Aihearkisto: taide inspiroi

Diktaattorin seurueessa


Tarinamaanantain 28. aihe on diktaattori

Diktaattorin seurueessa

Diktaattori saapui sisälle. Minulle ei ollut epäilystäkään, että hän se oli. Kaikki merkit nimittäin viittasivat siihen aivan alusta alkaen. Tajusin, että hänen valtakautensa alkoi ja se kestäisi pahimmillaan kolme tuntia. Aika pian varmistui, että se tosiaan kestäisi sen. Ehdin jo toivoa vähän lyhyempää vallassaoloa, mutta elävässä elämässä toiveet harvoin toteutuvat.

Hän aloitti kertomalla vaivoistaan kovaäänisesti. Meille kenellekään ei jäänyt epäselväksi hänen selkävaivojensa pitkäaikaisuus. Hänen vaivansa olivat pahimpia.

Ei mennyt aikaakaan, kun hänen matkapuhelimensa alkoi soittamaan kovaäänisesti jotakin 1970-luvun biisiä. Hän antoi biisin soida aivan rauhassa, ympärilleen katsellen, ihan kuin olisi halunnut varmistaa, että me kaikki kuulimme varmasti, että hänen puhelimensa soi. Ympärilleen vilkuillen hän sitten painoi nappia ja vastasi kovalla äänellä Tarja.

– Ai jaa, Aira kato joo. Mä olen junassa.
Mitä? Mä kuulen vähän huonosti. Täällä ei ole aina sitä kenttää.
..
Niin oon junassa.
Joo, Helsinkiin. Helsinkiin oon.. Tässä on tuo Sirpa ja Leena.
Ai jaa. No kuule mulla on ne paperit tässä.

Ketä sä tarkoitat? Ai sitä Eilaa. Kuule ei me sitä oteta, jos sä tarkoitat sitä Virtasen Eilaa.
Ei siitä oo siihen hommaan ja mä en kuule yhtään tykkää siitä. Se on vähän sellainen nenäkäs tyttö.

Niin mitä? O.k. mä sanon sen tästä. Odota nyt hetki. Joo se on tässä. Emilia Pötkölä? Sitähän sä tarkoitat?
Joo se on 150284-öööö. Saitko selvää. siis 150284-öööö. Joo no hyvä. Se tulee sitten sinne.
Onko sulla muuta? Joo ei se haittaa. Kyllä mä voin vastata. Niin, kun tässä matkan aikana ei paljoa muuta oo tekemistä, kailotti diktaattori. Valitettavasti ei, ajattelin.

Diktaattori sulki puhelimen ja katsoi Sirpaan ja Leenaan itsetyytyväisesti. Näin hän hoiteli junassa kännykällä työasioitaan.

Sirpa ja Leena nykökyttelivät hyväksyvästi. He olivat ilmiselvästi samasta puusta veistettyjä. Juttua piisasi. Siinä käytiin läpi tulevat lomat. Aloitettiin tietenkin syyslomasta. Eevan piti tietenkin saada just tuo syyslomaviikko, kun sen lapsi on koulusta lomalla. Aira ittekin on aina sitä kärttäämässä, vaikka sen lapset ovat jo isoja. Nuorinkin taitaa muuten olla jo 15. Eihän sellainen nyt enää vanhempiaan kaipaa.

Diktaattori avasi päivän lehden. – Jaa mitäs tässä tänään kirjoitetaan, aloitti diktaattori. Kato täällä on tällainen, että vanhemmat ovat liian vähän lasten kanssa. Alkoholikäyttö lisääntyy, kun vanhemmat eivät valvo teinejään eivätkä ole kiinnostuneita niiden asioista. Joo tämä nyt on ollut jo tiedossa. Annetaan mennä minne sattuu. Annenkin kakarat hyppivät seinille. Ootko nähny sitä niiden Piaa? Niin. Just sitä, jolla on ne punaiseksi värjätyt hiukset. No niin. Seuraava puolituntinen kului kuunnellessa otsikoiden kommentointia, jonka keskeytti pari puhelua. Sitten käytiin läpi naapureiden asiat, sitten siirryttiin julkkiksiin ja lopulta jouluruokiin.

Harvoin monotoninen junakuulutus, saavumme hetken kuluttua Helsinkiin tuntuu niin hienolta. Hyppään ulos junasta ja melkein juoksen kohti määränpäätäni. Olen vapaa. Diktaattorin valtakausi on ohi.

4 kommenttia

Kategoria(t): sekalaista sälää., taide inspiroi, tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2007, tarinat

Syksyn värit

Luovan lauantain 14. haaste syksyn värit ei kyllä omalta osaltani osoita erityistä luovuutta.
Kuva on käsitelty öljyvärimaalauksen tyylillä.

4 kommenttia

Kategoria(t): luonto, syksy, taide inspiroi

Paul Potts



Halo Efekti
kertoi Paul Potts’ista blogissaan. Suurena oopperamusiikin ystävänä tietenkin piipahdin oitis katsomaan, mistä on kysymys. Aivan mieletön tapaus. Helmi. Uusi Pavarotti

Paul Potts on syntynyt Bristolissa

Paul Potts – Opera’s Very Own Cinderfella

Googlesta löytyy haulla Paul Potts jo melkoinen määrä linkkejä

You Tubesta voit katsoa hänen ensiesiintymisensä
ja kilpailun finaalin

Sieltä löytyy yksi lapsitähtikin

EDIT:

Tässä vielä linkiksi tuo Halo Efektin laittama It’s time to say goodbye

Olen kuunnellut todella paljon klassista musiikkia elämäni aikana, mutta mitään vastaavaa en ole aiemmin kuullut.

2 kommenttia

Kategoria(t): muistilappuja, sekalaista sälää., taide inspiroi

Vaarassa, Löytyykö lautaseltasi antibioottiresistenssi merkkigeeni (ARM)?

Hortonomi Emma Karimaa kirjoitteli Aamulehden mielipiteisiin järkevänoloisen kirjoituksen otsikolla Ruoka voi olla vaarallista. Aamulehti, 126(216), A4. Hän aloittaa tekstinsä viittaamalla AL 30.7. olleeseen juttuun, jossa Suomen kuluttajaliiton ja maa- ja metsätalousministeriön edustajat hyssyttelevät ihmisten pelkoja ja leimaavat purnaajat tietämättömiksi. Näin vaikka tieto muuntogeenisten organismien riskeistä ja ympäristölle ja ihmiselle lisääntyy koko ajan. Geenimuuntelua ei ole todistettu turvalliseksi, päinvastaisia tutkimustuloksia sen sijaan tulee julkisuuteen –yhtiöiden liikesalaisuuksista huolimatta – aika ajoin, toteaa Karimaa. Karimaa kysyy seuraavaksi, että mikä geenien siirtämistä tekee sitten vaarallista? Ja hän vastaa. Luonto ei siihen pysty, siirtely on mahdollista vain laboratoriossa.

Kun soluihin ammutaan vieraita geenejä vain pieni osa niistä pääsee sisälle DNA:han. Jotta voidaan tunnistaa maljassa olevista tuhansista solista ne, joihin vieras geeni on saatu, tutkijat liittävät siirrettävään geeniin antibioottiresistenssi merkkigeenin (ARM). Jos geenipakkaus onnistuu pääsemään sisään solun dna:han, ARM-geeni tekee solun vastustuskykyiseksi muuten tappavalle antibioottiannokselle. Geenipyssyllä ampumisen jälkeen solut hukutetaan antibiootteihin. Henkiin jäävistä tiedetään, että ne sisältävät vieraan geenin – muut kuolevat. Tutkijoiden pelko siitä, että kun ihmiset ja eläimet syövät muuntogeenistä ravintoa, ARM-geenit voivat siirtyä ruoansulatuskanavan bakteereihin. Tätä kutsutaan horisontaaliseksi geenisiirtymäksi. Karimaa kirjoittaa, että tällainen geenisiirtymä voi johtaa sellaisten sairauksien ilmaantumiseen, johon antibiootit eivät tehoa.

Karimaa antaa esimerkkinä muutogeenisten kasvien epävakaudesta maissin, joka tuottaa Basillus thuringiensis-maabakteerista otettua toksiinia omaksi torjunta-aineekseen, saattaa yllättäen käydä niin, että myrkkyä onkin kasvissa ihmisille ja eläimille vaarallisia määriä.

Karimaa tuo esiin New York Timesin 1.7.2007 julkaistun artikkelin, jonka mukaan geenimuuntelulta on pudonnut sen teoreettinen pohja pois. Teorian mukaan geenit toimivat siististi. Yksi geeni-yksi vaikutus. National Human Genome Research Institutin tutkijaryhmä on kuitenkin havainnut, että geenit vaikuttavat toisiinsa verkostomaisesti. Todistusaineisto verkottuneesta genomista romauttaa käytännössä perustan kaikilta tähän päivään mennessä tehdyiltä virallisilta riskiarvioinneilta, jotka liittyvät kaupallisiin bioteknologian sovelluksiin – niin gm-viljeykasveihin kuin lääketuotteisiinkin, toteaa Karimaa.

Geenimuuuntelu vaarantaa luonnonkasvien perimän lisäksi myös tavanomaisesti jalostettujen viljelyskasvien sekä maatiaislajikkeiden korvaamattoman arvokkaan perimän, jota ei kerran sen tuhouduttua saada takaisin. Karimaa toteaa, että Kymmenien tai satojen metrien levyiset suojakaistat tavallisen ja gm-kasvien välillä on yhtä tyhjän kanssa, sillä mehiläisten medenhakumatkat voivat olla kilometrin mittaisia, tuulipölytyksestä puhumattakaan. AL 126(216), A4.

Vastaavasti AL 13.8.2007 mielipidepalstalla on Ilkka Lähteenmäen kirjoitus otsikolla Biologista tasapainoa heilautetaan. Lähteenmäki mainitsee, että geenimanipuloidulla soijalla saadaan 20% lisäkasvu lihan tuotannossa. Lähteenmäki pohdiskelee, mitä lihan nopeutuva kasvu vaikuttaa niiden taudinkestävyyteen. Hän viittaa nimeltä mainitsemattomaan eläinlääkäriin, joka on todennut lemmikkieläinten kuolevan nykyisin useammin syöpään, koska ne kasvavat kaupan rehuilla nopeasti ja solujen taudinkestävyys syöpää vastaan ei ehdi kehittyä riittävän vahvaksi.

Manipuloidun soijan kasvua kiidhyttävä vaikutus perustuu proteiineihin, jotka nopeuttavat solujen jakautumista ja kasvua. Kasvuun käytetty aika lyhenee, mutta samalla solujen terveyttä ylläpitävien mikro-organismien ”kypsymiseen” tarvittava aikakin lyhenee. Tästä syystä soluista tulee taudinaiheuttajia vastaan puolustuskyvyltään heikompia.

Lähteenmäki toteaa, että ympäristössä tapahtuvat muutokset heilauttavat aina ihmisen biologista tasapainoa tavalla tai toisella. AL 126(217), A4.

Tuleepa mieleeni tässä kevään ja kesän aikana kerrotut uutiset mehiläisten joukkokuolemista. Edesmennyt isäni ihmetteli muutamia vuosia sitten oman mehiläistarhansa joukkokuolemia ja kuningatarkatoja. Hän kertoi, että koskaan aikaisemmin ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa.

Geeniruokaa ei tuoteta ruoannälkään vaan voitonnälkään. Kepan raportin nimi onkin tässä suhteessa oikein osuva. Kauhuskenaario, jos kaikki irtoaa ns. käsistä on se, että ihminen pilaa koko maapallon niin, että täällä ei enää ole syötävää ihmisille eikä eläimille. Katoaako geenimanipulaation takia kyky lisääntyä?

Sinänsä ei ole mitään uutta, että asioihin skeptisesti suhtautuvat leimataan tietämättömiksi, vainoharhaisiksi ym. Se on ollut maan tapa jo ammoisista ajoista lähtien. Keisarin uudet vaatteet on hyvä satu. Tyhmät näkevät olemattomat vaatteet ja vakuuttavat niiden olemassaolon. Ryhmäpaine estää sanomasta ääneen asioita.

Se mikä itseäni pelottaa näissä jutuissa on se, että muutama ahne ja täyskahjo päättää muiden elämisen reunaehdoista ja laadusta voitonkiilto silmissään. Ei auta vaikka ahneella on paskainen loppu, sillä ahne aiheuttaa paskaisen lopun myös muille.

Lähteitä

Bakteerien raskasmetalliresistenssi ja sen hyödyntäminen raskasmetallikontaminoituneen maan tutkimisessa

Bioteknologia info

Euroopan parlamentti Istuntoasiakirja

Geenitekniikka etenee jättiharppauksin – kuluttajan vaikea pysyä perässä

Kepa: Geeniruokaa ruoannälkään vai voitonnälkään (pdf)

Kirsi Törmäkangas Geenitekniikalla tuotettujen kasvien riskiarviointi (pdf)

Genetic Engineered Food’

GM Food

Luonnonkasvien siemenet

Tammisola Jussi Ruokaa sellaisena kuin luonto sen tarkotti

Turunen Tytteli Transposonipohjaisen muuntosysteemin kehittäminen genomisen DNA:n bakuloviruskirjastojen valmistamista varten
(Development of Transposon Based Converion System fo Creating Genomic DNA-libraries into Baculoviruses) (Gradut: UKU)

Suomeen tuodaan geenimuunnellulla rehulla ruokittujen sikojen lihaa (Yle)

Google haku hakusanoilla antibioottiresistenssi merkkigeeni

New York Times

2 kommenttia

Kategoria(t): muistilappuja, Pohdintaa, Referaatti, sekalaista sälää., taide inspiroi, valokuvaus

Tarinamaanantai haaste 24, Torni

Tarinamaanantain haasteena 24 on Torni. Tämä kirjoitus on sana-aiheesta.

Auliinan torni

Torin rakentaminen oli alkanut vähitellen, tarkalleen ottaen aivan huomaamatta. Auliinalla ei ollut tarkoitus tehdä sellaista rakennelmaa, mutta jostakin se oli vain alkanut. Ensiksi se oli ollut pelkkä ajatus, mutta vähitellen se oli muuttunut ajatuksesta puheeksi ja puheesta konkreettiseksi teoiksi, jotka kasvoivat vähitellen yhä suuremmiksi.

Tornista näki kauas. Oikeastaan niin kauas, että ei niin kauas kukaan edes kyennyt katsomaankaan, eivät muut kuin Auliina. Maisema jatkui loputtomiin ja kaikki yksityiskohdat painuivat hänen mieleensä. Hän ei ollut niin tarkka, että yksityskohdat olisivat pysyneet kohdallaan. Mitäs pienistä.

Tornin kokoa ja sen uhoa lisäsi se, että se sijaitsi jyrkän rotkon partaalla. Rotko, jonka reunamille torni nousi, oli tosiaan paljon syvempi kuin mitä Auliina oli osannut hurjimmissa unelmissakaan odottaa. Pudotus oli niin jyrkkä, että Auliina ei ollut löytänyt ketään, joka olisi ryhtynyt hänelle apuriksi rakentamaan tornia. Mutta kun tarkemmin ajatteli, oikeastaan juuri sellaista paikkaa tornilleen Auliina oli etsinytkin. Kaukana kaikesta ja kaikilta, jossakin kallion kielekkeellä, paikassa johon eivät ainakaan ohikulkijat eksyneet eivätkä muutkaan viitsineet sen pahemmin vaivautua. Paikka oli sellainen, josta näki riittävän kauas.

Matka tornille oli pitkä ja vaikka tietä pystyi ajamaan ja autolla ei reittiä voinut missään tapauksessa kutsua kovin helppokulkuiseksi. Perille tultaessa edessä oli toinen matka joka oli fyysisesti rankka. Rappuset kapeat ja vaikeakulkuiset. Niiden askelväli oli korkea ja niitä oli paljon. Ainakin 325. Auliinan tavoite oli saada siihen täydet 365 rappua, mutta hän ei ollut enää jaksanut, koska torni toimi sellaisenakin. Ja olihan joskus pidettävä lomaa, hänenkin. Jo pelkästään siksi, että ei tornilla muuten olisi riittänyt kävijöitä. Auliina tarvitsi heitä kaikkia, jotta hän pysyisi tilanteen tasalla.

Aluksi Auliinan luona oli käynyt paljon ystäviä katsomassa ja ihmettelemässä elämää ja olemista. Auliina otti vieraat vastaan kenet mitenkin. Yleensä enemmän ja vähemmän valittaen ja kovaa kohtaloaan surkutellen. Valittaminen alkoi tuottaa tulosta. Ystävät tekivät hänelle palveluksiaan. Jotakin piti pudottaa säännöllisesti, että pysyivät ruodussa, joillekin riitti pelkkä putoamisen uhka. Rohkeimmat, niin kerrottiin, yrittivät uudelleen ja uudelleen, kunnes tajusivat, että Auliina näki tornistaan ympärilleen muita paremmin ja tiesi aina kuinka asioiden piti olla ja millaista oikean elämän piti olla. Auliina itse oli tietenkin täydellisyyden perikuva, joka huvitteli pudottamalla ystäviään tornistaan maanpinnalle.

Vähitellen, silmiä aukeni enemmän. Huomaamatta, kävijöiden määrä harveni suhteessa heidän oivalluksensa määrään ja sitten äkkiä loppui kokonaan. Auliina vietti pitkiä aikoja yksin tornissaan tähyillen tielle. Siellä ei tosiaan liikkunut enää ketään. Joskus näkyi lupaava hento pölypilvi, joka kertoi jonkun lähestyvän, mutta yleensä kulkupeli kääntyi toisesta tienhaarasta ja kulkija meni menojaan ehkä marjastamaan tai metsästämään muualle. Vähän helpommille sanansijoille.

Auliinan torni tuli vuosi vuodelta yhä harmaammaksi ja tie sinne kävi vaikeakulkuisemmaksi ja luokseenpääsemättömäksi. Kävi niin, että Auliinan tiellä ei ollut enää meno eikä paluuliikennettä, sillä kukaan ollut pyytänyt häntä enää vuosikausiin käymään luonaan eikä kukaan ollut vuosiin käynyt hänen luonaan. Tornin omistajakaan ei enää kyennyt liikkumaan torninsa ulkopuolella juuri ollenkaan. Vain välttämättömät liikuskelut, mutta mitään tilaisuutta Auliina ei jättänyt käyttämättä.

Ennen kun Auliina itse lopullisesti putosi tornistaan, oli tornille johtava tie sammaloitunut ja sen metsittyminen eteni kenenkään estämättä. Ensiksi ruoho kasvoi korkeaksi, sitten tulivat vadelmat ja samaan aikaan koivut alkoivat venyttämään varttaan. Vähitellen tie umpeutui ja ojan reunoista pystyi päättelemään, että jossain niillä main oli ollut tie. Auliina unohtui vuosikymmenten kuluessa, enää jotkut hyvin hyvin vanhat ihmiset kertoivat omituisesta Auliinasta, jonka tornista joutui putoamaan rotkoon halusipa tai ei.

8 kommenttia

Kategoria(t): Rakennettu maisema, sekalaista sälää., taide inspiroi, tarinamaanantai, Tarinamaanantai 2007

Kalevala The Kalevala – an epic poem


Kalevalaisia
runoja suomeksi
Kalevala (In English)

The Kalevala by Elias Lönnrot Translated by John Martin Crawford [1888]

2 kommenttia

Kategoria(t): kukkia, muistilappuja, taide inspiroi

Blogianalyysi III 2007-Kuvauksia 1v.

Nämä Neulekirpun blogianalyysit eivät mene kvarttaaleittain, eivätkä ilmeisesti minkään muunkaan logiikan, kuin pelkästään fiilislogiigan mukaan, mutta kun tuossa aamulla tulin luvanneeksi blogianalyysia, niin täytyy kai lupaus lunastaa. Kuvauksia-blogini täyttää siis tänään kokonaisen vuoden, kuten jo aamulla ehdin toitottaa. Aloitin kuvaukset toukokuussa 2006. Kuluvan vuoden aloitin haaveilulla kohtuubloggaamisesta. En kyllä aivan tarkaalleen tiedä mitä se on tai mitä sen pitäisi olla, mutta sen tiedän, että kohtuublogaajaksi minusta ei taida kuitenkaan olla. Toisessa tämän vuoden blogianalyysissäni keskityin kohtuublogaamisen ohella analysoimaan sitä miten blogiini tullaan.

Kävijät

Edelleen näyttää siltä, että blogiini eksyvät tulevat enimmäkseen suoraan joko kävijöiden omilta booksmarkeiltaan tai sitten googlettamalla. Googlettamalla kävijöistäni tulee yli 70%. Blogilistan kautta kävijöistä tulee alle 3%, tarkalleen sanottuna 2,9%. Lukema on pysynyt samansuuntaisena lähes koko sen ajan, mitä olen bloggaamista tässä kuvauksia-blogissani harrastanut. Se on aika vähän. Päivän kävijäkeskiarvo on 69-85 kävijän välimaastossa, riippuen vähän postaustiheydestä ja ehkä osin aiheestakin.

Bloggaanko oikein?

Käsityöblogeissa oli kevättalvella teemana bloggaako bloginpitäjä oikein, jos kävijöitä/tilaajia ei ole. Framille nuousivat samassa yhteydessä myös blogien sisäpiirit. Esimerkkinä käsityöbloggari Pörrön kirjoitus. Minä en luultavasti bloggaa ollenkaan oikein, mikäli oikein bloggaamisella tarkoitetaan sitä, että kirjoittelee päivittäin ja suhteellisen omakohtaisesti tekemisistään tai muuten päivittäisistä ja ajankohtaisista asioista. Näen blogini vähän toisin. Minun mielestäni blogiin on mukava varastoida sellaista kaikkea eteen tullutta, joka saattaa kiinnostaa myöhemminkin. Hamph…blogiani voinee pitää kai jonkinlaisena julkisena arkistonani, josta löydän itseäni kiinnostavia asioita koottuna yhden otsikon alle. Vaikka onhan täällä näitä kiukunpurkauksiakin, etenkin otsakkeen verenpaine nousee alla.

Näistä sisäpiireistä: Mitä sitten blogien sisäpiirillä tarkoitetaankin, niin kai aina siellä missä ihmisiä liikkuu on erilaisia sisäpiirejä ja verkkoja. Tyyppejä, jotka syystä tai toisesta viihtyvät enemmän keskenään kuin toiset. Jos haluaa jonkun tyypin kanssa juttusille, ei auta muu kuin aloittaa keskustelu. (Itse olen siinä tavattoman huono).
Piirit ehkä typistyvät senkin vuoksi, että kovin laajalle joukolle ei ehdi kommentoimaan, vaikka kävisikin säännöllisesti blogia lukemassa.

Mikä kiinnostaa nyt eniten Kuvauksissa?

Suosituimmat kokonaisuudet ovat havaintojeni mukaan syötävää ja tallilla-osastot.
Kasvitaudit-hakusana on nousussa, johtunee ajankohdasta. Tallilla -osastoa vahvistan jatkossakin, sillä talli ja hevoset ovat kuuluneet elämääni aina. Talli-osasto on tuleekin ykkösenä suoraan tulijoiden osalta. Hevoskuiskaaja Monty Roberts on yksi suosituimmista irrallisista talli-osaston postauksista.

Kolme muuta suosituinta hakusanaa (muut kuin hevosaiheet) ovat: neulekirppu, aivoverenvuoto ja lastenkakku
Syötävää osastolla ovat suosittuja marja-aronia, valkosipulileipä, lohkoperunat, leppäkerttukakku, ekologinen ruoka ja lastenkakut.

Nyt lähden tästä tallille, tosin piti kyllä pestä pari ikkunaa…

Kiitos kaikille kävijöille ja kommentoijille kuluneesta vuodesta!


4 kommenttia

Kategoria(t): blogianalyysi, taide inspiroi

Kuvataidekoulun näyttely kirjastossa

Posted by Picasa

Taas nuoret taiteilijat asialla. Näyttely oli pääkirjaston aulassa. Osuimme kirjastokäynnillä avajaistunnelmiin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): taide inspiroi

Jorma Hynninen ja Martti Talvela


Jorma Hynninen on yksi menestyneimpiä baritonejamme (Virtual Finland, Famous Finns )
Oppera
Joululauluja
Opettajana
Levytyksiä
Hynninen täytti 65 vuotta 2006
Lauantaivieras
Profiilit (Klassinen)

Martti Talvela aloitti uransa baritonia ja lopetti bassona.
Talvela esiintyi kansanivälisillä areenoilla.
Puolisonsa Annukka Talvela

Profiilit (Klassinen)

Sibeliuksen
lauluja

Martti Talvelan säätiö

Jätä kommentti

Kategoria(t): muistilappuja, taide inspiroi

Valheella on lyhyet jäljet – onneksi


Paljastuipa tänään (25.4.2007) Suur-Jyväskylälehden sivuilta, että paikallinen politikko on harrastanut plagiointia. Tarkkasilmäinen nuorehko, niin oletan, lukija paljasti vilpin. Alkuperäinen kirjoitus on Lapin Henki -lehdessä, josta kirjoittaja on napannut pitkän pätkän tekstiä sellaisenaan. Tämä henkilö on kirjoitellut paikalliseen ilmaisjakelulehteen jo jonkin aikaa…ehkä parisen vuotta (tai enemmän, vanha täti ei pysy mukana). Pyrky valtakunnan ykköspolitikkokaartiin on ollut todella kova. Vaaleissa paloi rahaa ja tulipa tulokseksi peräti varasijakin.

Toisten tekstien lainaaminen omana on oikeastaan aika säälittävää. Vielä säälittävämpää on mielestäni se, että plagioija antaa vielä korjauksessaan ymmärtää, että on kysynyt kirjoittajalta luvan tämän tekstin käyttöön. Lehden toimitus on kuitenkin varmistanut alkuperäisen tekstin kirjoittajalta asian. Tarkastuksessa paljastui, että lupa on kysytty vasta siinä vaiheessa, kun tieto siitä, että asia on tulossa julkisuuteen on ollut jo tiedossa. Ei siis ennen kolumnin kirjoittamista.
Vielä julkisuuteen (tänään) annetussa (uudessa) tiedottessa tapaus tulkitaan työtapaturmaksi.
Maisteris-ihmisen perussivistykseen kuitenkin kuuluu ymmärrys siitä, että lähde on aina mainittava. Eli tässä tapauksessa, jos asia menisi niin pitkälle, voitaisiin tulkita niin, että henkilö x on käsittänyt tai hänen olisi pitänyt käsittää, että lähdeviitteiden merkitseminen kuuluu asiaan….
Suur-Jyväskylä Lehti ilmoittaa, että tämä henkilö ei jatka enää lehden kolumnistina. Ongelma olisi poistunut esim. lausahduksella: Lainaan tässä sellaisenaan xx:n, Lapin Hetki 3/2007 ollutta mainiota kirjoitusta, joka kuvaa mielestäni hyvin… Lainatun tekstin olisi voinut osoittaa kursiivilla, ja jatkaa sitten omaa tekstiä siitä eteenpäin.

Tietoa on saatavissa esim. Tampereen yliopisto
Jyväskylän yliopisto

6 kommenttia

Kategoria(t): muistilappuja, Pohdintaa, taide inspiroi