Marraskuu 2006

Lokakuu 2006 – October 2006

Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa…

Jälleen yksi ketjuviesti.
Koska en viitsi näillä tukkia toisten sähköposteja, niin tukin tätä blogia.

(Lähde ketjuviesti/ Kirjoittaja tuntematon)

Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä
tuo iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska he eivät
ole ajatelleet tai suunnitelleet sitä etukäteen, tai se ei
muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa tai ovat vain liian jäykkiä
poikkemaan rutiineistaan.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä
naisia, jotka Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa
illallispöydässä täysin tietämättömänä, mitä
kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen
yrittänyt olla hiukan joustavampi.

Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa
syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään erityistä
syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja ”jääkaappimme,
patamme ja pannumme” ovatkaan
meille?

Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat
jutella jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa
sillä aikaa kun tuijotamme ”Kauniita ja
rohkeita” televisiosta?

En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin
siskolleni ja sanoin ”Kuinka olisi lounas puolen
tunnin päästä?” Hän melkein kimpaantui ja sanoi:
”En voi, pyykit odottaa….tukkani on
likainen….olisinpa tiennyt eilen, niin en olisi
syönyt aamiaista niin myöhään…luulen, etta rupeaa
satamaan….”
Ja oma suosikkini on: ”Oletko hullu, nythän on
maanantai”….. Siskoni kuoli muutama vuosi sitten.
Emme koskaan lounastaneet yhdessä.

Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea
elämäämme tänä päivänä, suunnittelemme jopa
ajankohdan päänsärylle…Elämme lupausten niukalla
dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on
täydellinen!!

Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas
on ensin oppinut pissaamaan pönttöön. Kutsumme
ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan
olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme
toiselle kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi
nuorimmaista ovat onnellisesti valmistuneet lukiosta.

Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun
vanhenemme. Päivät lyhenee ja lupausten lista
itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme,
ainoa mitä elämälle annamme on: ”Minä aion”, ”minä
suunnittelen” ”ja jonain päivänä, kun elämä on
rauhoittunut…niin sitten”

Minulla on yksi niin kutsuttu ”elä hetkessä” ystävä,
joka on aina valmis uusiin seikkailuihin ja
matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin uusille
ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti.
Juttelet hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo
valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja
syöksymään täyttä päätä alamäkeen.

Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä
kymmeneen vuoteen. Rakastan jäätelöä. Tähän saakka
olen vain lusikoinut sen niin nopeasti suuhuni,
nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten. Niinpä
tässä yhtenä päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin
jäätelökioskille ja ostin suuren pehmiksen. Jos
autoni olisi sinä päivänä törmännyt kallioon, olisin
ainakin kuollut onnellisena!

Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai
kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa?
Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa lentoa
tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja
pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi
kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen? Kun
kysyt joltain ”mitä kuuluu” kuuletko vastauksen?

Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla,
ajatteletko jo satoja hoitamattomia juttuja
seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut
lapsellesi ”Tehdään se huomenna” etkä kiireeltäsi
huomaa surua hänen silmissään? Oletko koskaan antanut
hyvän ystävyyden hiipua unholaan?
Mikset vain soita ja sano ”hei”?

Nyt…mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee
jotakin mitä HALUAT tehdä…ei jotain mitä sinun
PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit tehdä vain
yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit?
Ja mitä sanoisit?
Ja mitä vielä odotat siinä?

Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat
kuin avaamaton lahja…heitetty pois…elämä ei ole
kisa! Ota se hitaammin. Kuule musiikki ennenkuin
laulu on päättynyt.

Näytä ystävillesi kuinka paljon välität heistä.
Lähetä tämä jokaiselle jota pidät ystävänä. Jos tämä
viesti tulee takaisin sinulle, tiedät että sinulla on
joukko ystäviä.

Teille joille lähetin tämän…välitän teistä ja
haluan vaalia ystävyyttämme. ”Elämä ei aina ole
pelkkää juhlaa…mutta sillä välin kun olemme täällä,
voimme yhtä hyvin tanssia!”