Asiakaspalvelu ja tekstiviestit

Neulekirppua on alkanut tässä, jo aika pitkälle edenneen, vanhuuden kynnyksellä ottaa kovasti aivoon tämä ns. asiakaspalvelu. Kun täti neulekirppu raahautuu sukkakudin käsilaukussa kauppaan tai jonnekin muualle, mistä voi hankkia joitakin tarpeellisia tai vähemmän tarpeellisia tavaroita tai niitä nk. palveluksia, pitäisi olla mukana toinen käsilaukku, jossa kulkisi mukana laajahko lääkevarasto.

Luultavasti eniten siellä laukussa pitäisi olla rauhoittavia (ettei tulisi avattua pientä kirpun suuta liian suurelle) ja jollakin tapaa kiukustumista estäviä lääkkeitä. Sitten siellä pitäisi olla nitroja, joita neulekirppu voisi ottaa siinä tapauksessa, että hommat menevät niin pieleen, että neulekirppu ei tajua edes takintaskuissa puida edes nyrkkiään, vaan sydän alkaa läpättää iloisesti 1200 ihan ittestään.

Luulisi, että nämä kaikista parhaimmassa työiässä olevat alle 40-vuotiaat osaavat hommansa, mutta eivät. Eivät ainakaan neulekirpun mielestä.

Kun kirppulan täti menee kysymään vaikka pakkaustarpeeseensa muovipusseja kokoa 105*120mm, tarjotaan kirkkain ja viattomin silmin tätiä katsoen muovipusseja, jotka ovat kooltaan 5010*1500mm tai päinvastoin.  Joko on jäänyt koulussa väliin ne tunnit, jolloin opeteltiin mittayksiköitä tai sitten vaan ei kuunnella, mitä täti mutisee. Tai sitten jos ei pusseja ole, sanotaan vain: ei ole, eikä mitään muuta.  Yhtään ei kysytä, että ratkeaisiko ongelma kenties jollakin muulla tuotteella. Ihan oikeastiko nämä ihmiset saavat palkkaa myyntityöstä? (jotkut ovat valittu sinne jopa psykologisten testien kautta.) Kirppu on kyllä oikeasti vihainen, sillä aina kun kirppu on itse päässyt myyntipöydän taakse, on lopuksi myyty pöytä, jos ei ole ollut muuta myytävää enää jälellä.

Sitten ovat nämä tekstareihin ja sähköposteihin vastaavat ihmiset, joita näyttää puuttuvan sekä käytöstavat että ilmeisesti aivoista peri synapsia keskenään tärkeiden osasten välillä. Voi, voi… mitä tekee aivoilla, jossa eri osat eivät osaa jutella yhtään keskenään. (tai sitten ne ovat eri kielisiä, että eivät ole vielä oppineet ymmärtämään toisiaan.)

Otetaan pari esimerkkiä. Kun kirppu laittaa viestin ja kysyy, että käykö tapaaminen klo 15 tiistaina vai klo 8.00 perjantaina aamulla, niin tulee vastaukseksi, että joo.

Mitä joo. Kumpi käy vai molemmat. Joo.

Eikö olisi järkevä kirjoittaa, että molemmat käyvät tai jotakin vastaavaa. Siis selvästi.

Ei kirppu ainakaan vastaa joo, jos on kaksi vaihtoehtoa.

Syötkö perunoita vai pastaa. joo.

Niin kumpaa.

Joo.

Puupäät.

Sitten ovat nämä sähköposteja lähettelevät valopäät.

Ensiksi tulee viesti ja kun kirppu vastaa, jättää kirppu saapuneen viestin yleensä vastauksen mukaan, sillä kun kirpulle tulee päivittäin aika monta viestiä, niin ei pysy vanha ihminen ihan kaikesta aina jyvällä, ainakaan  jos hutiloi.

Voi tietenkin olla että sille lähettäjälle viesti on ainut koko vuonna, ja hän pysyy mainiosti muistamaan asian ja asian yhteyden. Tai toivottavasti ainakin toisen niistä.

2 kommenttia

Kategoria(t): sekalaista sälää.

2 responses to “Asiakaspalvelu ja tekstiviestit

  1. Ei niille enää taideta niitä mittayksiköitä opettaa. Ei edes kymmenjärjestelmää!

  2. Siltä ainakin tuntuu…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s