Valokuvatorstain 20 haaste on ateria.
Ateriat ovat tärkeitä, niin ravinnon saannin kannalta kuin sosiaalisestikin. Mielestäni aterian merkitys korostuu ns. viimeisissä aterioissa. Katollisen kirkon sivustolla näyttää olevan puhetta Jeesuksen asettamasta
viimeistä ateriasta.
Kristillisessä maailmankatsomuksessa tällä aterialla on muistoaterian luonne ja sisältää runsaasti symboliikkaa. Lieneekö siitä saanut alkunsa kuolemaantuomituille tarjottava viimeinen ateria, jossa tuomittu saa valita, mitä haluaa syödä. Tästä voidaan tehdä arkikokemukseen tai paremminkin arkihavaintoon perustuva päätelmä, että aterioilla on korostunut rooli ihmiselämässä.
Viimeiset ateriat kiinnostavat myös tutkijoita. Esim. jäämiehen viimeisestä ateriasta on voitu päätellä kiinnostavia asioita. Viimeisiä aterioita ovat myös jäähyväisateriat. Usein, kun vaihtaa työpaikkaa, pomo vie lähtijän syömään tai koko työporukka menee syömään. Muistaakseni Kaisakin oli päässyt tässä taannoin tällaiselle työsuhteen päättymisestä johtuvalle viimeiselle aterialle.
Ihmiselämän ensimmäinen ateria on yleensä kai maitoateria. Tästä ateriasta emme muista mitään. Ehkä siitä on dokumentoitu valokuvin tai videonpätkin nykylasten iloksi. Näistä ensimmäisistä aterioinneista on Hellaakoski innostunut tekemään runonkin. (Lisää lapsiaiheisia runoja löytyy
tästä)
NAURUA
Niin hassunkurisen touhun nään
suu tuoss’ on sepposen selällään
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!
Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain
Se nauraa vain
Se on lämmintä maitoa pullollaan
Sill’ on äidin suukkonen otsallaan
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen
Sinä paljon vaadit ja paljon saat
Sinä siunaat kätemme toukomaat
Nyt vasta ne tähkän kantaa;
sinä annat meidän antaa
AARO HELLAAKOSKI
Ateriat vaihtelevat tilanteittain. Tavallisin lienee arkiateria ja harmillisen monelle se on hampurilaisateria. Juhla-ateria osuu kohdalle kohtuullisen harvoin. Ja kun on pientäkin aihetta juhlaan kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Isä on juhlimisen arvoinen, vaikka isän mielestä ei välttämättä aina ole juhlaa olla isä.
Isäinpäivänä on siis hyvä syy laittaa pöytään parhaat astiat. Seuraava kollektiivinen mahdollisuus juhla-ateriaan on itsenäisyyspäivä ja sitten joulu on jo ovella.
Aterialle voi valita teeman: sadonkorjuuateria, juustoateria (lähes kaikki viitaukset tarkoittavat hampurilaisten juustoateriaa…), herkkuateria, liha-ateria, peruna-ateria, meksikolainen ateria, jne.
Aterian tasapainoisuuden ja ravitsemuksellisten tekijöiden lisäksi kattauksen ja ruoan ulkonäön merkitys on tärkeä. Ateriaseurasta puhumattakaan.
Kokeile valmistaa vaikkapa viikonlopun ateriaksi lohkoperunoita.
Sopivat erinomaisesti kaikenlaisen liharuoan ja raikkaan salaatin seuraksi.
Lohkoperunat
Perunoita syöjämäärän mukaan.
(nämä ovat hyviä ja siksi kannattaa varata vähän tavallista enemmän)
Kuori perunat ja lohko ne veneiksi.
huuhtele hyvin.
Laita perunat uunipeltille tai vuokaan
Sekoita
öljyyn (n. 1/2 dl)
1 tl paprikajauhetta
1 tl valkosipulisuolaa tai valkosipulijauhetta
1 maustemitta valkopippuria
Maalaa perunat tällä öljy-mausteseoksella
Voit halutessasi lisätä mausteita vielä ripottelemalla perunoiden päälle esim. paprikajauhetta ja valkosipulijauhetta ja valkopippuria.
Laita peltin/vuoan päälle leivinpaperi. (Estää kosteuden haihtumista)
Paista 225C noin 25-45 min – riippuen perunoiden määrästä ja lohkojen koosta tai kunnes perunat ovat kypsiä.
Kastike
1 -2 tlk kermaviiliä
2-4 rkl kurkkusalaattia (Herkkumaa)
ripaus suolaa
tilliä (kuivattua n. 1tl)
1-2 maustemitta valkopippuria
1-2 maustemitta chilijauhetta
Lisäksi pihviä, paistia tai lihapullia
Salaattia.
Nämä perunat maistuvat myös kylminä.
Neulekirppu's Weblog 