Aihearkisto: Bisnessetiikka

Aamulehti: S-ryhmä antaa alennusta neuvostojen jäsenten perheenjäsenille

Aamulehti.

S-ryhmä selventää suositusta, joka on henkilöstöetujen myöntämisestä on annettu alueosuuskaupoille. SOK:n päätöksen mukaan edut tarkoitettu vain hallintoneuvostojen jäsenille henkilökohtaisesti.

Aamulehti selvitti, että toiset osuuskaupat myöntävät henkilöstöetuja myös neuvostojen jäsenten perheenjäsenille.

Perheenjäsenille tarjotaan etuina esimerkiksi halpoja lomia neljän tähden hotellissa, viidentoista prosentin alennus käyttötavaroista, kolmen prosentin alennus ruuasta sekä S-pankin käyttötilille yhden prosentin korko tavanomaisen 0,1 prosentin sijaan.

Edut ovat samoja, jonka osuuskauppojen henkilökunta saa. Henkilökuntaedut koskevat myös työntekijöiden perheenjäseniä, ja jotkut osuuskaupat ovat tulkinneet luottamushenkilöiden olevan oikeutettuja samaan.

S-ryhmän luottamushenkilöiden joukossa on useita kansanedustajia ja kunnallispoliitikkoja.

Aamulehden selvityksen mukaan ainakin Turussa ja Helsingissä henkilöstöetuja on annettu neuvostojen jäsenten perheille.

S-ryhmän mukaan ohjeistus henkilöstöeduista on ollut tulkinnanvarainen. Ryhmä pitää etujen myöntämistä luottamushenkilöille perusteltuna. Hallintoneuvostojen jäsenet halutaan sitouttaa käyttämään osuuskaupan palveluja ja hankkimaan kokemuksia, jotka auttavat päätöksenteossa.

S-ryhmän osuuskaupat ovat itsenäisiä yrityksiä, joten ne saavat itse päättää, kenelle ne myöntävät henkilöstöetuja.

Päättäjien perheet saavat S-ryhmältä alennusta ruuasta 31.8. 09:00

Niin miksiköhän kaavat onnistuvat erään ryhmittymän huoltsareilta järven rannalle, tuloristeyksiin yms. paikkoihin eräässä kylässä. Taitaa olla jotakin kyläseppätoimintaa ja lehmänkauppoja tehty enemmän ja vähemmän jossakin perunamaan laitamilla. Kysymys kuuluu: miksi kauppa on niin keskittynyttä meillä? Olisikohan tälläkin pikkuisella pilkunpuolikkaalla jotakin tekemistä asian kanssa?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arjessa tapahtuu, Bisnessetiikka, Kirppu seuraa hintoja, Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, muistilappuja, Verenpaine nousee

300 euroa ja pääset työhaastatteluun

Tämä uutinen, näistä maksullisista työpaikkahaastatteluista, on jo tosi vanha (tammikuulta 2010), mutta se on noussut monta kertaa mieleeni, joten päätin sitten laittaa senkin tänne muistiin. Musta Kani, jos se edelleen eläisi, kehittäisi tästä varmasti heti oman bisneksensä. Sen verran aktiivinen elukka se oli. Musta Kani todennäköisesti ottaisi vain sen 300 euroa/kani ja haastattelisi kaikki laskun maksaneet ja sitten viikon parin päästä tulisi viesti, että valitettavasti te ette tällä(kään) kertaa tulleet valituksi.

Siinä sitten työtä toivovat pettyisivät ja harva kyselisi perään. Eikä Mustalla Kanilla tarvitsisi olla takataskussaan mitään oikeita työpaikkoja. Kunhan vaan haastattelisi. Ovathan lehdet täynnä  työpaikkailmoituksia, joita kani voisi kaikessa rauhassa käyttää työpaikkojensa pohjana.

Onhan valelääkäreitäkin niin miksi ei sitten valetyöpaikkahaastatteluja. Etenkin tällainen maksullisuus saa kyllä Neulekirpun aika epäileväksi. Ajatelkaas, jos haastatteluun tulisi 100 henkilöä vaikkapa kuukaudessa, niin

300*100= 3 000… Kyllä siinä yksi tavallinen kani ihan kivalle vuosipalkalle pääsisi voisi lainata kirpullekin vähän lantteja hevosenpitoon tai sukkalankojen ostamiseen. Siinä kanilla olisi äkkiä pankkitoimintaakin, noin niin kuin  ihan huomaamatta.

Talousuutiset

Työnhakijat ovat ihmetelleet oululaisen Solidean rekrytointitapaa, kertoo Lapin Kansa. Solidea etsii lehti-ilmoituksessa päämiehelleen eri alojen osaajia. Jos työnhakija on kiinnostunut paikasta, hän joutuu henkilöprofilointiin ja hänen pitää maksaa tästä 300 euroa.

Keskustelun ja profiloinnin perusteella Solidea tekee päämiehelle suosituksen hakijoista. Jos työnhakija ei maksa 300 euron maksua, hänen hakemuksensa ei etene.

Lapin työvoimaviranomaiset ovat hämmästyneitä käytännöstä. He  eivät ole aiemmin kuulleet vastaavanlaisesta toiminnasta. Tähän asti kustannuksista on vastannut työntekijöitä etsivä yritys.

Lapin Kansan haastattelema Solidean toimitusjohtaja Timo Katajamaa selvittää, että maksu johtuu 38-sivuisesta profiloinnista, jonka hakija saa itselleen.

Katajamaa kertoo, että Solidea on saanut 150 hakemusta. Noin joka kolmas on ollut valmis maksamaan henkilöprofiloinnista.

Katajamaa ei kerro, tietääkö päämies työnhakijoiden laskuttamisesta.

– Se on liikesalaisuus, Katajamaa sanoo Lapin Kansalle.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Bisnessetiikka, Lööpistä löydetty, muistilappuja, Mustan Kanin päiväkirja, sekalaista sälää.

Kiinalainen juttu….

Tämän postauksen lähde on YLE-uutiset. Lainaus:

Rajavartiolaitos ja poliisi ovat tehneet mittavan tehoiskun törkeän laittoman maahantulon järjestämisestä epäiltyä rikollisryhmää vastaan Kymenlaaksossa. Iskuun on ottanut osaa noin 150 viranomaista kymmenessä eri kohteessa. Päivän operaatiossa otettiin kiinni seitsemän ihmistä.

Kiinalaisyritykset Kouvolassa

– Kiinalaiset perustivat China Centerin vanhaan meijerikiinteistöön vuonna 2006

– Kouvolan kaupunki ollut aktiivinen yhteistyökumppani, kiinalaiset rahoittivat rakentamisen itse

– Toiminta käynnistyi hiljalleen, virallisia avajaisia vietettiin syyskuussa 2007

– Keskuksesta suunniteltiin suurta kiinalaisen tukkukaupan keskusta

– Toiminta ollut rajusti tappiollista ja jäänyt sekalaisen tavaran vähittäismyynniksi

– Keskuksessa toiminut noin 50 yrittäjää

– Osa keskuksen kauppiaista on palannut Kiinaan tai muuttanut muualle Eurooppaan

– Keväällä 2007 kiinalaisyrittäjät ostivat Valkealasta vanhan sairaalakiinteistön hyvinvointikeskukseksi

– Lokakuussa 2008 avattu hyvinvointikeskus on tarjonnut mm. hierontaa ja akupunktiota, toiminta on kuitenkin ollut pienimuotoista

– Keskusrikospoliisi epäili jo syksyllä 2007 Kiina-keskusta käytetyn hyväksi laittoman maahantulon järjestämisessä

Rikollisryhmän uskotaan hankkineen kymmeniä oleskelulupia väärin perustein. Oleskeluluvilla on järjestetty ja yritetty järjestää kymmeniä kiinalaisia laittomasti Schengen-alueelle.

Rajavartiolaitoksen tietojen mukaan ihmisille on ensin järjestetty viisumi, jonka jälkeen he ovat saaneet oleskeluluvan ja sitten jääneet maahan. Tarkastettavia oleskelulupia on noin 120 ja viisumeja jopa 1 000.

– Siinä on käynyt niin, että koulu tai yritys tai yksittäinen ihminen on saatu hankkimaan jollekin viisumi. Sitten tätä viisumia on käytetty oleskeluluvan hankkimiseen väärin perustein, kertoo tutkinnanjohtaja, kapteeni Sami Paila Rajavartiolaitokselta YLE Uutisille.

Osa Suomeen tulleista on saattanut jo siirtyä muualle Schengen-alueella.

– Oletan, että he ovat menneet Euroopan kiinalaisyhteisöihin, Paila jatkaa.

Oleskeluluvat haettiin yritystoiminnan pyörittämiseen. Osa lupia hakeneista kiinalaisista ei tiennyt mitään yrityksestä, johon oli tulossa töihin.

Yritysten osuutta selvitetään

Pääepäiltyjä on noin kymmenen. Heistä osa on Kiinan ja osa Suomen kansalaisia. Epäillyt asuvat Suomessa.

Rajavartiolaitos on tehnyt keskiviikon aikana yhteistyössä muun muassa poliisin kanssa useita kotietsintöjä ja ottanut kiinni seitsemän henkilöä. Toimintaan osallistuu myös tullin, verottajan ja syyttäjän henkilöstöä.

Tehoiskujen kohteena olivat muun muassa China Center Kouvolassa ja Leishin hyvinvointikeskus Valkealassa. Rajavartiolaitos selvittää, onko yrityksiä käytetty hyväksi maahantulossa, vai ovatko ne mukana laittomassa toiminnassa.

Laittomasti maahan tulleita henkilöitä ei epäillä rikoksesta. Heitä löytyi tänään muutamia.

– He ovat meille uhreja ja mahdollisia todistajia, tutkinnanjohtaja Paila kertoo.

Juttua tutkiva Suomenlahden merivartioston rikostutkintayksikkö on tehnyt kuukausien ajan kiinteää yhteistyötä Ulkoministeriön, Kymenlaakson poliisilaitoksen, Liikkuvan poliisin, Keskusrikospoliisin pääosaston ja Itäisen Tullipiirin kanssa.

Rajavartiolaitoksen Pekingin yhdyshenkilö on kerännyt tietoja Kiina-keskuksen perustamisesta lähtien, eli useita vuosia. Aktiivinen tutkinta alkoi Suomessa keväällä.

Tapaus on suurin Rajavartiolaitoksen Suomessa tutkima epäily laittoman maahantulon järjestämisestä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Bisnessetiikka, muistilappuja, sekalaista sälää.

Lööppejä

Tuosta ensimmäisestä tämän tekstin alapuolella olevasta jutusta en oikein osaa sanoa onko se säälittävä vai koominen, ehkä molempia. Ainakin se kuvaa arvomaailmaa tavalla jos toisellakin. Mutta noista kahdesta alemmasta olisi vähänen enmmänkin vaahdottavaa. Yritän ottaa rauhallisesti. Tässä se nähdään, että mitä tapahtuu, kun halvalla saa ja hevosella pääsee. Tai paremminkin kun pitää saada halvalla, että saa enemmän voittoa. Viis muusta. Kun olisi aika vastata seuraksista firmaa ei yleensä ole olemassakaan. Se on sitä nykyajan vastuunkantoa. Ihmisistä ja ympäristöstä. Olisiko oikeasti järkevämpää hamstrata vähemmän kaikkea, kun niitä kaikkea ei kuitenkaan oikeasti tarvitse. Säilyy paremmin tasapaino kaatopaikalla, omassa huushollissa kuin käyttelytililläkin.

Kun kustannukset työnteosta eivät käytännössä enää ole mitään, niin tehkää ne tuotteet edes sitten kunnollisista materiaaleista. Vai koska aletaan myymään tyhjiä muovipakkauksia, joissa on vaatteita vain älykkäille, jotka näkevät ne vaatteet. Siinä hyvä markkinarako.

Taitaa olla edessä ajat, että pala peltoa ja pellavaloukku ja kangaspuut ovat kuumaa tavaraa.

Lainaukset MTV3.fi

Rattijuoppo rysähti suoraan hautaan (mtv3.fi)

Juovuksissa ollut naiskuski rikkoi ajokillaan hautakiviä 18 000 euron arvosta.

Saksassa on nyt todistettu, että rattijuoppous voi todellakin viedä suoraan hautaan. Eräs nainen oli ajamassa juovuksissa hautausmaan läpi kulkevalla tiellä, kun hän menetti autonsa hallinnan ja päätyi autoineen suoraan jonkun hautaan.

Irvokas onnettomuus tapahtui Saksan eteläosan Mitterteichissa.

– Meidän oli hinattava kuski autoineen pois haudasta, koska ajokki juuttui kiinni. Nainen kertoi aikoneensa vierailla erään sukulaisensa haudalla, kertoi poliisin edustaja.

53-vuotias nainen saa rymistelystään sekä syytteen että melkoiset korvausvaateet. Hän rikkoi ajokillaan hautakiviä 18000 euron arvosta.

(MTV3-STT-Reuters)

HS: Suomalaisyrityksiä käytettiin hyväksi ihmissalakuljetuksessa

Julkaistu 23.08.2007 03:36 (päivitetty 09:28)

Liigan johtajia ei ole onnistuttu jäljittämään. Yksi aasialaismies on pidätettynä epäiltynä törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä.

Kahden suomalaisen yrityksen epäillään tahattomasti sotkeutuneen aasialaisen ihmissalakuljetusliigan toimintaan.

Rajavartiolaitoksen mukaan liiga hankki salakuljetettaville ihmisille Schengen-viisumeita suomalaisyritysten lähettämien kutsujen avulla. Yritykset puolestaan luulivat kutsuvansa aasialaisia liikemiehiä liikeneuvotteluihin.

Liigan epäillään salakuljettaneen Eurooppaan ”selvästi enemmän kuin kymmenen ihmistä” muutaman viime vuoden aikana, kertoo Helsingin Sanomat.
Vantaan käräjäoikeus on vanginnut aasialaisen miehen epäiltynä törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä. Suomalaiset rikostutkijat eivät ole onnistuneet jäljittämään liigan johtajia. Jutun esitutkinta valmistunee Rajavartiolaitoksessa lähiviikkoina.

(MTV3-STT)

Myrkkylelut ja -vaatteet pelottavat suomalaisia

Julkaistu 22.08.2007 18:50 (päivitetty 22:03)

Kuluttajaviraston mukaan vastuu tuotteista on elinkeinoharjoittajalla. Markkinoilla onkin jatkuvasti myynnissä määräysten vastaisia tuotteita.

Viranomaiset ja tavalliset kuluttajat ovat huolissaan myrkkyä sisältävien lelujen ja vaatteiden jatkuvasta lisääntymisestä Suomenkin kaupoissa. Myrkkyjä on löytynyt erityisesti kiinalaisista tuotteista. 80 prosenttia Suomessa myytävista leluista tulee Kiinasta.

Kuluttajaviraston mukaan vastuu on elinkeinoharjoittajalla, eivätkä pelkät pistokokeet riitä. Markkinoilla on jatkuvasti myynnissä määräysten vastaisia tuotteita.

Uusiseelantilaisen pikkupojan Kiinassa tehty pyjama syttyi tuleen, koska se sisälsi yli 900 kertaa sallitun määrän formaldehydi-nimistä myrkkyä. Tämä tieto on järkyttänyt maailmalla, mutta myös meillä Suomessa.

Formaldehydi tekee kankaasta helposti silitettävän, mutta voi aiheuttaa iho-ongelmia ja syöpää.

Kuluttajaviraston tuoteturvallisuusryhmän johtaja Tomi Lounema kertoo MTV3:n uutisille, että formaldehydiä on löytynyt myös suomalaisista tuotteista. Lounema ei halua lietsoa paniikkia, mutta kertoo, että Suomessa on jatkuvasti määräysten vastaisia tuotteita.

– Aina kun tulee uusia toimijoita markkinoille, niin kaikki eivät tunne säännöksiä ja silloin valvonnassakin löydetään Suomestakin tuotteita, joissa on formaldehydia, kertoo Lounela.

Valtaosa leluista Kiinasta

Viime vuosina erityisesti kiinalaisten tuotteiden määrä Suomenkin kaupoissa on jatkuvasti lisääntynyt. Nyt peräti 80 prosenttia meillä myytävistä leluista valmistetaan Kiinassa.

Vajaa viikko sitten leluyhtiö Mattel joutui vetämään markkinoilta yli 18 miljoonaa vaarallista kiinalaista lelua, mutta vaatteiden myrkyt tulevat monelle yllätyksenä. Esimerkiksi Itäkeskuksessa ostoksilla ollut Tanja Järvinen sanoi jatkossa entistä tarkemmin katsovansa missä lastenvaate on valmistettu. Heli Mantere oli olettanut, että jos tuote on kaupassa myynnissä, se on turvallinen. Nyt hänkin aikoo tarkemmin tutkia mitä ostaa ja millä perusteella.

Tarjoustalon vaateosaston myyjän Irja Hiltusen mukaan usein haju paljastaa, jos tuote on viallinen tai esimerkiksi värillisen vaatteen jälkikäsittely on mennyt pieleen.

Vaikka hinta ei ole laadun tae, niin viime aikojen uutiset – niin myrkyistä kermassa, leluissa kuin lasten vaatteissakin – järkyttävät suomalaisia vanhempia. Eniten kuluttajia ärsyttää se, että tuotteesta vain harvoin löytyy tieto, missä maassa se on valmistettu. Made in China-lappua saa hakea, tilalle voi olla suomalaiselta kuulostava valmistuttaja. Täyttä varmuutta tuotteen alkuperästä ei saa ainakaan helposti selville.

Kiista tuotteiden turvallisuudesta on kärjistynyt jo kauppapoliittiseksi nokitteluksi. Kiina väittää, että EU yrittää suojella omia markkinoitaan. EU sanoo, että kyse ei ole kaupasta, vaan terveydestä. Virpi Kujansuun huoli on henkilökohtaisempi. Hän pelkää, että yksivuotias pienokainen nielee myrkkyjä.

Vanhemmat vaativatkin suomalaisia viranomaisia, esimerkiksi tullia kontrolloimaan tarkemmin millaisia tuotteita kauppojen hyllyille pääsee. Kuluttaviraston Tomi Lounema kertoo, että mitään ennakkohyväksyntää tuotteille ei ole.

– Viranomaisten toimesta tehtävää ennakkovalvontaa tuotteille ei ole, ei ole aikaisemmin ollut eikä ole nyt.Vastuu on täysin elinkeinonharjoittajalla itsellään ja se mahdollistaa sen, että jos ei halua noudattaa lakia niin aika pitkälle valitettavasti pääsee, ennenkuin jää kiinni, Lounema paljastaa

(Tanja Huutonen/MTV3)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Bisnessetiikka, Lööpistä löydetty, muistilappuja, Pohdintaa, Verenpaine nousee

Dilbert


Dilbert
(offical website) kertoo joskus osuvasti elävästä elämästä. Dilbert-sarjakuva suomeksi mtv3.fi-sivustolla. (In English, Wikipedia)

Klikkaa sarjakuvaa, jotta näet lukea sen kokonaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Bisnessetiikka, Pohdintaa

Kuluttamisen etiikka


Näsiä on esiintynyt tällä sivustolla jo kertaalleen.

Tämä alla oleva artikkeli löytyy tästä lehdestä.

Samasta lehdestä löytyy mys Trafotekin yrittäjien haastattelu ja ajatuksia siitä, miksi yrittäjävetoinen työnvälitys on tehokkaampaa kuin valtiollinen.

Tässä alla on vastaavasti esimerkki eettisestä ajattelusta liiketoiminnassa.

Kursivoitu osuus on suora lainaus em. lehdestä.

Haastatellun Globe Hopen yrittäjä Seija Lukkalan mukaan kuluttaminen on vieläkin parhaita vaikuttamisen keinoja, sillä teemme sitä joka päivä.

Totta tosiaan sanotaanhan, että kuluttaja on kuningas, mutta käyttääkö kuluttaja riittävän painokkaasti aateluuttaan ja sen suomia mahdollisuuksiaan hyväksi. Kuluttaja voi ohjailla päätöksillään yritysten tuotantolaitosten sijaintipaikkoja ja säädellä sitä kautta työn pysyvyyttä siellä, joissa tekijä saa tekemästään työstä sellaisen korvauksen, että hän pystyy elättämään tuloillaan itsensä ja perheensä. Kuluttaja päättää mistä hän ostaa tuotteensa. Me olemme yhdessä markkinavoimat. Se hämärä massa, jonka tahdon mukaan tehdään sitä ja tätä uutuutta. Me vaikutamme päätöksillämme itse siihen, miten asiat ovat. Siksi meillä on vastuu. Nykypäivän kapinajulistus kuuluneekin, että maailman kaikki kuluttajat liittykää yhteen. Kuluttakaa ettisesti ja järkevästi. Sillä tavalla voitte muuttaa maailmaa.
Tuhansien yritysten ja laitosten nurkissa lojuu kasoittain käytettyjä ja käyttämättömiä vaatteita sekä muita tekstiilejä. Osa niistä päätyy Globe

Hopen tiloihin Nummelaan, jossa ne saavat uuden muodon, ja lopulta
löytävät paikkansa kaupan hyllyllä.

Keväällä 2003 näki päivänvalon kierrätysmateriaaleista vaatteita ja asusteita loihtiva Globe Hope. Yrityksen taustalla on naisten takkeja valmistavan SL Studion toimitusjohtaja Seija Lukkala, joka oli osallistunut Taideteollisen korkeakoulun vientirengasprojektiin. Siellä, arjen kiireen ulkopuolella hänellä oli vihdoin

aikaa pysähtyä ja miettiä, miten itse voisi vaikuttaa ihmisten kulutustottumuksiin.
– Olen aina pitänyt eettisiä arvoja tärkeinä. Iän ja tietoisuuden kasvaessa myös huoli tästä maailmasta on kasvanut. Kurssilla sain vahvistusta

idealleni. Ennen yrityksen perustamista Lukkala teetti TEKESin tuella kannattavuuslaskelmia ja markkinatutkimuksen. Tutkimuksessa selvisi,

että nuorilla on suurempi valmius ostaa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita kuin vanhemmilla.

– Tunsin itseni liian vanhaksi tekemään nuorisomuotia, joten halusin rinnalleni nuoren vaatetusalan suunnittelijan. Keväästä 2005 pääsuunnittelijan titteliä

on kantanut Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Anna Huoviala.
– Me muodostamme hyvän työparin. Minulla on kokemusta alalta melkein kahdenkymmenen

vuoden edestä, joten kaikkia aloittelijan virheitä ei tarvitse enää tehdä.

Hope-malliston suunnittelussa muodot ja värit tulevat Huovialalta, Lukkalalta taas
kantavat teemat, joissa kommentoidaan kuluttamista.

– Mallistojen teemat ovat lisäarvo, jonka voi löytää tuotteesta, jos haluaa. Mutta ennen kaikkea Hopen vaatteiden tulee lunastaa paikkansa muotokielen ja laadukkuuden ansiosta,Lukkala korostaa.


Onnistunut ajoitus Globe Hopen tuotannosta puolet menee vientiin, ja siitä suurin osa Japaniin. Yrityksen ensimmäinen asiakas olikin japanilainen sisäänostaja, ja Suomessa Hope-merkistä kiinnostui ensin Stockmann. – Vauhdikasta alkuamme selittää se, että

olimme liikkeellä oikeaan aikaan. Viime vuosina arvot ovat pehmentyneet ja kierrättäminen noussut kunniaan. Maailmassa on tapahtunut niin paljon katastrofeja, ettei kukaan voi enää olla tietämätön esimerkiksi kasvihuoneilmiöstä. Vielä kymmenen

vuotta sitten oli häpeä, jos vaatteet olivat kirpputorilta. Nyt taas kerskakuluttaminen on noloa.

Globe Hope työllistää vakituisesti neljä henkilöä sekä lukuisia freelancereita ja kotiompelijoita. Tuotannossa työläintä on materiaalien haaliminen – ne kun tulevat kymmeniltä eri toimittajalta.
– Hankimme paljon tavaraa esimerkiksi Ruotsin armeijalta. Käytämme yleensä kestäviä

luonnonmateriaaleja, kuten puuvillaa tai pellavaa. Nykyajan vaatteista vain harvat
Kkelpaisivat kierrätykseen, sillä ne ovat niin surkean huonolaatuisia, toteaa Lukkala.

Monikäyttöisimpien materiaalien joukkoon lukeutuvat Nato-makuupussit, Ruotsin

armeijan laivastosäkit ja sairaalapyyhkeet. – Valmiit vaatteet antavat rajoituksia, mutta myös virikkeitä. Vanhoissa materiaaleissa on paljon herkullisia yksityiskohtia, joita voimme käyttää hyväksi. Esimerkiksi japanilaiset ovat aivan hulluna kuluneista kankaista valmistettuihin tuotteisiin ja kangasmerkkeihin.

Kuluttamisessa on voimaa Kekseliäisyys ei Globe Hopella ole loppunut liikeideaan, vaan yrityksellä on ollut jo kolme vuotta kiertävä myymäläkonsepti.

Globe Hope on siis mennyt sinne, missä on tyhjiä liiketiloja. Vuosien aikana myymälä
onkin vieraillut muun muassa Helsingissä, Oulussa, Vaasassa ja Kuopiossa. Tulevaisuuden haaveena Lukkalalla on oman Globe Hope -franchisingketjun perustaminen

sekä kestävän kehityksen kauppakeskus.

– Kauppakeskusideaa olen viritellyt yhdessä muiden yritysten kanssa muutaman

vuoden ja viime syksynä jäi pienestä kiinni, ettemme olisi saaneet sitä pystyyn.

Tilausta kauppakeskukselle olisi, sillä kuluttajat olisivat valmiita ostamaan ekologisia ja eettisiä tuotteita, jos ne vain olisivat helposti saatavilla.

Lukkalan mukaan kuluttaminen on vieläkin parhaita vaikuttamisen keinoja,
sillä teemme sitä joka päivä.
– Kestävän kehityksen kauppakeskuksessa ihmiset voisivat tehdä ostoksia hyvällä

omatunnolla. Olen aivan varma, että viiden vuoden sisällä tämä kauppakeskus

on toiminnassa. Toivottavasti saamme olla siinä mukana.
Kauppakeskuksen perustamista odotellessa Globe Hope laajentaa toimintaansa
muun muassa personoitujen liikelahjojen suunnitteluun ja valmistukseen.

– Liikelahjoissa voidaan käyttää yrityksen vanhoja tuotteita, jolloin lahja viestii yrityksen omista, kestävistä arvoista ja on paljon enemmän kuin tavallinen liikelahja. Siinä on mukana pala yritystä ja sen historiaa. Olisi hienoa, jos yhä useammat ihmiset alkaisivat nähdä käytöstä poistetun

tavaran roskan sijaan raaka-aineena johonkin uuteen.

Kirppis

Jätä kommentti

Kategoria(t): Bisnessetiikka, muistilappuja, Pohdintaa

Liiketoiminnan etiikka

Tämä tulossa oleva väitös vaikuttaa mielenkiintoiselta. (Tiedote kursiivilla alla). Väitöksessä pohditaan mm. erään ison yrityksen suhdetta lapsiin ja lapsityövoimaan. Ajattelin tätä aihetta sivuavia asioita eilen ajellessani kotia kohti, sillä radiosta tuli ohjelma, jossa käsiteltiin lääketutkimuksen siirtymistä muille maille. Lääkefirmat siirtävät lääketutkimuksen sinne missä se on halpaa. Suomalainen tutkimus on laadukasta, mutta ei silti edes Eurooppalaisella tasolla kalleinta.

Kun tutkimus siirretään muualle, ongelmaksi voi muodostua se, että erilaisen geeniperimällä varustettujen ihmisten lääkevaikutukset tai paremminkin lääkkeiden ja niiden sisältämien aineosien sitäminen voivat olla erilaisia kuin meillä täällä. No se on pieni ongelma. Lääkkeet myynyt on saanut rahansa. Sehän riittää. Lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen, pappi sanoo saatesanat ja kukkuakauppias kerää voiton. Omaiset itkevät, mutta niinhän heidän kuuluukin. Vai mitä?

Globalisaatio ja työn siirtäminen halvan työvoiman maihin kiihtyy. Olen muistaakseni kysynyt täällä jo aiemminkin, että mistä nämä voittoa tavoittelevat, omaan napaansa tuijottavat yritysjohtajat kuvittelevat jatkossa voittojensa ja optioidensa kertyvän, kun ihmisillä ei ole enää varaa ostaa heidän tuotteitaan? Nyt taitaa olla paras aika siirtyä kaikista turhakkeista vain siihen aivan välttämättömään ja katsoa kriittisesti, mitä oikeasti välttämätöntä henkinsä pitimiksi tarvitsee. Itse ainakin ajattelin pitää kukkaroni nyörit kiinni.

VOITTOA pitää tulla ja paljon. Kaikki pitää saada HAVALLA. Mutta itselle iso palkka, viis siitä, elävätkö työntekijät palkallaan. Ihmetellään työntekijöiden heikkoa sitoutumista ja huonoa työn laatua. Mistähän se mahtaa johtua?

Onko johtaja ajatellut, että jos työntekijät eivät elä, niin mistä saadaan kuluttajia ja uusia tekijöitä? Kaverit toistan tämän taas: tämän laivan pohjassa on reikä.

Väitökset
Tulostettavassa muodossa / Print

1.12.2006

Väitös: 2000-luvun todellisuus tahraa Ikean kuvastojen kansankodin idyllin (Lindberg)
Kellonaika:

12
Paikka:

Auditorio, Juomatehdas (Vapaudenkatu 25)

tiedotteeseen liittyvä kuva

FL Hanna Lindbergin (o.s. Paimela) taidehistorian väitöskirja ”Vastakohtien Ikea. Ikean arvot ja mentaliteetti muuttuvassa ajassa ja ympäristössä” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Harri Kalha (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Annika Waenerberg.

Hanna Lindberg tutki väitöstyössään ikealaisuuden ja ruotsalaisuuden suhdetta Ikean kuvastoissa ja Ikeasta kirjoitetuissa artikkeleissa. Lindberg selvitti, millaista on 2000-luvun ruotsalaisuus ja millainen suhde ruotsalaisilla on Ikeaan. Hän tarkasteli myös Ikean ideologian kansainvälistä soveltuvuutta, vahvuuksia ja heikkouksia, sekä Ikean arvomaailman ristiriitaisuuksia ja niiden syitä.

Ikean perustaja Ingvar Kamprad (s.1926) määritteli vuonna 1976 Ikean tuotevalikoiman tyypillisesti ruotsalaiseksi ja toisaalta tyypillisesti ikealaiseksi. Ikean tuotemerkin identiteetti on siis läheisesti sidoksissa ruotsalaisuuteen. Lindbergin tutkimus tuokin uuden näkökulman kansallisuuden – tässä tapauksessa ruotsalaisuuden – markkinointiin.

Ikealaisen ideologian tärkeimpänä sanansaattajana toimii Ikean kuvasto. Se on yksi maailman laajalevikkisimmistä painotuotteista ja kuvitukseltaan lähes muuttumaton maasta riippumatta. Kuvastoista heijastuvassa ruotsalaisuudessa 1900-luvun kansankotikulttuuri elää voimakkaana, vaikka 2000-luvulla kansankoti käsitetään menneeksi aikakaudeksi. Kuvastojen menneeseen yhteiskuntaan ja aatemaailmaan pohjautuva, nykykontekstissa ehkä naiivikin sanoma saa ristiriitaisia merkityksiä uudessa yhteiskunnallisessa ja globaalisessa tilanteessa.

– Ikean tuotemerkille ja yritykselle tärkeät teemat kuten demokraattinen muotoilu, lapset, luonto ja sisustuksen ”hyvä maku” ongelmallistuvat 2000-luvun Ikeassa, Lindberg kertoo

Skandaalit johtivat Ikean markkinoinnilliseen kääntymykseen

Ingvar Kampradista on muodostunut Ikean yrityskuvalle merkittävä hahmo. Kampradin nosti köyhyydestä menestykseen hänen sosiaaliseksi missiokseen kutsumansa tavoite, joka muistutti kansankodin isien tavoitteita: kaikilla on oikeus kauniiseen ja käytännölliseen kotiin varallisuudesta riippumatta.

1990-luvulla ruotsalaiset kokivat kansalliseksi ylpeydeksi muodostuneen kansankodin edistyksellisen aikakauden päättyneen. Lindberg kutsuu aikaa kansankodillisen pettymyksen kaudeksi. Pettymyksen sekainen kritiikki tavoitti myös Kampradin, jota syytettiin maailmallisen keskiluokan muodostamisesta. Ikean globaalisti yhtenäistävää vaikutusta verrattiin Hitlerin kolmanteen valtakuntaan.

– Kritiikin esittäjiltä jäi kuitenkin huomaamatta kansainvälisen Ikean keskiluokkaisen imagon suhteellisuus, Lindberg huomauttaa

Lapsilla ja luonnolla oli merkittävä rooli kansankodissa, mikä selittää niiden keskeisyyden myös Ikean kuvastoissa. 1990-luvulla Ikeaa ravisuttivat muun muassa lapsityövoimaa ja luonnonriistoa koskevat skandaalit. Ikea myönsi virheensä ja uudisti lapsi- ja luontosuhteensa. Lapset ja luonto esiintyvät 2000-luvun kuvastoissa usein yhdessä vedoten lukijaan eräänlaisena globaalia huolenpitoa kaipaavana kokonaisuutena.

Vastoinkäymiset herättivät Ikean varhain uuteen markkinointiajatteluun: 2000-luvun kuluttaja arvioi tuotteita niiden eettisen taustan valossa. Kuvastoissa on aiempaa enemmän Ikean ideologista taustaa ja hyväntekeväisyystoimintaa esitteleviä sivuja. Tästä huolimatta ylikansallista Ikeaa kritisoidaan yhä globalisaation kiihdyttämisestä ja kolmansien maiden riistämisestä.

Ikea on muuttunut tuotemerkistä ”kansallisuudeksi”

Lindberg tutki myös niin kutsuttua ruotsalaista mentaliteettia, sillä Kamprad pyrki muodostamaan Ikean tuotteille ruotsalaisen identiteetin. Ikeassa puhutaan ikealaisesta – säästäväisestä, kokeilunhaluisesta ja kyseenalaistavasta – mentaliteetista, joka yhdistää yrityksen kansainvälistä muotoilijakuntaa. Lindberg korostaa ikealaisen ja ruotsalaisen asenteen vastavuoroisuutta: Kansainvälisestä muotoilusta tulee ruotsalaista juuri ikealaisen asenteen kautta, ja ruotsalaisuudesta taas tulee omaksuttava mentaalinen kokonaisuus, joka ruotsalaiskansallistaa kansainvälisen ikealaisen henkilökunnan.

Ikea on jo onnistunut soveltamaan kansankotiin pohjautuvan aate- ja asennemaailmansa uuteen kansalliseen ja kansainväliseen tilanteeseen. Ruotsalaiset näkevät Ikean menneen ”kullatun” aikakauden symbolina ja kansankotikulttuurin kansainvälisenä sanansaattajana. Kamprad edustaa kansankodin menestynyttä ja modernia yksilöä, joka rehellisyydellään, nöyryydellään ja kekseliäisyydellään on onnistunut vakuuttamaan myös kansainvälisen yleisön.

Kansainvälisesti ruotsalaisuutta edustava Ikean tuotemerkki on muodostunut niin vahvaksi, että Lindberg epäilee siihen liitetyn ruotsalaisuuskäsitteen häviävän ikealaisuuskäsitteen tieltä. Ikealaisuudesta on 2000-luvulla tullut kulttuurin, arvot ja mentaliteetin sisältävä kokonaisuus, globaali, maantieteellisistä rajoista irrallinen ”kansallisuus”, joka tunnetaan ruotsalaisuutta paremmin ja johon samaistutaan yli kansallisten rajojen.

Lisätietoja:
Hanna Lindberg, p. +46 73 931 5026 tai 040 5916901, hannapaimela@hotmail.com
Tiedottaja Kaisa Räsänen, p. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta väittelijän kuvan saa sähköisessä muodossa.

Hanna Lindberg (o.s. Paimela) kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan Kaurialan lukiosta vuonna 1996. Vuosina 1999–2001 Lindberg opiskeli sosiaaliantropologiaa Kentin yliopistossa Englannissa suorittaen Bachelor of Arts -tutkinnon. Vuodesta 2001 Lindberg on asunut Tukholmassa, opiskellut taidehistoriaa Tukholman yliopistossa ja toiminut vierailevana jatko-opiskelijana Uppsalan yliopiston taiteentutkimuksen laitoksessa. Vuosina 2003–2006 Lindberg on ollut Jyväskylän yliopiston ja Åbo akademin Identiteetin synty, näkyvyys ja muuttuvuus -tutkijakoulun jäsen. Lindberg valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 2004 Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksesta.

Teos on julkaistu sarjassa Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja numerona 89, Jyväskylä 2006, ISSN 1457–6899, ISBN 951–39–2584–6. Teosta voi tilata Nykykulttuurin tutkimuskeskuksesta, p. (014) 260 1310, aho@campus.jyu.fi, http://www.jyu.fi/nykykulttuuri. Julkaisuja voi ostaa myös Kampus Kirjasta ja Kirjavitriinistä (Jyväskylä) sekä muista hyvin varustetuista kirjakaupoista.

ABSTRACT

This doctoral thesis in Art History studies the Ikea catalogues published in Sweden and in Finland mainly in the 1990s and 21th century. The story and ideology behind the Ikea brand was built during the 1970s when so called Folkhemmet was still a prevailing cultural and political system in Sweden. Lindberg shows with her study how Ikea has maintained its roots in the Folkhemmet even after its international success. The major aim of this research is to study those contradictive interpretations which are possible to make when you analyse Ikea’s advertisements in the context of 21th century’s globalism. The clash between the old Folkhemmet culture with its values and mentality and the new globalism with its international markets and companies (like Ikea) creates problems in Ikea’s advertising.

Lindberg approaches Ikea’s and Folkhemmet’s shared values by studying four different themes prevailing in the Ikea catalogues. The founder of Ikea, Ingvar Kamprad, talks about his social mission by which he means his aim to create beautiful and practical homes for everyone. This notion of Kamprad’s social mission gets alternative interpretations in Lindberg’s research when she studies the Swedish newspaper articles published in 1990s. Children and nature are also in focus. Ikea’s relation to those changed dramatically during the 1990s when Ikea went through different crisis related to both children and nature. Lindberg makes an alternative interpretation of their role in the catalogues. The notion of good taste and its measurability gets questionable in the context of 21th century. Lindberg asks if taste can still be measured or was it just characteristic to the Folkhemmet period.

Ikea and Folkhemmet creates a whole which plays with the notion of Swedishness. Kamprad decided that Ikea’s products should be identified as Swedish already in 1970s.
By studying the catalogues Lindberg shows that Ikea’s Swedishness is still in the 21th century based on that of 20th century’s Swedish Folkhemmet and its culture, mentality and values. The study shows how the Swedish ideals of the 20th century work as a sales argument in the international reality of 21th century’s Ikea. It also takes up the interpretational problems which may arise when Ikea uses an ideology of the past in its branding. This research reveals also the attitudes Swedish people have towards their “pride and joy” – Ikea – and the importance of Ikea’s strong ideology in the international context.

Keywords: Ikea, Folkhemmet, Ingvar Kamprad, Swedish mentality, Swedish identity, functionalism, modernisation, Swedish design, Swedish interior decoration

20.11.2006

14 kommenttia

Kategoria(t): Bisnessetiikka, Pohdintaa