Aihearkisto: tallilla

Hanaa, lisää hanaa



Tuiman Tuumailua– blogissa kirjoitus Pohdimme autoilijoita herättää lievästi sanottuna raivon tunteita. Verenpaine nousee jälleen kerran. Koulut tosiaan alkavat taas muutaman päivän kuluttua ja pienet ekaluokkalaiset aloittelevat koulureittinsä opiskelun ja vähitellen ryhtyvät kulkemaan yksin. Joka syksy uutisoidaan muutamasta päälleajosta, jossa yliajaja pakenee paikalta, jättäen heitteelle lapsen isomman tai pienemmän tai aikuisen yliajamansa.
Viisas oppii virheistään, viisaampi toistenkin virheistä. Ilmeisesti tällaista viisautta ei ole olemassakaan, sillä on kanssakulkijoita, jotka eivät opi edes omista virheistään.

Tässä on nyt hyvä tilaisuus vaahdota lisää kaahareista ja liikennekäyttäytymisestä, jota jo teinkin yksin liikenteessä -postauksessani heinäkuussa.

Ihmetystäni on jatkuvasti herättääneet ihmiset, jotka ajavat renkaat savuten aamulla tarhan tai koulun pihaan. Herääminen on jäänyt viime tinkaan ja on KIIRE. Tärkeä ihminen siinä tuo tärkeää lastaan tarhaan tai kouluun. Huomaavatkohan kaikki kuinka kiireinen hän on. Hänellä on kiire todella tärkeään työhänsä. Tuleeko tärkeälle, tärkeää työtä tekevälle, kiireiselle ihmiselle koskaan mieleen, että hieman kiirettömämpi(?) ja vähemmän tärkeässä(?) työssä oleva kanssakulkija on juuri astunut lapsineen ulos autosta ja lapsi saattaa olla pomppimassa kohti ovea yksikseen vanhamman varoituksista ja vannotuksista huolimatta.

Onko kiireinen tärkeä ihminen ajatellut, mitä hän käytöksellän viestii vai onko valinta tietoinen? Kyynärpäätaktiikka on valttia. Me ollaan nopeimpia ja parhaita, sillä vain nopeat elävät ja hitaat syödään. Kanssakulkijoista ei tarvitse välittää. Riittää kun oma peli on hallussa.

Kiilaamiskulttuurin kuriin saaminen taitaa olla jo liian myöhäistä?

Tähän samaan hengenvetoon voi kai vaahdota lisää moottoripyräilijöistä ja mopokuskeista, jotka vääntävät ns. lisää hanaa nähdessään hevosen liikenteessä. Argh. Jos päässä on muutakin kuin keltaista nestettä, niin yrittäkää nyt edes aivokapasiteetin tuhannesosalla miettiä niitä seurauksia, joita hevosen lähistöllä kaasuttaminen voi aiheuttaa. Kokenut ratsastaja selviää yleensä suhteellisen vähäisillä naarmuilla ja saa jopa yleensä pidettyä kulkupelinsä hallinnassakin, mutta ensimmäisiä kertoja ratsastavalle pieni suhahdus mopolla ohi hevosen voi olla ratsastajalle kohtalokas. Jättäkää nyt hyvät tollot ainakin se äänimerkki väliin. No mutta paikalta pakenemisellahan tästä kaikesta selviää. Game Over kun vaatii vain uuden aloituksen. Mitäs tulit eteen, tollo!

4 kommenttia

Kategoria(t): Pohdintaa, tallilla, Verenpaine nousee

Satula ja satulan sovittaminen

Kieffer, Jaguar, Mustang, Passier, Stübben

Sopiva satula on tärkeä. Hevoset & Ratsastus-verkkosivuilla sanotaan, että :Satulahuopa suojaa satulaa hevosen hieltä ja lialta, sen tarkoitus ei siis ole suojata hevosta sopimattomalta satulalta. Jos satula ei sovi ilman lisähuopia tms., se on sovitettu tai topattu väärin. Satulan sovittaminen onkin tärkeä juttu. Joskus satulan hankinnassa kannattaa ottaa ammattilainen avuksi. (Ka. myös hööks.fi) Ohjeet satulan sovittamiseen ja mittojen ottamiseen (englanniksi)
Satulan sovittaminen.
Ks. myös Society of Masters Saddlers (UK) Qualified Saddle Fitter
Satulahuopa on sen sijaan näppärä tehdä itsekin.
Esim. Kiefferin – satuloita on valmistettu jo vuodesta 1848- mm. tällainen on yksi suosituimmista malleista. Koppi tulee hankittavaksi, jos hevosella kilpaillaan.

Cavesson (Rungottomat satulat)

Heidi Vahtera

HEKO-tarvike 10 askelta täydellisesti sopivaan satulaan

Hevoset ja Ratsastus-lehden arkisto

Hippolis

Horse Well

Kaakkola

Keravan horse & rider

Anu Lahtinen

Nouseratsaille.com

Ratsastus

Satu Ritari, Satulahuone

Rungoton satula (Vanhala.net) (Miten valitaan oikea satula)

Satulasappi

Ilkka Wester

Ypäjän satulakorjaamo Ky

Jätä kommentti

Kategoria(t): tallilla

Onnenhevonen


Turuus on onnenhevonen….
Taustatietoa Rafael Saifulinin Onnenhevosesta. Hevosen seikkailuista voi lukea mm. Turun Sanomista.

3 kommenttia

Kategoria(t): Rakennettu maisema, sekalaista sälää., tallilla

Robert Varva, hevoskuvaaja

Robert Varva (ks. wikipedia) lienee yksi tunnetuimmista hevoskuvaajista. Horse and Rider-lehti esittelee hänet nettisivuillaan.
David Stoecklein kuvaa myös hevosia. Upeita otoksia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ammattilaiset asialla, tallilla, valokuvaus

Hevosen iän määrittäminen hampaista

Hevosen iän määrittämisessä on hampailla keskeinen rooli. Linkkien tekstit ovat pääsääntöisesti englanniksi. Muutamissa on hyviä kuvia. Tässä googlen kuvahaun avulla löytyneitä kuvia.

Älä katso lahjahevosen suuhun, Don’t look a gift horse in the mouth , on vanha sanonta. Ensimmäistä hevosta hankkivan kannattaa kuitenkin opetella katsomaan hevosen suuhun Look a Gift Horse in the Mouth” on teos, jossa perehdytään hevosen hampaiden hoitoon. Hevosen ikä nimittäin varmennetaan yleensä hampaista. Ns. Galvayne’s Groove auttaa iän varmistamisessa.

Linkki kuvasivulle , jossa on selkeät kuvat ja ohjeita hevosen iän määrittämiseksi hampaiden avulla.

Lisää kuvia ja ohjeita esim. tästä
Sivuprofiilista tästä
Kuvia ja ohjeita myös tästä
9-14 -vuotiaan hevosen hammasmerkit

Hevosen iän määrittäminen
Kulmahammas (wikipedia)

Horse and Rider -nettisivustolla on yhtä sun toista hevosiin ja ratsastukseen liittyvää.

(täydentynee…)

2 kommenttia

Kategoria(t): tallilla

Hankkisinko hevosen? Myytäviä hevosia


Mikäli onnistunut hevoskauppa syntyy tai huono hevoskauppa jää syntymättä asiantuntijan käyttämisen ansiosta, hänen palkkansa on perusteltu. Lehtola & Wegelius (2005, 20).

Hevoskaupassa on kysymys siis irtaimen tavaran kaupasta. Ks. mitä se käytännössä tarkoittaa esim. Hankkisinko hevosen-postaukseni linkeistä. Vastuu piilevästä virheestä on (vert. auton tai osakehuoneiston kauppa) myyjällä- sinänsä on muuten kyllä tosissaan aika hullua, että hevosten kauppaa säätelevät samat lait kuin esim. auton tai kahvinkeittimen ostoa… —Piilevä virhe vaaranvastuun siitymisen hetkellä on siis myyjällä. Piilevä virhe ei ole esim. se, että on ostamassa ja ilmaisee ostavansa harrasteratsua ja ryhtyy kouluttamaan siitä kansallisen tason estehevosta ja reklamoi myyjälle, että hevosessa on piilevä virhe, kun pomppua ei löydykään. (hevosen käyttötarkoitus). Piilevä virhe sen sijaan voi olla kysymyksessä silloin, kun myyjä myy lupaavaa nuorta esteratsua, jota on irtohypytetty jo niin ja niin korkeilta esteiltä, ja saa ostajan nimenomaan puheillaan vakuutettua siitä, että kysymyksessä on todella lupaava esteratsu. Silloinkin on suhteellista, mikä on odotusarvosta maksettava hinta. Kannattaa miettiä, paljonko on valmis maksamaan unelmista ja toiveista (vert. esim. kuuluisat umts-kaupat). Se, että hevosen suku on estetaitureita ei tarkoita sitä, että kaikki suvussa olevat yksilöt olisivat sellaisia.

Hevosenostajan muistilista

1. Pidä pääsi kylmänä. Sopivan hevosen etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

2. Tutki hevonen huolella. Hevoskaupassa noudatetaan irtaimen kauppaan liittyvää sopimusoikeutta. Irtaimen kaupassa ostajalla on vastuu ostettavan kohteen huolellisesta tarkastamisesta. Sääli on huono ostoperuste. Säälittävät hevoset kuuluvat todennäköisesti eläinsuojeluvalvojan asiakkaiksi.
3. Ota mukaan ammattilainen/mahdollinen koeaika tai kauppakirjaan ehto eläinlääkärin tarkastuksesta.
4. Eläinlääkärin tarkastus hevosiin perehtyneellä eläinlääkärillä maksaa itsensä takaisin.

Eläinlääkäreitä voit etsiä esim. näiltä sivuilta:
ABC.fi

Suomen yritysopas

Suomen Eläinlääkäriliitto

Suomen yritykset.fi

5. Teetä ostosopimus juristilla, jos vähänkin epäröit. Sopimukseen kaikki tiedot, myyjän lausunnot, eläinlääkärin lausunto jne.

6. Vaaranvastuu-lauseke kannattaa laittaa kauppakirjaan (kuka vastaa osto/myyntikuljetuksen aikana mahdollisesti tapahtuvasta vahingosta. Tosin yksityishenkilöjen kesken sovituissa kaupoissa vaaranvastuu siirtyy ostajalle kauppakirjan allekirjoitushetkellä.)
7. Luonnollisesti kaikki hevosesta tehdyt löydökset kannattaa kirjauttaa kauppakirjaan.

8. Kauppakirjaan kannattaa ottaa myös lauseke käyttötarkoituksesta.
9. Jos myyjä ei anna ostajan/koeratsastajan kokeilla kaikkia askellajeja, silloin pitäisi ostajalla kellot soida. Todennäköisesti hevonen kuumuu silloin vauhdikkaassa menossa ja siitä syystä ei sovellu esim. aloittelijalle/lapselle.

Tutustu myös teokseen: Lehtola, Pauliina; Wegelius, Christopher. 2005. Hevoskaupan käsikirja. TIETOSANOMA OY. Teoksessa on esitelty kattavasti hevosen hankintaan liittyviä kysymyksiä. Lisäksi teoksessa on liitteinä mallit hevoskaupan asiakirjoista.


Usein kuultu hokema ”hyvä ja terve, mutta edullinen” toteutuu yleensä vain silloin, kun myyjä ei ymmärrä hevosensa arvoa. Tällaisia tapauksia on vähän -ja niitä kutsutaan kansankielellä yleensä tuuriksi. Ostajalle hyväksi ja myyjälle huonoksi. Tai sitten toisinpäin. ( Lehtola & Wegelius, 2005, 26).
Huolellinen tutustuminen kaupan kohteena olevaan hevoseen on paikoillaan. Kaupan purku on toissijainen virheseuraamus ja siihen yleensä päädytään/sitä käytetään yleensä vasta siinä vaiheessa, jos hinnanalennuksella ei päästä ns. tasapainoon.

Lehtola & Wegelius (2005, 41) näkevät hevosen arviointiin liittyvän seuraavien neljän asian:

  • hevosen näkeminen tallissa
  • hevosen tarkastamisen oikein esitettynä paikallaan ja sen liikkeiden arvioinnin maasta käsin esiteltynä
  • nuorten hevosten kaupoissa vapaana esittämisen ja mahdollisesti myös irtohypyttämisen
  • hevosen kokeilemisen ratsastettuna: annetaan esittää hevonen ratsastettuna, ja ostajaehdokas ja/tai hänen asiantuntija voitehdä koeratsastuksen, jos hevonen aidosti kiinnostaa

Ja heidän (emt. 2005, 36-37) lainaamansa saksalainen Abraham Mortier on luetellut jo vuonna 1884 hevoskauppiaan kaupalliset edut, joita on hänen mukaansa seitsemän kappaletta:
1. Hevosen tarkka tuntemus
2. Ylivertainen hevosen hoito, mitä rehustukseen ja talliolosuhteisiin tulee
3. Taito kaunistaa tavaransa siten, että ostajan katse kiinnittyy hevosen etuihin
4. Näiden myytävän hevosen vahvempien puolien loistavan taitava esittäminen
5. Taito suojata ostajaa hänen omilta heikkouksiltaan ja niiden vaikutuksesta myös siten, että kauppias ei turhaan opeta korjaamalla hänen esittämiään virheellisiä näkemyksiä
6. Kaupanteon yhteydessä esille tulleiden yleisten olosuhteiden ja tilanteiden nopea arviointi ja hyväksikäyttö
7. Lopulta hyvin laskelmoidun näihin seikkoihin perustuvan spekuloinnin toteutus; mahdollisimman hyvien ja myyntikelpoisten hevosten ostaminen edullisesti ja oikeaan aikaan ja niiden myyminen voitolla mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Neulekirpun mielestä vastuullinen myyjä ei myy hevosta, jonka hän selvästi huomaa olevan ostajalle liian vaativa. Vastaavasti ostajalla pitää olla järkeä myöntää, tunnustaa ja tunnistaa omat kykynsä ja jättää ostamatta hevonen, joka on hänen taidoilleen liian haastava. Siinä nimittäin ei tee muuta kuin hankkii itselleen 600 kiloa vakavia ongelmia.

Myynti-ilmoituksessa kannattaa olla rehellinen. On turha kuvitella, että satoja kilometrejä hevosen perässä ajanut ostaa minkä tahansa peräkylän nälkiintyneen luuskan. Tällaisistä tapauksista tulee paha mieli yleensä molemmille osapuolille.

Neulekirpun ajatusten mukaan aito ja eläinrakas hevosihminen ei kaupittele sellaista hevosta, joka ei ole hyvä enää muuhun kuin makkaran aineosaksi, jos siihenkään.

Ratsutila Helén opastaa seuraavasti:

VALMISTAUTUMINEN HEVOSEN HANKINTAAN

  • TURVALLISUUS JA ENNAKOINTI
  • HEVOSEN OSTAMISESTA LAPSELLE
  • VASTUU JA OMISTAUTUMINEN
  • HEVOSEN PITO OMASSA TALLISSA
  • VUOKRA- TAI TÄYSIHOITOTALLIT JA VALINTA
  • OMISTAMISEN VAIHTOEHTONA VUOKRAHEVONEN
  • RUOKINTA
  • LÄÄKINTÄ, ELÄINLÄÄKÄRIT JA KLINIKAT
  • HAMMASHOITO, MADOTUKSET JA ROKOTUKSET
  • KENGITYS JA RASITUSVAMMAT
  • LIIKUNTA JA SEN MERKITYS
  • VALMENTAUTUMINEN
  • VARUSTEIDEN JA VAATTEIDEN HANKINTA
  • VAKUUTUKSET
  • OMISTAMISEN HINTA

SOPIVAN HEVOSEN LÖYTÄMINEN JA KAUPANTEKO

  • HEVOSEN KÄYTTÄYTYMINEN, RAKENNE JA LIIKKEET
  • TERVEEN HEVOSEN MERKIT
  • HUONOT TALLITAVAT
  • IKÄ, KOKO JA LUONNEKUVAUS
  • RUUNA,TAMMA VAI ORI
  • OMAN TASON, KEHITYKSEN JA LUONTEEN MUKAINEN VALINTA
  • HEVOSEN KOULUTUSTASO JA KAPASITEETTI
  • ENEMMÄN KOKEMUSTA OMAAVA TUKIHENKILÖ/VALMENTAJA
  • HINNAN ARVIOINTI: LAATU, KOULUTUS, IKÄ, YKSILÖLLISYYS YM..
  • ELÄINLÄÄKÄRIN TARKISTUS JA KUVAUS

Lähde: Ratsutila Helén

Joitakin sivustoja, joista löytyy myytäviä hevosia:

Equiday

Hevosnetti.com hevosten lisäksi myytäviä tarvikkeita ja ruotsissa vastaava Hästnet.com

Hevostalli.net

Hevoset ja Ratsastus
-lehden linkkilista

Hevosia.com Juha Ruutsalon sivusto

Kivikantin ratsutila

Naantalin ratsupiha

Tervsundin ratsutila

T:mi Kaisa Heikkinen

Virossa

ADO

Neulekirpun aiemmat aiheeseen enemmän ja vähemmän liittyvät postitukset

Hevosen hankinta

Hevosen terveydestä

Hevosen yrttilääkintä ym. luomuhoidot

Hevosen omistamisen hinta/kustannus

Hevosen hinta on usein oikeastaan vain kertaluntoinen pikkukulu verrattuna sen pitkä- tai lyhytaikaiseenkin omistamiseen. Elävässä elämässä hevosen omistaminen ei totta tosiaan ole kovin edullista. Pelkästän tallivuokraan kuluu muhkea summa rahaa vuodessa. Hinnat liikkuvat noin 300-750€ välillä tallista, sen oheispalveluista (maneesi, kentät, maasto) ja sijaintipaikakkunnasta riippuen. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään vuosikustannus tallipaikan osalta voi olla monikertainen hankintahintaan nähden.

Lisäksi tulevat mm.
kengitys 1-2kk:n välein n. 60-120e/kerta
madotus noin 2kk:n välein kesäaikaan, matolääkkeestä riippuen
hampaiden raspaus
infulenssarokotus
satunnaiset eläinlääkärinkulut (vaikeasti ennustettava kustannus, joka saattaa vaihdella 0-äärettömään)
lisäravinteet ja vitamiinit
valmennustunnit
kilpailumaksut
hevosen varusteet
ratsastajan omat varusteet
jne…

Rahalla saa ja hevosella pääsee, on tuttu sanonta. Kun hevosen hankinnasta on päätetty ja hankkimiselle ei ole mitään estettä, on hyvä muistaa vielä hevosen ylläpitoon liittyvät kiinteät ja muuttuvat kustannukset. Jos kukkaro kestää nekin ja on valmis sitoutumaan vuosiksi eteenpäin, niin sitten vain hevoskaupoille. Hetken päähänpistosta tai heppahullun lapsen kinuamisen takia ei kannata hevoskauppoja ruveta tekemään.

Käytännössä harrastukset maksavat yleensä aina enemmän tai vähemmän, ainakin harvat niistä ovat kokonaan ilmaisia. Luonnossa liikkuminen on tosin edullisinta (lähes ilmaista) kahta kättä heiluttaen, mutta jo kameran hankkiminen lisää senkin harrastuksen kokonaiskustannuksia. Nykyisin kameran lisäksi tarvitaan tietokone sekä internet-liittymä ja sen jälkeen maksetaan sähköä ja laajakaistaa ja ehkä kameran lisävarusteista, paremmasta kamerasta…
Hevosharrastus on kuitenkin antoisa. Siinä yhdistyvät monta asiaa, joista eivät vähäisimpiä ole liikunta ja luonto. Oma hevonen tuo harrastukseen syvällisemmän ulottuvuuden.

8 kommenttia

Kategoria(t): muistilappuja, tallilla

Satulahuopia ja ratsastushousuja

Olen lakkauttanut käsityöblogini Neulekirpun ja liittänyt sen postaukset tähän blogiin. Sen takia tässä blogissa on aika paljon linkkejä, jotka eivät toimi…-viittaukset on tehty bloggerissa. esitellyt muutamia virityksiäni, joita olen tehnyt hevosille – pääasiassa satulahuopia- osastolla hevoselle ja tallivaatteet-osiossa on koosteita mm. lehdistä joissa on ratsastushousujen kaavoja. Kuvassa on oleva kesäinen satulahuopa on suosikkini.

5 kommenttia

Kategoria(t): tallilla

Tekisi mieli potkaista…

tuota epäkountoon mennyttä laskuria, joka hävitti lähes 6000 kävijää jonnekin…

Oikeastaan se harmittaa myös siksi, kun edellisen kerran laskuri teki temput viime vuoden elokuussa ja avasin silloin uuden laskurin. Vaikka en tiedä, onko sillä mitään merkitystä, mutta silti ottaa päähän mokoma, maailmankaikkeuden kannalta täysin pikkuseikka… sillä jotenkin tuo statistiikka vaan kuuluu tähän blogitädin sielunelämään.

Voin vain kuvitella, miltä Kameraveneen Marista tuntuu, kun hänen blogiinsa ei pääse. Meidän neitikin on ollut kovasti huolissaan, kun siili Suh ei saa mansikoita (hän kävi niitä syöttämssä), mutta Mari lupasi onneksi syöttää siilille mansikat päivittäin…

9 kommenttia

Kategoria(t): Arjessa tapahtuu, blogeista, blogianalyysi, sekalaista sälää., tallilla

Hevosen uittaminen


Eläinlääkäri Antero Tupamäen mukaan kymmenen minuutin uitto vastaa tunnin koppakärrylenkkiä. Viiden minuutin uitto on energiankulutukseltaan sama kuin mailin helppo hiitti. Tästä lausahduksesta voi jo päätellä, että uittaminen on kestoltaan lyhyttä.

Artikkelissa ilmenevät kuitenkin uittamisen hyödyt hevosen psyykkeeseen, keuhkojen toimintaan ja toisaalta kuntoutusmuotona rasitusvammoissa. (Lue koko artikkeli 24hravi.net-sivustolta tai suorana kopiona alta). Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jaakko Silvast Hevosurheilu-lehteen vuonna 2002.

Vaaroja uittamisessa ovat mm. hevosen istuiminen tai piehtaroiminen vedessä. Uittaja jää tällaisessa tilanteessa helposti hevosen alle ja toisaalta hukkumisvaara on myös hevosella. Hevosta ei myöskään pidä koskaan pakottaa raipan voimalla veteen, vaan lempeästi vähän kerrallaan. Kaikki hevoset, eivät kuten eivät kaikki ihmisetkään, pidä uimisesta ja vedestä.

Toisaalta uittaminen ei ole myös aivan sellaisen noviisin juttu eikä uittamista pidä harjoitella kovin tempperamenttisella hevosella.


Ohjeita hevosen uittamiseen

Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto Ry

Kun hevosen uittaminen aloitetaan keväällä, veden lämpötilan ollessa +14C ja uittamista voidaan jatkaa syksyllä kunnes veden lämpötila laskee +10C. Lenkin pituus noin 200-300 metriä. Uittokertoja on 1-2. Ajallisesti (hevosen uintinopeudesta riippuen uitto kestää 4-5 minuuttia). Palautumisaika lenkkien välillä on noin kaksi minuuttia tai kunnes hengitys on tasaantunut. Kun hevonen on tottunut uimiseen voidaan sitä uittaa 4-5 lenkkiä 4-6 minuttia/lenkki.

(Lähde: Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto Ry. Asiantuntijana on eläinlääkäri Antero Tupamäki, Laukaan eläinklinikka)

Uittaminen (em. Jaakko Silvastin juttu)

Hevosten vaihtoehtoisista valmennusmenetelmistä uittovalmennus on viime vuosina noussut suosituksi treenausmenetelmäksi.

Hevosen uittamisella on eläimen psyykkeeseen positiivinen vaikutus. Ennen kaikkea uittovalmennus sopii erittäin hyvin hevosen vammojen kuntoutusliikunnaksi. Aiheesta puhuivat Hankasalmella Lomakeskus Revontulessa eläinlääkäri Antero Tupamäki sekä ravivalmentajat Risto Tupamäki ja Kaarlo Ahokas. Luentotilaisuuden järjesti Parivaljakko-hanke yhdessä Hankasalmen Hevosystäväinseuran kanssa.

Hengitysilma vaihtuu

Hevosen kilpailukunto rakennetaan kolmen tukipilarin varaan. Merkittävintä osaa näyttelee hevosen fyysinen puoli. Uittamisella on kaikista suurin vaikutus hevosen hengityselimiin. Normaalin juoksuhiitin aikana hevosen hengitystiheys on 100- 130 henkäystä minuutissa, askel- rytmin mukaan. Näin ollen hevosen hengitys on pinnallista, nopeaa läähätystä, ja vain osa keuhkojen ilmasta vaihtuu. Hiitissä tai startissa hevosen keuhkoihin jää koko ajan niin sanottua kuollutta ilmaa. Uitossa hevosen hengitystiheys on vain viidestä viiteentoista kertaa minuutissa, joten tällöin ilma vaihtuu täydellisemmin.

Koska hevosen turpa kulkee juuri vesirajan yläpuolella, hevonen hengittää sisäänsä vesihöyryä ja tämä huuhtoo hengityselimistä pois limaa ja epäpuhtauksia. Siksi uittaminen sopii hyvin kroonisen yskiin tukihoidoksi. ”Kaiken kaikkiaan uinti on mitä erinomaisinta
keuhkojenkunnostusterapiaa”, eläinlääkäri Antero Tupamäki neuvoo.

Uittovalmennus sopii hyvin myös raajavammojen

kuntoutus- liikunnaksi, sillä se ei rasita hevosen jalkoja.

Toistoilla tuloksiin Perinteisellä valmennuksella voidaan lisätä hevosen sydämenlyöntivolyymia. Hevosen pulssia mittaamalla ja tarkkailemalla voidaan

uintivalmennus suhteuttaa normaaliin juoksutreeniin. Tavallisessa käynnissä hevosen syke on 80-100 lyöntiä minuutissa. hölkässä pulssi on 120-160 lyöntiä minuutissa, mikä uittovalmennuksessa vastaa kahlausta noin puolimetrisessä vedessä. Reippaan ravin aikapa hevosen syke nousee noin 190 lyöntiin minuutissa. Uittovalmennuksessa sama syke saadaan rauhallisella uinnilla. Hiitissä hevosen syke on normaalisti 180-210 lyönnin paikkeilla. Sama syketiheys saadaan niin sanotulla nopealla, reippaalla uinnilla. ”Uittamisessa on otettava huomioon hevosten erot aloittelijan ja konkarin välillä. Kokeneelle uimarille uiminen on aerobista eli hapellista valmennusta, jossa pulssi nousee jopa 190 lyöntiä minuutissa -tasolle. Siksi palautuminen uimalenkistä tapahtuu nopeammin. Kokematon ja arkaileva hevonen voi ensimmäisillä uintikerroilla hätäillä ja rehkiä enemmän, jolloin lenkki muodostuu anaerobiseksi eli maitohappoa tuottavaksi ja palautuminen tapahtuu hitaammin”, Tupamäki selvittää.

Hevosen uittaminen aloitetaan keväällä parilla uitto lenkillä kerrallaan.

Lenkin pituus on hevosen uimanopeudesta riippuen noin 200-300 metriä pitkä, ajassa mitaten 4-5 minuuttia lenkkiä kohti. Palautuminen lenkin välillä on yhdestä kahteen minuuttia tai kun hevosen hengitys on selvästi tasaantunut. Muutaman uintikerran jälkeen lenkkimääriä voidaan lisätä, samoin lenkin ajallista pituutta.

”Useat, nopeat toistot ovat uittamisessa parempi vaihtoehto kuin yksittäiset pitkät uitot”, Tupamäki lisää.

Uinti on hevoselle myös tehokasta energiankulutuksen kannalta. Siksi on tärkeä muistaa, että hevosen ruokinta uittovalmennuksessa säädetään kohdalleen.

”Nyrkkisääntönä pidän, että kymmenen minuutin uitto vastaa tunnin koppakärrylenkkiä. Viiden minuutin uitto on energiankulutukseltaan sama kuin mailin helppo hiitti”, Tupamäki selventää, Tekniikkaa ei voi parantaa

Hevosen liikkeitä ja koordinaatio- kykyä voi valmentamisella korjata hyvin vähän. Sama pätee myös uittovalmennukseen. Uittamalla ei hevosen huonoja liikkeitä saa paremmaksi.

”Se, miten hevonen liikkuu ja millainen on sen juoksutyyli on pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Hevosen tekniikkaa voidaan normaalissa valmennuksessa parantaa vain noin 30 prosentin verran, mikä ei ole kovin paljon”, Antero Tupamäki toteaa.

Myöskään hevosen nopeutta ei valmennuksella voida parantaa. Keskimäärin tulokseksi on saatu enintään 20 prosentin lisäys hevosen nopeuteen sen synnynnäisestä nopeudesta.

”Uittamalla tai muutoin valmentamalla hevosesta ei saa nopeampaa. Jos haluaa nopeita hevosia, ne pitää jalostaa sellaisiksi”, Tupamäki muotoilee.

Hevosen mielelle uittamisella on positiivinen vaikutus. Harjoitusten monipuolistamisella on yleisestikin ottaen positiivinen vaikutus hevosen psyykkeelle.
”Hevosen psyyke, johon luetaan muassa kilpailuvietti, rentous, tottelevaisuus ja oppivaisuus hyötyvät uittovalmennuksesta paljon. Moni hevonen nauttii uimisesta ja tällä tavalla hevonen ikään kuin narrataan tekemään treeniä leikin varjolla”, Tupamäki selvittää.

Ei liian kylmään – Hevonen vilustuu helposti

Sopiva veden lämpötila uittovalmennuksen aloittamiseen keväällä on +14astetta.Veteen tottunut hevonen voi syksyllä uida vielä +10- asteisessa vedessä. Lämmönsäätelyn kannalta on tärkeää huolehtia hevosen kuivaamisesta uintitreenin jälkeen. Vaikka lämpimällä ilmalla uittamisella on hevoseen virkistävä vaikutus, uhkaa kylmettyminen helposti.
”ltse loimittaisin hevosen välittömästi uittolenkin jälkeen, sillä muuten se on vaarassa vilustua.”
Vilustumisen ja alilämpöisyyden lisäksi hevosen uittamisessa piilee myös muita vaaratekijoitä, mutta oikein toimimalla ne voidaan ehkäistä.
”Uittopaikka on hyvä tarkistaa joka kevät, ettei sinne ole jään mukana kulkeutunut minkäänlaisia esteitä. Uittamisessa kannatta muistaa rauhallisuus, sillä hevonen voi vetää vettä keuhkoihinsa ja jopa hukkua”, Tupamäki lisää. Liian vaativia uittoja liian nopeasti tehtynä on myös syytä valttää. ”Hevosen selkä lihakset voivat myös jumittua uittotreenissä”, Tupamäki muistuttaa.

-Hevosurheilu lehti 29.05.2002 Jaakko Silvast-

1 kommentti

Kategoria(t): tallilla

Linkkejä eläinsuojelusta


Linkkejä eläinsuojelusta

Eläinsuojelu Laki eläinsuojelusta on vuodelta 1996; 247/1996.

Suorat lainaukset kyseisestä laista:

—-

4 §
Eläinten pitopaikka

Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.

5 §
Eläinten hoito

Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen hoidolle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.

6 §
Eläinten kohtelu

Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen kohtelulle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.

—-

14 §
Sairaat tai vahingoittuneet eläimet

Luovutettaessa sairas tai vahingoittunut eläin on sairaudesta tai vahingoittumisesta ilmoitettava eläimen vastaanottajalle.

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille.

Jos 2 momentissa mainittujen henkilöiden tavoittaminen on kohtuuttoman vaikeaa ja jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, saadaan se lopettaa. Tästä on viivytyksettä tehtävä 2 momentissa mainittu ilmoitus.

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetataan.

Eläimet ja eläinten hoito , Luku 4.8. Pentti Luoman väitöskirjasta (Oulun yliopisto)

Suomen Eläinsuojeluyhdistys
Yhteystiedot
Eläinsuojeluvalvojat ja -neuvojat

Eläinsuojelulain soveltaminen tuomioistuimissa

Eläinsuojelu Helsingissä

Eläinsuojelu ja eläinsuojelulait Professori Hannu Saloniemi Kliinisen eläinlääketieteen laitos

Eläinten lopetus (mm. hevosista)

Eläinlääkintö 4/2005

Eläinlääkintö 2/2002

Evira (Hevoset) Julkaisu 3/2004 Tavoitteena terve hevonen

Sivistynyt ihminen?

Suomen maataloustukijärjestelmä (Wikipedia)

Jätä kommentti

Kategoria(t): luonto, muistilappuja, tallilla