Olen tullut siihen tulokseen, että Neulekirppu olisi hyvä jäkätin aivan mihin tahansa jäkättäjää tarvitaankin. Ei ole kukaan vaan tullut keksineeksi, että sellaistakin palvelua voisi myydä. Siksi Neulekirppu voisi olla ensimmäinen ja tienata hyvät rahat jäkättämällä. Ehkä jyrkkä mielipiteeni johtuu siitä, että olen nyt vähän kaniväleissä Neulekirpun kanssa. Mutta lisätulot eivät olisi tässä tilanteessa ollenkaan pahitteeksi, ainakaan meikälikalle. Olisi mistä maksaa, kun menee tekemään Neulekirpun ja kaikkien muiden ihmisten mielestä sellaista, joka ei ole heidän mielestään sopivaa.
Minun kaninaivoni meinasivat nimittäin taas kerran halvaantua, kun Neulekirppu aloitti jäkättämisensä. Olin nimittäin juuri saanut iskettyä hampaani Kirppulan pakastimen johtoon, kun kuulin etäisen askelten äänen. Toki tunnistin, että kuka siellä on tulossa ja siksi tiesin, että aikaa ei ollut hukattavissa. Neulekirpun haukankatse iskeytyi tietenkin heti häkkini suuntaan. Seuraavan kysymyksen arvaattekin. Aivain oikein. Se kysyi: -Missäs Musta Kani on?
Ai missä, sanoi neiti 9wee. Se on tässä… Se oli tässä. Se oli aivan varmasti äsken tässä. Neiti sanoi vakavasti.
-Niin äsken, mutta missä se on NYT,? JUURI NYT? Kysyi Neulekirppu hyvin vihaisella ja tiukalla äänellä. Minä en muuten pidä ollenkaan, siitä kun hän puhuu sellaisella äänellä.
Kuulin kuinka neiti epäröi. – Ööö…, se sanoi.
– Minä haluan nähdä sen kanin, sanoi Neulekirppu tiukasti. Minä haluan nähdä sen kanin nyt HETI.
No siinä ei ole mitään outoa. Neulekirppu tekee kaiken aina HETI. Sen yksi vakisanoista on heti, nyt heti tai heti eikä hetken päästä.
Siitten tapahtui, jotakin sellaista, josta Neulekirppu arvasi, mitä oli tapahtunut. Valot sammuivat nimittäin. Totta. Olin juuri siinä vaiheessa, kun Neulekirppu tuli pilaamaan kaiken, olin juuri siinä vaiheessa saanut iskettyä hampaani pakastimen johtoon. Hätäpäissäni yritin toimia nopeasti ja onnistuinkin melkein. Johtoon tuli vaurio, sulake paloi ja pakastin sammui. Myönnän kyllä, että tällä kerralla olisi ehkä kannattanut jättää tämä keikka väliin. Tästä nimittäin tuli melkoinen meteli. En ole oikeastaan koskaan nähnyt Neulekirppua niin vihaisena. Se pihisi, että nyt riittää kaninkasvatus. Missä se kani on? , se jäkätti. Kani heti tänne.
Minua pyörrytti siella johdon alla, sillä eihän sähköiskun jälkeen nyt aivan samalla sekunnilla ole entisensä eikä voi loikkia esiin. Sitä paitsi, kaikki kuulosti muutenkin sellaiselta, että ei ollut ehkä ihan viisastakaan tulla esiin heti, vaikka sitä nimenomaan toivottiin. Siispä jäin kyyhöttämään sinne johdon alle. Tunsin käden niskassani ja ryhdyin pyristelemään. – Vai vielä raavit, pihisi Neulekirppu. Että kehtaat kani. Nyt menee ruoat pilalle. Pakastin on täynnä marjoja ja sinä tyhmä kani puret johdon poikki.
Neulekirppu melkein heitti minut häkkiin ja sulki oven. Se sanoi, että sen tekisi mieli viedä minut piikille saman tien. Neidit ryhtyivät kuorossa anelemaan minulle lisäpäiviä. Ainakin vielä tässä kirjoittelen, mutta en ole niinkään varma, saanko pitää pääni tämän puraisun jälkeen.
Sähkömies kävi vaihtamassa johdon. Ja se ihmetteli, kuinka kani saa noinkin paksun johdon poikki. Näkisitpä vaan, innostuin. Jos kerran pääsisi oikein tosissaan puremaan. Neulekirppu katsoi sähkömiestä sen näköisenä, että sähkömies ymmärsi, että tämä aihe ei ole tervetullut juuri nyt tässä talossa.
Neulekirppu mulkaisi häkkini suuntaan vihaisesti. Se ei vieläkään ole minulle oikein ystävällinen. Sanoo vaan, että odottaa sitä päivää, kun tuosta kanista vihdoin päästään. Ei ole yhtään kiva asua häkissä Neulekirpun talossa.
Miksi kaikki kiva on aina kiellettyä?
t. Musta Kani
mustan kanin päiväkirja lapset huumori tarinat
Neulekirppu's Weblog 