Aihearkisto: Lapset

Nukketaiteilijat

Nukketaiteilijat tekevät käsittämättömän upeita nukkeyksilöitä.

Esim. Leena Klockars on yksi näistä taitajista.

Benita Suomi on suomen virallinen nukketohtori.

Nuken suunnitteluprosessi.

Nukkepajan suunnittelukuvat voit katsella tästä. Nukkepajan ”äiti” on Sirpa Ala-Louko. Aivan käsittämättömän upeaa!

Ja tässä ne nuket, ne nuket. Leena Takalo on tämän sivuston takana oleva nukketohtori. Hänkin aloitti ensiksi omasta keittiöstään… Tähän harrastukseen voisi varmaan syvähurahtaa seuraavaksi ja saada kaikki liikenevät tunnit kulumaan sen parissa.

Rakas nukke… nukke on aikansa tuote. Paikka jossa oikeastaan ensimmäistä kertaa hurahdin nukkeihin oli Pariisin Musée de la Poupée. Oli lokakuun loppupuoli ja Musée de la Poupée oli viimistä päivää auki (meidän onnemme) kun ystävättäremme kanssa kiidimme ovelle. Omistaja oli jo sulkemassa ovia, mutta kun kuuli kuinka kaukaa me tulimme, hän heltyi… Liikuttui ilmeisesti täysin salonkikelvottomasta ranskastani, yrittäessäni mongertaa ja anella sisäänpääsyä. Nykyisin tämä paikka näyttää olevan auki ilman katkoksia. Se sijaitsee ränsistyneessä talossa aika lähellä Centre Pompidouta. Alue ei ehkä ole sitä kaikkein turvallisimman oloista seutukuntaa. Minut yritettiin ryöstää tällä reissulla todella röyhkeästi.

musée de la poupée paris

Lähin metroasema on Rambuteau

Alueella olevat muut museot
Bussit  29 – 38 – 47 vievät myös perille
Autoparkki: Beaubourg

En kuitenkaan ole koskaan uskaltanut kokeilla moista puuhaa. Nukeissa on liikaa pieniä osia, ja pienet osat vaativat aivan liikaa kärsivällisyyttä. Hermojen lisäksi  nuken tekemisessä vaaditaan supervahvoja  istumalihaksia. En ole vielä onnistunut kehittämään itselleni sellaisia, vaikka uutterasti olen yrittänyt.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Lapset, Linkkejä lapsille, links, muistilappuja, sekalaista sälää.

Online Advent Calendar etc. II lisää joulukalentereita ym.

SantaClaus Finland

Microsoft Advent Calendar

Advent Calendars (history) BBC -Bach ja eri uskontokuntien kalentereita (pyhäpäiviä/kirkollisia juhlapäiviä)

Advent Calendar (old, links)

Jos taskupohjalla on ylimääräistä, niin täältä pesee kivaa softaa….

Linkkejä kalenterihin

Ruotsalaisten kalenteri

Joulusälää ja jos vaikka laulattaaThe North Pole

1 kommentti

Kategoria(t): Lapset, Linkkejä lapsille, muistilappuja

Shnappy the Crocodile

Sehän on ihan mummo

Sain taas tänään muistutuksen iästäni.
Vein tänään neiti 4wee:tä tarhaan. Hän on vaihtanut
esikoulun puolelle ja kaikki ryhmän lapset eivät ole
vielä tavanneet minua.
Niinpä tänään yksi neiti, joka näki, että neiti 4wee tulee
tarhaan, sanoi, että wow tuolla on neiti 4ween äiti. Minä menen
katsomaan miltä se näyttää.
Tyttö tuli eteeni ja sanoi: Voi kauhistus, se on ihan mummo.

She is just a real granny

I got remain of my age on this morning.
Miss 4years (soon 5) changed a couple a days ago her group.
(She started at preschool) All children at her new group, at the kindergarten, have not seen me yet. On this morning there was such a kid.
She was shouting: There is miss 4 with her mother. I want to see the  mother.
The girl run opposite me and get a glance and said:
Oh dear, she is really a grandmother.

Edit: teksti lisätty

6 kommenttia

Kategoria(t): humor, huumori, kids, Lapset, Linkkejä lapsille, tarinat

Jos olisin siili …

Tällä viikolla olenkin yrittänyt olla kiltti kani. Olen mennyt häkkiin kun on käsketty ja olen käyttäytynyt muutenkin siivosti. Neulekirppu ei silti ole kovin paljoa kaveerannut kanssani. Onneksi neidit ovat. Mutta ainakin pari jogurttinappia on tiedossa, koska Neulekirppu sanoi, että taas ensiviikolla pitäisi leikata kynnet.

Olen miettinyt, jos olisin siili, niin mitäs Neulekirppu sitten tekisi? Leikkaisikohan se piikit poikki vai miten? Voisin siilenä olessani nostaa piikit pystyyn ja sähistä. Nyt voin vain kopsutella jaloillani, purra johtoja tai ihmisiä. Se voisi muutenkin olla metkaa nukkua talvi pesässä kenenkään häiritsemättä. Voisi nähdä unia kaikesta mukavasta. Herätä voisi sitten kun on taas riittävän lämmintä ja valoisaa.

Katsoin kun Neulekirppu toi leikattuja omenapuunoksia sisälle. Sain vain yhden vaivaisen oksan ja muut kuulemma pitää säästää jouluksi. Joulu tosiaan. Missähän se viipyy? Pipareita en ole nimittäin vieläkään saanut, vaikka olen kuullut sanan joulu jo ainakin kolmekymmentä kertaa. Neiti 4wee on etsinyt jo kalenterinsakin. Neulekirppu laittaa joka vuosi pieniin pusseihin jotakin hyvää. Yleensä suklaata. Tuoksu on ihana. Minäkin haluaisin oman kalenterin, mutta en ole saanut. Neidit ovat yrittäneet ehdottaa, että saisin jogurttinappikalenterin, mutta Neulekirppu ei ole luvannut. Liiallinen jogurttinappien syöminen on epäterveellistä, se jäkättää.

Musta Hevonen saa kuitenkin aina kovaa leipää tai porkkanaa, kun nämä menevät sitä katsomaan. Ja ne käyvät katsomassa sitä usein. Voin vaan kuvitella kuinka monta porkkanaa Musta Hevonen on ehtinyt jo syömään. Se saa varmasti enemmän kuin yhden porkkanan tai yhden leivän tai yhden piparin kerralla. Saa vielä ähkyn, jos ei ole varovainen.

t. Musta Kani

4 kommenttia

Kategoria(t): Lapset, Mustan Kanin päiväkirja, tarinat

Kynsienleikkuupäivä


Minä kuulkaa tykkään kynsien leikkaamisesta.
Etenkin siksi, että saan aina sen jälkeen herkkunapin, mutta myös muuten.

Neulekirppu laittaa minut syliinsä selälleen. Se ei ole kanille ollenkaan luonnollinen asento, mutta neidit ovat kantaneet minua aina kuin nukkea sylissään… ja minä olen tottunut siihen. Nautin sylissä olosta. Laitan silmät kiinni ja odotan rapsutuksia.
Neulekirppu on varovainen kynsien leikkaaja. Se leikkaa kynnet mieluummin usein ja vähän kerrallaan kuin harvoin ja paljon.Se sanoo aina pelkäävänsä, että leikkaa liikaa ja osuu kynnen sisällä olevaan verisuoneen.

Meidän perheessä minun kynsiäni eivät leikkaa muut kuin Neulekirppu ja neiti 16wee.

yleensä neiti leikkaa kynteni ja silloin saan muuten aina kaksi herkkunappia. Neulekirppu antaa vain yhden, ja joskus se unohtaa koko herkkunapin. Silloin tömistelen taas jalallani vihaisesti. Yleensä se viimeistään siinä vaiheessa huomaa, mitä jäi tekemättä.

Siinä kun muut lajitoverini riehuvat ja yrittävät päästä kynsien leikkuusta eroon mahdollisimman nopeasti, minä toivon, että kynsiä olisi puolet enemmän.

Neulekirppu tarkastaa samalla aina jalkani. Minulla on kuulemma hyvät lonkat.

Pystyn makaamaan aivan suorana. Laitan takajalkani pitkiksi ja venytän tassuni kauas eteen.

Nukkua tykkään kyljelläni. Kanit eivät kuulemma nuku niin, yleensä. Mutta minä nukun. Ja sen ei pitäisi kuulua kenellekään.

Terveisin Musta Kani

P.S. Meinasi jäädä koko päiväkirja kirjoittamatta, kun Neulekirppu on vaan tallilla aamusta iltaan. Kuvaakaan ei kuulemma ole, mutta lupasi sentään ottaa ja laittaa myöhemmin.

EDIT: kuva lisätty 20.10.2007.

6 kommenttia

Kategoria(t): huumori, Lapset, Mustan Kanin päiväkirja, tarinat

Kanivälit


Olen tullut siihen tulokseen, että Neulekirppu olisi hyvä jäkätin aivan mihin tahansa jäkättäjää tarvitaankin. Ei ole kukaan vaan tullut keksineeksi, että sellaistakin palvelua voisi myydä. Siksi Neulekirppu voisi olla ensimmäinen ja tienata hyvät rahat jäkättämällä. Ehkä jyrkkä mielipiteeni johtuu siitä, että olen nyt vähän kaniväleissä Neulekirpun kanssa. Mutta lisätulot eivät olisi tässä tilanteessa ollenkaan pahitteeksi, ainakaan meikälikalle. Olisi mistä maksaa, kun menee tekemään Neulekirpun ja kaikkien muiden ihmisten mielestä sellaista, joka ei ole heidän mielestään sopivaa.

Minun kaninaivoni meinasivat nimittäin taas kerran halvaantua, kun Neulekirppu aloitti jäkättämisensä. Olin nimittäin juuri saanut iskettyä hampaani Kirppulan pakastimen johtoon, kun kuulin etäisen askelten äänen. Toki tunnistin, että kuka siellä on tulossa ja siksi tiesin, että aikaa ei ollut hukattavissa. Neulekirpun haukankatse iskeytyi tietenkin heti häkkini suuntaan. Seuraavan kysymyksen arvaattekin. Aivain oikein. Se kysyi: -Missäs Musta Kani on?
Ai missä, sanoi neiti 9wee. Se on tässä… Se oli tässä. Se oli aivan varmasti äsken tässä. Neiti sanoi vakavasti.

-Niin äsken, mutta missä se on NYT,? JUURI NYT? Kysyi Neulekirppu hyvin vihaisella ja tiukalla äänellä. Minä en muuten pidä ollenkaan, siitä kun hän puhuu sellaisella äänellä.
Kuulin kuinka neiti epäröi. – Ööö…, se sanoi.
– Minä haluan nähdä sen kanin, sanoi Neulekirppu tiukasti. Minä haluan nähdä sen kanin nyt HETI.
No siinä ei ole mitään outoa. Neulekirppu tekee kaiken aina HETI. Sen yksi vakisanoista on heti, nyt heti tai heti eikä hetken päästä.

Siitten tapahtui, jotakin sellaista, josta Neulekirppu arvasi, mitä oli tapahtunut. Valot sammuivat nimittäin. Totta. Olin juuri siinä vaiheessa, kun Neulekirppu tuli pilaamaan kaiken, olin juuri siinä vaiheessa saanut iskettyä hampaani pakastimen johtoon. Hätäpäissäni yritin toimia nopeasti ja onnistuinkin melkein. Johtoon tuli vaurio, sulake paloi ja pakastin sammui. Myönnän kyllä, että tällä kerralla olisi ehkä kannattanut jättää tämä keikka väliin. Tästä nimittäin tuli melkoinen meteli. En ole oikeastaan koskaan nähnyt Neulekirppua niin vihaisena. Se pihisi, että nyt riittää kaninkasvatus. Missä se kani on? , se jäkätti. Kani heti tänne.

Minua pyörrytti siella johdon alla, sillä eihän sähköiskun jälkeen nyt aivan samalla sekunnilla ole entisensä eikä voi loikkia esiin. Sitä paitsi, kaikki kuulosti muutenkin sellaiselta, että ei ollut ehkä ihan viisastakaan tulla esiin heti, vaikka sitä nimenomaan toivottiin. Siispä jäin kyyhöttämään sinne johdon alle. Tunsin käden niskassani ja ryhdyin pyristelemään. – Vai vielä raavit, pihisi Neulekirppu. Että kehtaat kani. Nyt menee ruoat pilalle. Pakastin on täynnä marjoja ja sinä tyhmä kani puret johdon poikki.

Neulekirppu melkein heitti minut häkkiin ja sulki oven. Se sanoi, että sen tekisi mieli viedä minut piikille saman tien. Neidit ryhtyivät kuorossa anelemaan minulle lisäpäiviä. Ainakin vielä tässä kirjoittelen, mutta en ole niinkään varma, saanko pitää pääni tämän puraisun jälkeen.

Sähkömies kävi vaihtamassa johdon. Ja se ihmetteli, kuinka kani saa noinkin paksun johdon poikki. Näkisitpä vaan, innostuin. Jos kerran pääsisi oikein tosissaan puremaan. Neulekirppu katsoi sähkömiestä sen näköisenä, että sähkömies ymmärsi, että tämä aihe ei ole tervetullut juuri nyt tässä talossa.

Neulekirppu mulkaisi häkkini suuntaan vihaisesti. Se ei vieläkään ole minulle oikein ystävällinen. Sanoo vaan, että odottaa sitä päivää, kun tuosta kanista vihdoin päästään. Ei ole yhtään kiva asua häkissä Neulekirpun talossa.

Miksi kaikki kiva on aina kiellettyä?

t. Musta Kani

5 kommenttia

Kategoria(t): huumori, Lapset, Mustan Kanin päiväkirja, tarinat

Kaninkuvatahnaa

Kaninkuvatahnaa

Neulekirppu kävi kaupassa neiti 4ween kanssa ja osti sille jonkun tuubin, jonka päällyksessä poseerasivat pari lajitoveriani. Väriltään valkoisia. Täytyy kuulkaa sanoa, että sydän jätti ainakin kolme lyöntiä väliin, kun neiti 4wee tuli sitä tuubia tänne häkinliepeille esittelemään. Se lieversi innoissaan, että kato Musta Kani, täällä on kuule tällainen tuubi jossa on kaninkuva. Minä tietysti heti ajattelin pahimman kautta ja toivoin, että en olisi kuullut yhtään mitään. Mieleeni juolahti nimittäin, että Neulekirppu on löytänyt kaupasta jotakin uutta leivänpäällistä. Loput varmasti arvaattekin. Huh. Kyllä siinä kenen tahansa sydän lakkaa lyömästä.

Sitten neiti 4wee ryhtyi puhumaan hampaista. Että hampaat, että pitää pestä. Että hampaat pestä. Jaaha, että kuinka!!! Olin ilmeisesti jo niin järkyttynyt edellisestä järkytyksestä, että tämä asia ei saanut sydäntäni hakkaamaan hitaammin eikä juuri nopeamminkaan. Sen sijaan paukautin takajalkaani niin kovaa, että neiti säikähti ja lähti pinkomaan Neulekirpun luo huutaen, että äiti, kani ei tykkää mun hammastahnasta.

Neulekirppu näytti siltä, että ei se ymmärtänyt asiasta yhtään mitään. Sanoi vain neidille, että ei sitä hammastahnaa saa antaa kanille, puree vielä sen tuubin rikki. Siinä vaiheessa minäkin tajusin, että siellä sisällä ei ollut lajitoverin jäännöksiä eikä se ollut tarkoitettu ainakaan minulle. Koska, jos Neulekirppu sanoo, että ei saa antaa kanille, se itseasiassa voisi jopa olla kokeilemisen arvoistakin. Mutta päätin että tunkekoot hampaansa täyteen vaikka kaninpapanoita, jos siitä iloiseksi tulevat. Huh, huh. On tämä kuulkaa touhua. Mitähän nämä seuraavaksi keksivätkään?

Eläkää te rauhallisemmin

t. Musta Kani

4 kommenttia

Kategoria(t): huumori, Lapset, Mustan Kanin päiväkirja, tarinat