O temora o mores

Kaleva uutisoi tänään näin:

Vihreiden puoluekokousaloitteessa esitetään, että Suomen lipun häpäisemisestä ei pitäisi enää rangaista. Puoluesihteeri Lasse Miettisen mukaan rangaistavuuden poistaminen liittyy sananvapauteen.

Asiasta on tehty aloite perjantaina Oulussa kokoustaan aloittavalle vihreiden puoluekokoukselle.

Puoluehallituksen laatiman aloitevastauksen mukaan rangaistavuuden poistamista olisi harkittava lipun turmelemisen tai epäkunnioittavan käytön osalta.

– Sivistyneessä yhteiskunnassa on pyrittävä kunnioittavaan keskusteluun, mutta sananvapauden idea on se, että sallitaan myös loukkaavien ilmaisujen käyttö, Miettinen toteaa.

Aloitteen Suomen lipun häpäisemisen dekriminalisoinnista on tehnyt Pohjois-Karjalan vihreisiin nuoriin ja opiskelijoihin kuuluva henkilö.

Miettisen mukaan linjaus ei herättänyt puoluehallituksessa erityisesti keskustelua, vaan lähtökohtana oli sananvapaus.

Aloitteessa myönnetään, että lipun häpäiseminen on hyvän maun vastaista ja herättää pahennusta, mutta ”voi siitä huolimatta olla vahva ja tarpeellinen ilmaisukeino taiteessa ja politiikassa”.

Perusteluissa mainitaan, että kyseessä on uhriton rikos, josta ei tulisi rangaista. Laissa Suomen lipusta lipun häpäiseminen on kielletty sakon uhalla.

Miettisen mukaan taiteessa ja politiikassa on voitava sallia kansallisten symbolien monenlainen käyttö, vaikka esimerkiksi omaan lippuun kohdistuu voimakkaita tunteita.

Vihreät pääsevät pohtimaan Suomen lipun häpäisemisen sallimista heti sen jälkeen, kun Oulussa on torstaina vietetty puolustusvoimien lippujuhla ja seurattu paraatia.

Suomen lipun häpäisyn sallimisen ohella aloitteessa esitetään uskonrauhan rikkomisen, uskonnonharjoituksen estämisen ja hautarauhan rikkomisen kieltojen kumoamista.

Puoluehallituksen mielestä jumalanpilkkapykälän poistaminen on ajankohtaista, mutta ihmisten oikeus harjoittaa uskonnollista vakaumustaan tarvitsee edelleen yhteiskunnan suojaa.

Juttua muokattu 3.6. kello 20.10. Korjattu aloitteen tekijöiden määrä.

Minusta on elettey todella aikoihin, kun tällainen tulee edes mieleen.

Tällä periaattella voisi itsekukin ruveta vaatimaan erilaisia kieltoja kumottavaksi. Huvittavinta aloitteessa on, että siellä esitetään uskonrauhan rikkomisen, uskonnonharjoituksen estämisen ja hautarauhan rikkomisen kieltojen kumoamista. Eivätkö nämä ole toisten (siis niiden uskovien yms.) sananvapautta.

Yhteiskunnassa on tiettyjä arvoja ja sitä ymmärtääkseni kutsutaan sosiaaliseksi pääomaksi. Kukahan tämän aloitteen rahoittaa?

 

 

Vainoaminen rikoslakiin vuonna 2014

1.4 Vainoaminen (Ks. Finlex)

   Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (CETS 210) 34 artikla edellyttää, että sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että toiseen henkilöön kohdistuva tahallinen ja toistuva uhkaava käyttäytyminen, joka saa tämän henkilön pelkäämään turvallisuutensa vaarantumista, kriminalisoidaan. Menettelystä on käytetty nimitystä stalking, joka tarkoittaa ahdistelua, häirintää tai vainoamista. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen hyväksymisvaraumin 11.5.2011, ja sopimuksen implementointia pohditaan ulkoministeriön työryhmässä, jonka määräaika päättyy vuoden 2013 kesäkuun lopussa. Jo nykyisin RL 25:7:ssä on kriminalisoitu laiton uhkaus. Myös muut rangaistussäännökset, kuten kotirauhan rikkominen, salakuuntelu, salakatselu ja pakottaminen samoin kuin pahoinpitelykriminalisoinnit antavat suojaa vainoamista vastaan. Tämäntyyppistä menettelyä vastaan henkilölle voidaan määrätä turvaamistoimenpiteenä lähestymiskielto (laki lähestymiskiellosta, 898/1998). Lähestymiskiellon rikkominen on kriminalisoitu RL 16:9 a:ssä.

 

Vainoaja on yleensä suhteellisen kekseliäs.

”

– Vainoamisesta voidaan silloin tuomita, kun uhri kokee vainon ahdistavana. Lisäksi vainoamisen tulee olla pitkäkestoista ja toistuvaa, kertoo aloitteen tehnyt Sdp:n kansanedustaja Pauliina Viitamies.

Viitamies kertoo, että vainoamisessa voi olla kyse esimerkiksi entisen puolison häirinnästä. Maksimirangaistus vainoamisesta on kaksi vuotta vankeutta. Viitamiehen mukaan oikeuskäytäntö uudesta laista muovatuu lain voimaantulon jälkeen.” Lähde:  Yle.

 

Vainoamista koskeva säännös rikoslakiin

Kuisaamiseen puuttumisen korkea kynnys, Tässä blogissa aiemmin aiheesta julkaistu kirjoitus sekä

Kiusaaminen -hakusanalla tästä blogista  löytyvät postaukset.

Tiimari konkurssiin

Elistä uutispäivää hallitsi Tiimarin konkurssi. Hmmm…. Tiimari on tuttu puoti. Siellä tuli aiemmin käytyä todella paljon, sitten jossakin vaiheessa tavara muuttui ylikalliiksi krääsäksi tai sitten vaan oma makuni muuttui, että lopetin käymisen kokonaan. Ettei vaan olisi käynyt niin, että asiakas pääsi unohtumaan?

Jos olette seuranneet Gordon Ramsayn Hotellit kuntoon-ohjelmaa, niin siinä on ollut monta hyvää esimerkkiä siitä, että homma on pyörinyt yrittäjän navan ympärillä. Toki ohjelmassa kärjistetään, koska se on myös viihdettä, mutta perusasiat ovat kuitenkin juuri niin, että jos unohdetaan asiakas, niin huonosti käy.

”Huoli” riittää lastensuojeluilmoituksen perusteeksi

Olen tässä hiljakseni pohtinut pitkään ja hartaasti tätä tapaus Erikaa, jossa lapsen näkökulma jätettiin kuulematta, koska hän oli liian nuori, että hänen puheensa olisi otettu vakavasti. Mielestäni jo varsin pieni lapsi osaa  kyllä sanoa, jos häntä kohdellaan todella huonosti. Ja aidoilla alan ammattilaisilla on kyllä keinonsa ottaa selvää siitä onko lasta manipuloitu vai ei. Minulla ei oikeastaan riitä sanat kuvaamaan sitä kuvotusta, jota nämä sosiaalitädit saivat siinä tapauksessa aikaan.

Valitettavan usein sosiaalitädin uralle ajaudutaan. Se ei ole palkkansa puolesta mikään kultakaivos ja ihmisten erilaiset ongelmat ovat haastavia vastavalmistuneelle. Ja jos luonteessa on vähänkin jotakin sellaista koulukiusaajan vikaa, niin se on oivallinen paikka jatkaa nuorena hyvin harjoiteltua tapaa toimia.

On aivan käsittämätöntä, että  oikeusvaltiossa nimettömänkin ilmoittajan ”huoli” jostakusta, mitä sillä nyt sitten ikinä tarkoitetaankin, riittää nykyään lastensuojeluilmoituksen perustaksi. Siitä voi sitten saada alkunsa vuosia kestävä helvetti, joka jättää jälkensä lapseen. Tietenkin jos on tarkoitus tuottaa sosiaalitoimelle asiakkaita, niin tämä on aivan loistava tapa siihen. Tuotantolaitoksessa tarvitaan aina raaka-ainetta, jota voidaan muokata valmiiksi tuotteeksi.

Jotenkin kykenen tai ainakin kuvittelen kykeneväni hahmottamaan lainsäätäjän järjenjuoksun, mitä hyvää laissa on alunperin tarkoitettu. Mutta teoria ja käytäntö ovat valitettavan usein vähän eri maailmoista. Se pitäisi tässä kohtaa kyetä huomauttamaan.

Käytännössä tämä huoleen perustuva ilmoitusoikeus (jonka siis voi tehdä myös nimettömästi) takaa sen, että myös kiusantekoa harrastava ex-puoliso tai koko ex:n suku voi tehtailla erilaisten ”huolien” perustella anonyymejä lastensuojeluilmoituksia mielin määrin vallankäytön huumassaan. Ei siinä silloin tunneta huolta lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista, vaan tunnetaan pientä sadistista kutkutusta jossakin, kun tiedetään, että sossun tädithän juoksevat näiden aiheettomienkin huolten perässä, koska kaikki pitää tutkia. Uusi tapaus on aina kiinnostava ja varsinkin, jos se poikkeaa olennaisesti siitä massasta, johon sossutapaukset perinteisesti sijoittuvat. Käy yleensä vielä niin, että ennen kuin sossun tädit sitten kyllästyvät ja toteavat, huolien olevan aiheettomia, on vahinko lapselle ehtinyt jo tapahtua. Vai väittääkö joku ihan oikeasti, että lapsen jatkuvat/toistuvat kuulemiset viranomaisen toimesta, näihin huoliin liittyen, eivät vahingoita lasta.

Vaikka ilmoittajan tarkoitus lienee ennen kaikkea vahingoittaa ex-puolisoaan tai tulevaa ex-puolisoaan, hän useimmiten valitettavasti vaurioittaa ainoastaan vain lasta. Sitten on mukava kertoa asian kaikkia yksityiskohtia tietämättömille sukulaisille, kuinka sydämetön puoliso vie kerta toisensa jälkeen pienen lapsen sosiaaliviranoimaisten ja poliisin kuultavaksi. Oman toiminnan (esim. lapsen pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely) osuutta tapahtumiin ei tietenkään mainita. Ja koska viranomaiset eivät tee yhteistyötä voivat tällaiset asiat jäädä pitkäksikin aikaa hämäräksi myös sosiaalitoimelle.

Ja kun verbaalisesti lahjakas kiusaaja on ehtinyt kertomaan asianasa ensin eivät sossun tädit sitten usko edes oikeuden päätöstä.

Tuttavani totesi vuosia sitten minulle, että on oiva tapa saada toinen ihminen näyttämään omituiselta, kun kertoo ainoastaan tämän reaktiot tapahtumiin ja jättää mukavasti kertomatta, mitä on itse tehnyt ensiksi tai mitä ennen reaktiota on noin ylipäätään tapahtunut.

Sosiaalitoimen ihmisillä näyttää, näissä tapaamisasioissa, varsin usein unohtuvan se, että kyse ei ole niinkään vanhemman oikeudesta tavata lapsiaan, vaan lapsen oikeudesta ja halusta tavata vanhempiaan. Onneksi sentään 12 vuotiaita jo kuunnellaan. Kyllä sen ikäisellä on jo varsin hyvä käsitys oman perheensä kokonaistilanteesta, sillä arki haastavassa perhekontekstissa opettaa kyllä elämästä ja arjesta selviämisestä enemmän kuin peruskoulu. Mielestäni jo ikäistään kypsemmällä 6-vuotiaalla on kykyä ilmaista selkeästi itsenään asioita.

Joka tapauksessa näitä nimettömmien huoli-ilmoitusten tekoja pitäisi rajoittaa. Se pitäisi sallia yhden tapauksen kohdalla ainoastaan ja vain kerran. Sen jälkeen ilmoitukset pitäisi tehdä omalla nimellään, riippumatta siitä, onko ko. ilmoittaja itse tekemässä huoli-ilmoitusta tapauksesta ensimmäistä kertaa vai ei.

Siis kertauksena: vain yksi nimetön huoli-ilmoitus/tapaus. Lisäksi pitäisi ottaa selvää, mikä vaikutin ilmoittajalla on. Mikä on hänen suhteensa huolen kohteeseen jne.

Linkkejä lastensuojelusta

Lastensuojelun käsikirja (sosiaaliportti.fi)

Lastensuojelu (sosiaali- ja terveysministeriö)

Lastensuojelu (Wikipedia)

Lastensuojelu -info

Lastensuojeluliitto

Lastensuojelulaki

Perätön lastensuojeluilmoitus (Plaza -keskustelupalsta)

Perätön lastensuojeluilmoitus (Vaasa)

Perätön lastensuojeluilmoitus (tukinet)

Ei nimettömiä lastensuojeluilmoituksia (adressit.com)

Perätön lastensuojeluilmoitus (KaksPlus-keskustelu)

Lastensuojeluilmoitus ja ilmoituksen kohteen oikeusturva (KaksPlus-keskustelu)

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia (Neulekirpun blogissa julkaistu teksti)

Lähestymiskiellon hakeminen (poliisi)
Lähestymiskiellon hakeminen

Lähestymiskieltoa voidaan hakea tilanteissa, joissa on olemassa vaara, että lapsen henkeä, terveyttä, rauhaa tai vapautta uhataan tai että häntä muutoin vakavasti häiritään. Käytännössä lähestysmiskielto saa aikaan aggressiivisessa henkilössä vain lisää aggressiivisuutta.

Luokkataistelu – ahneuden hinta?

Lähes vuosi sitten (elokuussa 2011) oli Ilta-Sanomissa uutinen, jossa kerrottiin,

että  Bond-agentti, brittinäyttelijä Daniel Craig tyrmää Englannin mielenosoitukset. Hän on sitä mieltä, ettei kyse ole enää mielenilmaisusta.

– Mielestäni kyse on siitä, että ihmiset ovat ärsyyntyneitä hallituksen toimiin, mutta kyse on kyllä nyt jo vain ryöstelystä. Tosin mellakat ovat käsittääkseni myös luokkataistelua, Craig sanoo Ilta-Sanomille Lontoossa.

Piakkoin Suomen ensi-iltaan tulevaa Cowboys and Aliens -elokuvaa tähdittävä Craig heitti osan vastuusta myös hallituksille.

– Eri maiden hallitukset eivät ole ajan tasalla siitä, mitä internetissä tapahtuu ja miten sitä kautta voi vaikuttaa, saati mihin sen viestit voivat johtaa. Hallitusten ja päättäjien tulisi kiinnittää enemmän huomiota internetiin ja siellä käytäviin keskusteluihin, Craig huomauttaa.

Daniel Craig huomautti vielä, ettei hän itse kuulu Facebookiin, eikä hän käytä aikaansa internetissä selailuun.

– Jos minulla on jollekin asiaa tai haluan tietää jotakin, otan puhelimen käteen ja soitan, hän naurahti.

Jo kaksi Bond-seikkailua tehnyt Craig ryhtyy filmaamaan kolmatta James Bond -elokuvaa marraskuussa.

Rita Tainola, Lontoo (Lähde: Ilta-Sanomat)

Takaisin luokkataisteluun, otsikoi Vesa Jaakola. Kolumni on julkaistu viikolla 5/2012 Pohjois-Suomen maakuntalehdissä, kerrotaan artikkelin yläreunassa.

Luokkataistelu. Köyhä köyhtyy ja rikas rikastuu. Historian hirviöt syntyvät epäoikeudenmukaisuudesta ja niukkuudesta. Pohdin asiaa kirjoituksessani Historian hirviöt vuonna 2006. Kaikilla ei maltti riitä demokraattiseen vaikuttamiseen. Halutaan kaikki mulle, nyt heti. Tänään eikä huomenna. Synnyttääkö politiikka  epäoikeudenmukaisuutta? Näinkö aina  käy silloin kun ei ole enää varaa inhimillisyyteen? Onko luokkataistelu ahneuden hinta? Lasku siitä, mitä on jäänyt tekemättä tai mitä on tehty väärin. Kun hyvinvointivaltiosta tulee pahoinvontivaltio se ei käy hetkessä. Toivo on hyvä sana. Mutta kun se on vailla todellista merkitystä, käy huonosti. Toivottomuus alkaa toivon loppuessa. Ja hirviö iskee juuri silloin, sillä se on sen tilaisuus. Yksinkertaisesti se vaan tuntuu pelottavalta.

Vainoamisesta viimeinkin rangaistavaa?

Iltalehti: Oikeusministeriön työryhmä esittää, että vainoamiseksi voitaisiin lukea esimerkiksi jatkuva uhkailu, seuraaminen ja tarkkailu. Vainoamisesta tuomittaisiin enintään kaksi vuotta vankeutta.

Rikokseksi kirjattaisiin myös viestintärauhan rikkominen. Siitä voitaisiin tuomita, jos joku lähettelee toiselle toistuvasti viestejä tai soittelee häirintätarkoituksessa. Häirinnän rikollisuus ei olisi enää sidottu siihen, mitä välinettä siinä käytetään ja otetaanko viestit vastaan kotirauhan piirissä.

Uudet rikokset olisivat asianomistajarikoksia. Vainoamisen voisi viedä eteenpäin myös syyttäjä, jos tärkeä yleinen etu sitä vaatii tai teossa on käytetty hengenvaarallista välinettä.

STT

Olen kirjoitellut tässä blogissa toistuvasti sekä kiusaamisesta että vainoamisesta. Juttuja ja koosteita ovat olleet m.

Kiusaaminen maan tapa?

Kiusaamiseen puuttumisen korkea kynnys

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?

Otat sä naiselta pataan?

Muualla

Elin vuosia sumussa ja jatkuvassa pelossa (Iltalehti)

Keskustelu/Kiianmaa/eroperheet Vainoamisen kriminalisointi

Keskustelu/Oletko kohdannut vainoamista (Iltalehti)

Sananvapausrikokset, vainoaminen ja häirintäkäyttäytyminen (OM)

Stalking eli vainonta on yllättävän yleistä (Poliisi)

Vaino (Wikipedia)

Vainoaminen ja kohdennettu väkivalta (Luento 4.5. 2012 Helsingissä)

Vainoojat halutaan aisoihin (Keskisuomalainen)

Vainoaminen pakkomielteenä: Kalle Haataisen ohjelma

Vainoaminen halutaan kieltää lailla (Verkkouutiset)

Vainoaminen on rikos monessa EU-maassa. (Suomen Kuvalehti)

Vainoojan uhri elää jatkuvassa pelkotilassa (MTV3)

Helinä Häkkinen-Nyholm kirjoittaa aiheesta kirjaa. Kirjoittaja on psykolgoian tohtori.

Sopuisan parin sopimaton riita

Stalkkeri on ikävä seuralainen

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?

Toimittaja Olli Pirttimäki kirjoittaa Iltalehdessä otsikolla Narsismi yksi syy perhesurmiin?  Kysymys on hyvä ja ajankohtainen, sillä viime viikkojen aikana on tullut huolestuttvan usein uutisia, joissa perheen toinen vanhempi, yleensä isä, on surmannut perheensä.  Yleensä kyseessä on ollut erotilanne, josta mies ei ole päässyt yli.

Jutuissa näyttää olevan sama kaava. Ehkä asiat vaan toteutuvat hieman eri järjestyksessä. Väkivallantekijä on usein käytännössä ryhtynyt valmistelemaan tekoaan puhumalla ex-puolisostaan mahdollisimman paljon negatiivisia asioita tulevan uhrin lähipiirille, edistäen uhrin tehokkaasti kaikista sukulaisista ja ystävistä. (Ja silloin kun vielä on mennyt ns. ”hyvin” uhrin yhteydnpito lähisukuun on estetty syyllistämällä. Tätäkin sitten käytetään hyväksi, kun uhri livahtaa pakoon: esitetään, että kyllä HÄN olisi ollut yhteydessä, mutta henkilö X ei halunnut.)

Sitten kun myllytys alkaa on usein käytännössä tulevaa (henkirikoksen)uhria on syytelty siitä, että tämä ei pidä yhteyttä sukulaisiin tai hän ei vastaa viesteihin tms. Pitääkö uhrin vastata viesteihin, joissa hänelle annetaan valmiiksi syntipukin rooli? Mielestäni ei. Hyvä sääntö on, että ei pidä antaa vastapuolen viedä. Puheiden perusteella vakaumuksellisen kannan muodostanut ”auttaja” raportoi ”päämiehelleen” uhrin puolustaneen itseään ja lisääpä yleensä vielä vähän omiaankin, että kykenisi miellytämään ”päämistään”.

Kuvio on niin monimutkainen, että sitä ei ihan hetkessä tajua, kun sellaiseen joutuu. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että narsitinen kuvio on kuolemantanssia, josta esim. lastensuojelutyöntekijöillä näyttää olevan aika ohut ymmärrys. Kun sitten jotakin tapahtuu sanotaan, että olisit sanonut aiemmin.

Jos ihan kokonaan ei pääse hengestään niin henkiset vauriot ovat ainakin suuria. Avioero ei useinkaan ole hetken mielijohteen tulos. Sitä on saatettu miettiä vuosikausia ja viimein uskallettu tehdä se ratkaiseva päätös. Siinä vaiheessa ei kannattaisi niiden puhua yhtään mitään, jotka eivät ole syvällisesti sisällä perheen asioissa. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi kuunnellut mitä puhutaan, vaan sitä, että olisi itse elänyt siinä kontekstissa, josta on irtauduttu. Parhaita asiantuntioita lienevät kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat haastavaa arkea haastavan vanhemman kanssa eläneet.

Olen pohtinut sitä, millä tavalla sosiaalilan oppilaitoksissa kiinnitetään huomiota tämän ilmiön tunnistamiseen? Entä  sitten työyhteisössä: käydäänkö tavanomaisuudesta poikkeavia tapauksia läpi työnohajuksessa? Kuunnellaanko uhria? Vai tehdäänkö uhrista yhteistyökyvytön/yhteistyöhaluton syntipukki, joka estää toisen vanhemman mukanaolon lasten arjessa?

Naristin kai tunnistaa aika helposti siitä, että hän ei epäröi ottaa yhteyttä toistuvasti työntekijöihin. Hän lähestyy yleensä johtoporrasta ja tekee sen määrällisesti usein. Hän imartelee, kehuu ja houkuttelee. Hän vaikuttaa unelmapuolisolta ja jo pelkästään se riittää saamaan pään sekaisin. Sitten vastapuolen kuuntelu jääkin vähän heikolle hollille. Hän on huolissaan vastapuolen terveydestä ja kyvystä huolehtia lapsista jne. Hän vihjailee ja viattomasti pohtii. Hän ei epäröi käyttää mitään keinoa hyväkseen, jotta oma ja ainut oikea tahtonsa toteutuisi. Uhrien piina jatkuu vuosia.

 

Kun lastensuojeluviranomaisten tuki on varmistettu, sitten alkaa oikeuspelleily ja perättömien lastensuojeilmoitusten teko. Siinä showssa eivät paina sitten enää mitkään normaalit kriteerit. Vaikka taustalla olisi sinitakkien dokumentoimaa väkivaltaisuutta, selitetään huippuvanhemman tekosia parhain päin ja uhria kehoitetaan antamaan anteeksi ja tekemään kiltisti yhteistyötä, etteivät asiat mene hänen kannaltaan pahempaan suuntaan…

Hohhoijaa… kyllä kirpun pistää taas vihaksi.

 

Narsistien uhrien tuki ry:n edustaja Sirpa Polon mukaan viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes.

Radio City uutisoi torstaina Polon kertoneen, että narsistien uhrien tukiyhdistykseen on ollut yhteydessä myöhemmin perhesurmien uhreiksi joutuneita ihmisiä.

Iltalehden perjantaina haastattelema Polo sanoo, että narsismiin ei ole aiemmin osattu suhtautua tarvittavalla vakavuudella, mutta nyt se on perhesurmien takia noussut puheenaiheeksi.

Polo kertoo esimerkkinä työpaikkakiusaamisen, jonka taustalla voi olla narsismi. Hänen mukaan vasta Rädyn ja Ahteen välinen tapaus nosti työpaikkakiusaamisen isosti esille, vaikka ilmiö on ollut olemassa jo pitkään. Samoin on nyt perhesurmien kohdalla.

– On pitänyt sattua tosi paljon ja tosi pahasti, ennen kuin on tajuttu narsismin vaarallisuus. Tämä on hyvin vakava asia, sillä kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi, Polo toteaa.

Yksi ongelma narsismin torjuntaan on pelko, sillä monesti uhri ei uskalla tai kehtaa hakea apua ajoissa. Polon mukaan eri yhteisöissä, kuten esimerkiksi työpaikoilla pitäisi tapauksiin uskaltaa kuitenkin puuttua rohkeammin, kun ongelmia alkaa ilmaannuttua.

Ei vain henkistä väkivaltaa

Narsismi mielletään monesti vain henkiseksi väkivallaksi. Polon mukaan narsismi ei kuitenkaan aina jää pelkän henkisen väkivallan tasolle. Narsistien uhrien tukiyhdistykeen on ottanut yhteyttä myös henkilöitä, jotka ovat myöhemmin joutuneet perhesurman uhreiksi. Näissä tapauksissa on vahva epäilys, että narsismi on lopulta ollut syynä hirmuteolle.

– Muutama tapaus on tosiaan tullut vastaan. Tällaiset äärimmäiset tapaukset ovat myös vertaisryhmän vetäjille todella rankkoja. He ovat joutuneet miettimään omaa jaksamistaan ja jatkoa, Polo kertoo.

Hiljattaisessa perhesurmatapauksessa esille nousi tekijän yritys hakeutua hoitoon. Sitä ei hänelle kuitenkaan pystytty tarjoamaan ja seuraukset olivat kammottavat. Polon mukaan narsismin vakavuutta ei olla aiemmin Suomessa täysin ymmärretty. Tästä syystä narsismin uhrit joutuvat usein turhaan etsimään apua.

Diagnoosit lisääntyneet

Narsismi on lisääntynyt selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana, tai ainakin diagnooseja on tullut esille aiempaa enemmän. Lisääntyneen väkivaltakäyttäytymisen syyksi on monesti esitetty väkivaltaisia elokuvia ja pelejä. Polon mukaan myös sotien traumat voivat osaltaan selittää lisääntynyttä narsismia. Monien nykyvanhempien omat vanhemmat traumatisoituivat sodan aikana. Tämän vuoksi he eivät kyenneet tarjoamaan lapsilleen oikeanlaista mallia ja huomiota. Nämä ongelmat ilmenevät nyt, kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia.

– Nämä asiat ovat rankkoja asioita, mutta on hyvä, että ne vihdoin nousevat esiin. Tämä voi auttaa ongelmien selvittämisessä ja yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa, Polo tuumaa.

OLLI PIRTTIMÄKI
(olli.pirttimaki@iltalehti.fi)

Lasten hyväksikäytöstä on liian pienet tuomiot

Iltalehdessä on Lapin poliisilaitoksen tärkeä tiedote.

Lapin poliisilaitos on tutkinut törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jossa epäiltynä on noin 40-vuotias mies ja uhrina 15-vuotias tyttö.

Poliisi lähetti tapauksen tutkinnasta tavanomaisesta poikkeavan tiedotteen.

Poliisin mukaan rikos ja sen tutkinta on saanut aikaan suurta myllerrystä niin epäillyn, uhrin kuin heidän läheistensäkin elämässä.

Seksuaalinen kanssakäyminen aikuisen ja alle 16-vuotiaan välillä on vakava rikos. Poliisin huolena onkin, että rikoksiin syyllistyvät eivät etukäteen ymmärrä tekonsa seurauksia.

Epäillyn elämää tutkitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti, kun poliisi ryhtyy selvittelemään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Poliisi kertoo, että etenkin pienillä paikkakunnilla asiat kantautuvat nopeasti kyläläisten korviin ja epäillyn elämästä voi tulla kovin hankalaa.

Poliisi toteaa, että suurin tuska koituu kuitenkin uhrille ja hänen omaisilleen.

– Aikuisen itsekkäitä tarpeita kohtaamaan valittu nuori ei välttämättä tajua tapahtuman merkitystä elämälleen kuin vasta aikuisena. Henkiset vauriot voivat nousta esille vasta vuosikymmentenkin päästä, tiedotteessa sanotaan.

Poliisin mukaan tekijälle saattaa nousta harhakuvia teon luvallisuudesta ja oikeudesta, jos nuori on tapahtumaan jollain tavalla suostuvainen.

– Totuus on kuitenkin se, että lapsen elämä voi olla tapahtuman seurauksena pysyvästi pilalla.

Maksimirangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on neljä vuotta. Törkeässä tekomuodossaan rikoksesta voidaan tuomita kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Lapin käräjäoikeus vangitsi nyt Lapissa tutkittavana olevassa jutussa epäiltynä olevan 40-vuotiaan miehen viime viikolla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapauksen tutkinta jatkuu edelleen.

IL

Neulekirppu on sitä mieltä, että näistä rikoksista pitäisi antaa elinkautinen. Toisen elämän tuhoamisesta pitäisi olla sellaiset seuraukset, että ne tuntuvat.  On turha väittää, että 15-vuotias on täysin tietoinen mitä tekee, kun hän menee vanhemman miehen kanssa sänkyyn. Neulekirpun luokkakaveri päätti päivänsä sen  15-vuotiaana seurusteltuaan naimisissa olevan miehen kanssa. Mies tietenkin laittoi oman perheensä etusijalle eikä masentunut teini tajunnut, että tämä elämä voi olla niin karua. Lisäksi tämä teini oli raskaana tälle miehelle. Eli mies ei ollut ollut vastuullinen tietenkään tässäkään suhteessa, että olisi huolehtinut ehkäisystä.

Se tapahtui taas…

Se tapahtui taas ja lähes onnistuikin. Tällä kertaa kohteena oli selkeästi yksi tietty oppilas yhdessä tietyssä luokassa, mutta luultavasti räiskeessä olisi mennyt muutama muukin mukana, jos ase olisi lauennut opettajan avatessa luokan oven.

Olisiko aika halpa ensiapu laittaa luokkien oviin ovisilmä. Siitä voisi tiirata onko tulijalla asiaa luokkaan ja minkälaisella varustuksella hän on liikkeellä. Lähestymiskielto on paperi. Se ei estä kiellon saanutta tekemättä surmaa. Se on vain hakijan tahdonilmaisu asiassa. Oikeus perää näyttöä, koska oikeusvaltiossa vastapuolella on oikeus tulla kuulluksi. Näyttö voi olla viimeinen matka. Se ei enää uhria auta.

Tämä asia ei liity suoraan tähän, mutta joissakin vaikeissa avioeroissa lasten kieltäytyessä tapaamasta toista vanhempaansa sosiaalitädit puuttuvat innokkaasti asiaan ja ryhtyvät työskentelemään sen puolesta, että vanhempi voisi tavata lapsiaan. Kaunis ajatuksena, että kaikissa on jotakin hyvää ja vanhemmalla on oikeus lapsiinsa, mutta joskus se ei vaan toimi.  Nämä tapaukset, joissa perheessä on ollut väkivaltaa voi olla tilanne, että lapset eivät halua tavata vanhempaa, jonka nyrkki on tullut tutummaksi kuin syli ja halaus. Tapaus ”Hakunilat” saadaan aikaa liialla ymmärtämisellä. Siinäkin sosiaalitätien suojana oli poliisi ja selänkääntö ja sekunti, niin oltiin viimeisellä matkalla.

Ottavatko tädit opiksi näistä tapauksista? Yritetäänkö kaikkia ymmärtää ja puristaa samanlaiseen muottiin. Ymmärtävätkö tädit ja sedät, että he eivät aina ole avuksi asiakkaillen? Käyttäytymismalli (pakottaminen, joka tässä tapauksessa oli yksi tekijä) on peritytynyt ehkä jo muutaman sukupolven takaa. Kierre pystytään katkaisemaan, kun näytetään toisenlainen malli. Lapsen etu ei välttämättä ole joutua valvottuun pakkotapaamiseen väkivallantekijän kanssa. Sellainen jättää jäljet. Ja joskus  asiat voivat purkautua tekoina.

Elämän arpajaisissa kaikki ei mene ihan nappiin….

Iltasanomissa kerrottiin näin:  ”Viranomaiset ottivat 2-vuotiaan pojan pakkohuostaan sen jälkeen, kun poliisi oli löytänyt lapsen huumeiden vaikutuksen alaisena äitinsä auton takapenkiltä. Seriffi pysäytti äidin ja tämän poikaystävän Everettissä, Yhdysvaltain Seattlen lähettyvillä torstaina. Fox-uutiskanavan mukaan lapsi oli heroiinin vaikutuksen alaisena. Seriffi pidätti äidin ja poikaystävän. Äidin käsilaukusta löytyi huumeneula, jossa oli heroiinia sekä muita huumetarvikkeita. Lapsi otettiin huostaan nyt toisen kerran. Poliisi pidätti äidin myös vuonna 2010, kun tämä kolaroi lapsi kyydissään. Tuolloin äiti oli marijuanan vaikutuksen alaisena.”

Jotenkin tämä on oikeasti niin surullista, kun näissä elämän arpajaisissa kaikki ei todellakaan mene kaikkien osalta aivan nappiin. Lapsiin kohdistuvat jutut kyllä satuttavat aina eniten ja saavat kysymään, että miksi?