Käsityöhistoriani (Aloitettu 23.5.2006)
Päivitetty:
8.6.2006 (lisätty kuva pitsipeitosta)
7.7.2006 (lisätty kuvia parista villatakista)
9.7.2006 Keskeneräisiä vuosien varrelta
Valokuvaamista harrastavan Kuvajaisen blogista otettu idea, jonka hän sanoo ottaneensa Iinekseltä. (Iines on myös kuva-bloggaaja) Koskien siis alunperin valokuvaushistoriaa, mutta näillä nuoteilla voi varmaan kirjoittaa käsityöhistoriankin.
Alle kouluikäisenä virkkasin pannulapun, joka muistutti kirkontornia enemmän kuin pannulappua. Mutta jo silloin minua kiehtoi ajatus, että käsillä voi tosiaan tehdä kaikenlaista. Mummoni oli innokas sukkien ja lapasten kutoja ja mielestäni se oli niin ihmeellistä, että halusin oppia tekemään itsekin. Muistan, että rakastin niitä pahvikuvia, joita pisteltiin neulalla ja jotka sitten väritettiin. Olisin tehnyt niitä vaikka aamusta iltaan.
7-12 v Ensimmäisellä luokalla koulussa käsityö oli lempiaineeni. Tein kaikenlaista ja olin innostunutkin. Koulussamme olivat poljettavat ompelukoneet ja muistaakseni siinä vaiheessa kun siirryin ylä-asteelle siihen pikkukouluun tuli ensimmäinen sähkökäyttöinen ompelukone.
13-15 v Kunnes ylä-astelle siirtyminen tappoi kaiken innon tehdä yhtään mitään.
Kunnes sitten muistaakseni ysillä innostuin uudelleen. Se alkoi umpilisäkkeen tulehduksesta.
En päässyt silloisen lempiharrastukseni (ratsastus) pariin leikkaushaavan takia ja aika kävi pitkäksi. (Jota olen muuten jälleen viritellyt uudelleen…Eli lapseksi jälleen kierros lienee alkanut. Teini-iän kautta vaippoihin.)
Ensimmäinen suuritöinen neuleeni oli villapaita, joka on muuten vieläkin tallessa sekä siihen sopivat säärystimet.
16-19v Lukio-aikana innostuin kokeilemaan virkkaamista. Tein välitunneilla parisängyn peiton. Tuo peitto on vieläkin satunnaisesti käytössä ”suurissa juhlissa”. 
(Kuvat peitosta ja parista tyynystä lisätty 8.6.2006)
Lukion viimeisellä hankin sitten oman ompelukoneen ja ryhdyin kokeilemaan aktiivisemmin ompelua.
20-30 v tilkkuilua, ompelua, neuleita…Tein tosi paljon vaatteita itse. Tältä kaudelta on jälellä muutamia neuleita, jotka ovat vielä satunnaisesti käytössä.
Ehdoton suosikkini on, ilmeisesti Novitan lehdessä ollut, nuottipusero. Tässä kuvassa tyttäreni päällä.
31-36 käsityöt jäivät tosi vähälle. Satunnaisesti vähän tilkkuilua ja vaatteiden ompelua. Lankoihin en juurikaan koskenut. Muutaman lasten neuleen taisin saada aikaiseksi. Mutta työtä, työtä ja kiihtyvän kiireistä perhe-elämää sitäkin enemmän.
37-39 Lämmittelyä. Aluksi muutamia lapasia ja sukkia. Ensimmäisten tuplalapasieni synty ajoittuu tälle kaudelle.
Näihin aikoihin, muistaakseni, tein innoissani myös tälle tämän kevään yo:lle tuon karhukopla-villatakin, jota hän ei sitten pitänyt, kun se oli hänen mielestään aivan out of game.
Ja omasta mielestäni se oli hieno. No siitä takista eivät ole pitäneet nämä hänen jälkeensä tulleet neiditkään. Ohje oli Burdasta. (Ja tuossa hän juuri äsken kuvaa ottaessani sanoi, että vähän siisti, mistä tää on? Mitäs tähän nyt sitten sanoisi…)
Nämä pari takkia ovat vuodelta 1998. (Kuvat lisätty 7.7.2006)
40+ blogin pitäminen alkaa. Alku oli kyllä aika hankalaa, sillä en ymmärtänyt tästä koodi-kielestä yhtikäs mitään. Eniten vaikeuksia tuotti se, että en käsittänyt millään, että tuonne ei voi laittaa välilyöntejä mihin haluaa ja miten haluaa.
Nyt voin sanoa, että jotkut asiat sujuvat jo kohtalaisesti, mutta on vielä paljon oppimistakin.
Osaan korjata jo tekemiäni virheitä, eikä koko template mene totaalisen sekaisin. Tässäkin siis pätee se, että tekemällä oppii. (muita tekemiseen liittyviä ärsyttäviä sanontoja; kuten kukaan ei ole seppä syntyessään, harjoitus tekee mestarin jne., lienee runsaasti.)
Digi-kamera on tullut tässä bloggailun myötä jotenkin tutuksi, mutta (huoh) aiemmin järkkärillä pitkään kuvanneena, tuohon uutukaiseen vempaimeen tutustuminen tuntuu välillä aika työläältä. En ole sen kanssa vielä kovinkaan ystävällismielisissä väleissä. Valotukset tuppaavat menemään miten sattuu. Olo samanlainen on kuin 10-vuotiaana, jolloin hankin ensimmäisen kamerani. Kuvauksen jälkikin on samanlaista paikka paikoin. Mutta (argh) ilmeisesti kuvaamaankin oppii vain kuvaamalla.
Neulekirppu's Weblog 