupat” toimivat samalla periaatteella eli siis asiakkaan ei tarvitse maksaa niissä mitään, vaan kaikki käyvät vain yksinkertaisesti hakemassa kotiinsa sen, mitä tarvitsevat.

Lehden artikkelissa maalaillaan, kuinka kaupassa on nyt tavallista enemmän asiakkaita, koska on uusi vuosi. Normaalisti neuvostokansalainen nimittäin aterioi vuonna 2010 julkisissa ruokaloissa, mutta juhlan kunniaksi monet haluavat poikkeuksellisesti valmistaa jotain erityistä herkkua kotonaan.

Lehti ennusti kännykkäkulttuurin

Tekninen kehitys on edennyt sitä vauhtia, että ihmiset puhuvat toisilleen kannettavilla näköpuhelimilla – eli tämä veikkaus ei itse asiassa osu kovin kauaksi nykyisestä kännykkäkulttuurista.

Lehden toimittajat onnistuvat ennustamaan oikein myös vuoden, jolloin ihminen astuisi Kuuhun, vaikka tapahtuma sattui tasan kymmenen vuotta lehden ilmestymisen jälkeen.

Sen sijaan aivan oikein ei mennyt ensimmäisen kuukävelijän nimi ja kansallisuus. Lehden kuvitteellisen artikkelin mukaan 1969 Kuun pinnalle astui nimittäin neuvostokansalainen nimeltään Kirill Avgustov eikä suinkaan yhdysvaltalainen Neil Armstrong.

Ei alkoholia

Utopian mukaan vuonna 2010 neuvostokansalaiset liikkuvat paljon helikoptereilla, joita he lainaavat lukemattomista helikopteripisteistä. Lentämiseen tarvitaan tosin lupakirja, mutta koska neuvostokansalaiset ovat kaikki niin rehellisiä, kenellekään ei tule mieleenkään pyytää ketään esittämään omaa lupakirjaansa.

Yksi helikopterilentäjistä on 125-vuotias neuvostonainen, joka on ajan trendin mukaan elänyt huomattavan iäkkääksi ja on yhä kovassa kunnossa.

Terveyden säilyttämisessä neuvostokansalaisia auttaa, että maassa ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen käytetty lainkaan väkeviä alkoholijuomia, vaan alkoholia kuluu ainoastaan lääketieteellisiin tarkoituksiin.

Uutta puhtia parantolasta

Neuvostoliitossa on myös paljon elinsiirtoklinikoita, joissa ihmiset voivat käydä vaihtamassa kuluneita elimiään uusiin. Eikä kaikki terveydenhoito tapahdu suinkaan maan päällä, vaan myös Marsissa.

Lehdessä kuvataan, kuinka Marsiin on vastikään avattu ensimmäinen sanatorio (parantola) nimeltä Pozitron. Sanatoriossa asiakkaana olevat ”työläiset ja insinöörit” saavat nauttia muun muassa ”keinotekoisesta solariumista”.

Pisimmällä on kuitenkin Kuun valloitus. Mielikuvituslehden mukaan Kuusta on tullut ihmisen toinen koti ja siellä on muun muassa lukuisia tehtaita, joissa hyödynnetään Kuun metalleja.

Neuvostotiedemiehet ovat utopian mukaan onnistuneet kehittämään myös menetelmän, jolla Siperian ikiroutaan jäätyneet mammutit herätetään henkiin.

Lehdessä maalaillaan, kuinka ”Lämpölääketieteen instituutissa” on parhaillaan heräämässä henkiin yksi mammutti. Sen aivotoiminta on jo käynnistynyt ja uudeksi vuodeksi odotellaan sydänääniä. Moskovalaisille mammuttia luvataan esitellä jo vuoden 2010 helmi-maaliskuussa kaupungin eläintarhassa.

Siperian ikirouta sulaa sittenkin

Vaikka moni ennustus menee pieleen, lehti onnistuu kuvittelemaan hämmästyttävän kaukonäköisesti mielikuvan Siperian ikiroudan sulamisesta. Neuvostoutopian mukaan kyse ei tosin ole nykytiedemiehiä huolestuttavasta ilmaston lämpenemisestä, vaan neuvostotiedemiesten kehittämästä maalämpösysteemistä.

Lehti kuvailee, kuinka ”atomit ja ihmiskäden lämpö” ovat lämmittäneet Siperian niin, että sadoilla hehtaareilla entistä tundraa kasvaa nyt ykkösluokan vehnää ja napapiirillä valmistaudutaan parhaillaan ensimmäisen sitrushedelmäsadon korjaamiseen.

2 kommenttia

Kategoria(t): Lööpistä löydetty, muistilappuja

Mikä vuonna 2009 ottamistasi kuvista on lempparisi?

Muutavana menneenä vuonna olen kysellyt, mistä ottamastasi valokuvasta pidät eniten…

Lepis tuossa kyseli, että tuleeko kyselyä… Tuota, olin vähän unohtanut jo koko jutun, mutta O.K. Tässä se tulee:

Kuten todettu vuosi on oikeastaan aika pitkä aika. Siihen mahtuu monenlaista tapahtumaa ja kuvaa. Kuviin sisältyy usein sen ottajalle paljon enemmän kuin mitä sen ulkopuoliselle katsojalle. Kuva on siinä mielessä hyvin henkilökohtainen asia.

1. Mitä aihetta kuvasit eniten vuonna 2009? Keskityitkö selkeästi johonkin aiheeseen vai kuvasitko kaikkea mitä eteen tuli?

2. Osallistuitko Valokuvatorstaihin tai muihin vastaaviin kuvahaasteisiin vuoden 2009 aikana?

3. Mistä vuonna 2009 ottamistasi kuvista pidät itse eniten? (Onko se yksittäinen kuva vai kuvasarja tai kenties jonkun toisen ottama kuva? Voit perustella valintaasi tai pitää syyn omana tietonasi.)

4. Mitä uutta opit kuvaamisesta vuonna 2009?

5. Hankitko jotakin uusia lisälaitteita, uuden kameran tms. vuoden aikana? Oletko tyytyväinen hankintaansi?

6. Mikä on vuoden 2010 kuvaussuunnitelmasi?

Vastaa tammikuun loppuun mennessä omaan blogiisi ja olisi kiva, jos laittaisit viestin (kokoan perinteisesti  linkkilistan).

Vuonna 2010 haasteeseen vastanneet

1. Lepis

(Edit 8.1.2010)

5 kommenttia

Kategoria(t): haasteet, photography, sekalaista sälää., valokuvaus

Vuosi 2010

Hyvää vuotta 2010!

Mennyt vuosi oli haasteellinen monella tasolla, joten bloggaaminen jäi vähän vähemmälle. Tästä blogivuodesta ei ole kristallipallomme vielä saanut selvää näkyä mitä muuta tuleman pitää.

Nyt näyttää olevan taas pakkasta vähintäänkin riittävästi. En mitään muuta inhoa enempää kuin pimeää ja kylmää. Voiko kamalampaa olla. Ei voi,  ei sitten mitenkään oikeasti.

Vuosi on kuitenkin jossakin alkanut oikein kunnon rytinällä. Junat seinästä läpi ja silleen. Oli kyllä onni onnettomuudessa tällä kertaa. Onneksi oli nopearefleksinen henkilö kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Onnellista vuotta 2010!

2 kommenttia

Kategoria(t): sekalaista sälää.