Hyvät ystävät,
On pakko kertoa totuus. Ei ole kuin reilu kuukausi, kun kerroin meidän Kirpun hevoskaupoista. Ette voi ikinä uskoa, että se on nyt taas tekemässä uusia hevoskauppoja. Muistanette kuinka se sanoi, että ei se enää hanki hevosta.
Hahahah. Tarina on vasta alussa. Se kuuli, että yksi sen vanha hevoskamu on tulossa myyntiin. Puskaradio toimii näillä hevosnaisilla. Ensiksi tekstari sieltä ja toinen täältä yhdelle ja toiselle tutuntutulle. Ja sen jälkeen muutama varmistus, pari puhelua ja hahhah sitten seuraava onkin jo puhelu, jossa tehdään alustavat kaupat. Eikä siinä enää muisteta, mitä hevosenpito vaatii. Vaikka muistettaisiinkin ei välitetä. Sillä tallilla se on ollut aivan yhtä paljon kuin ennenkin. Hah. Tuuliviiri mikä tuuliviiri.
No se hyvä puoli tässä on, että minä tunnen jo entuudestaan tämän hevosen. Olen ollut sitä katsomassa monen monta kertaa ja olemme siis jo varsin hyvät kaverit, enkä ole sinänsä kovin surullinen. Neiti 5wee ei ainkaan ole. Se suri Mustan Hevosen myymistä ja kyselee vieläkin, koska se tulee takaisin. Tämä hevonen on muuten Neulekirpun elämässä ensimmäinen, joka ei ole musta. Yhteistä näille Kirpun hevoselle on kuitenkin ollut se, että niiden nimet ovat kaikki alkaneet samalla kirjaimella. Hauska sattuma.
Neulekirppu on viettänyt kaikki illat nyt sitten tämän hevosen luona. Tallipaikan jonotus kestää ja kirppu ajelee autolla, saastuttaa luontoa ja suurentaa ekologisen jalanjälkensä jälleen megaluokkaan.
Minun päiväkirjani on kuulemma katkolla. Mutta sellaista on elämä. Toiset asiat ovat kiirellisimpiä kuin toiset.
Terveisin
Musta Kani
P.S. Nyt täytyy kyllä sanoa, että onneksi Neulekirppu ei tällä kerralla hankkinut ruunaa… Lukekaapa tuo. Neulekirppu meinasi tukehtua nauruun.
Dear friends,
I have to tell the truth. As you remember, about a month ago I told you that she has sold the Black Horse. Yes. That was time when she said that she shan’t buy a horse any more. Of course never again, doesn’t her.
Well, it is called a grapevine… These horse-women have got that kind of a piece of technical wizardry. Well they sent at very first some texts to each others, and then just some phone calls to ask for are that true. And just a few minutes later a tentative agreement…
Such is life. She is a real weathercock as I told before. Well. Miss 5years is really happy. She has been missing a lot of the Black Horse. And she even knows this horse. So she is really happy about.
And me… What about me? I also know the horse. She is a great lady horse. And she is also the first horse in Neulekirppu’s life that is not black. But one thing is however similar. The name of the horse starts by the same letter than all the other important horses of her life have been started.
Her schedule is full again. That is life. She does not to have time for my diary. I feel sorry for that. But as said, that is life. Love to my friends, especially Miss Kitty, Veijo and Ulpukka, and the other cats and Viivi-the dog.
With love
Black Rabbit