Oletko narsistin otteessa?

Olen kirjoittanut koulukiusaamisesta aika paljon tässä blogissa. Vähitellen olen tullut pohtineeksi, onko narsismilla ja koulukiusaamisella jotakin yhteyttä. En yritäkään väittää, että koulukiusaaja olisi narsisti, mutta minua kiinnostaa, onko taustalla joku samaan ”ongelmaperheeseen” kuuluva asia? Taannoin oli Hesarissa  juttu erään  luokan koulukiusaamiskuvioista.

Aikuisen on estettävä kiusaaminen

Koulukiusaaminen ei lopu, jos opettajat ummistavat kiusaamiselta silmänsä tai jopa nöyryyttävät itse oppilaita. Tai jos vanhemmat uppoutuvat enemmän töihinsä kuin lapsiinsa.

5.6.2011 Digilehti – ET

Oletko narsistin otteessa? kysyttiin Kotiliedessä vuonna 2008.  Artikkelissa todetaan mm. näin:

Riitelyä seuraa hyvittely

Narsistin kumppaniksi ajautuu helposti kiltti, alistuva ja imartelua kaipaava mies tai nainen. Jos sietää huonoa kohtelua, eikä osaa asettaa rajoja itselleen tai toiselle, narsisti saa otteen. Hyvä vastapari löytyy myös helposti syyllistyvästä ihmisestä.

Narsistin raivopurkauksia seuraavat usein hyvittelykaudet. Uhri ajattelee, että kyllä me tästä selvitään ja nyt se ymmärtää, että käyttäytyi väärin. Avun hakeminen hidastuu.

Usein sitten käy niin, kun uhri viimein tajuaa hakea apua, tulevat paikalle hyvää tarkoittavat ihmiset (yleensä narsistin puolelleen saamat sukulaiset, tuttavat, puolitutut ja ystävät) puhumaan uhrille, että hänen kannattaisi olla armollinen ja antaa anteeksi. Anteeksi antaminen on toki jokaiselle myös oman itsensä kannalta välttämätöntä, mutta niin on myös itsensä pelastaminen ja ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Se usein unohtuu. Luonnevikainen kun ei mene terapiaan siksi, että hän aloittaisi oman kivuliaan kasvu- ja muutosprosessinsa, vaan siksi, että hän saisi puolisonsa takaisin. Puoliso ja lapset ovat kuin esineitä, joita liikutellaan omien tarpeiden ja tunnetilojen mukaisesti.

Etenkin hän nauttii tilanteessa, jossa voi osoittaa, oikein terapeutuin avulla, että puoliso on ollut täysin väärässä ja puolison kokemat tunteet ja ahdistus ovat vain tämän omassa vähä-älyisessä päässä syntyneitä pikku ajatuksia. Sitä olisi sitten taas mukava seuraavan riidan iskiessä päälle (ja se muuten sitten iskeekin nopeasti ja entistä pahempana) voisi vedota siihen, että psykologikin on oikein todennut, että kyllä sinun tässä pitää vaan olla.

Voi olla, että viranomaisella, psykologilla tai muulla ulkopuolisella, on vaikea uskoa, kun korkeasti koulutettu ihminen kertoo toisen korkeasti koulutetun ihmisen raivokäyttäytymisestä.  Eihän sellaista voi tapahtua… Vai voiko?

Varteenotettava tapa saada toinen ihminen kuulostamaan idiootilta on se, kun kertoo uhrin reaktiot omaan toimintaan ja antaa ymmärtää, että itse ei ole tehnyt juuri mitään muuta kuin ollut lähinnä sattumalta samassa tilassa.

Pekka Ervast (1948) Avioliitto ja lapsen kasvatus. PDF

Maksimainen Jaana 2010 Parisuhde on työläs ongelmakimppu.

Ehkä joskus auttaa läheistään parhaiten siten, että ei kommentoi hänen tekemiään ratkaisuja, sillä harva meistä taitaa tietää toisen elämästä kaikkia sellaisia pikku yksityiskohtia, jotka ovat johtaneet läheistämme tekemään vaikeita, ja ulospäin vähän yllättäväntuntuisia, päätöksiä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, muistilappuja, sekalaista sälää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s