Outoja uutisia

Kun suomalainen heiluu puukon kanssa se on joko törkeä pahoinpitely tai tapon yritys.

Kun ulkomaalainen heiluu puukon kanssa se on pahoinpitely tai lievä pahoinpitey.

Outoja uutisia.

Iltalehdessä sanotaan näin:

Maineikas rikosylikomisario ja kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen pitää poliisihallituksen uuden viestintäsuunnitelman turvapaikanhakijoita koskevaa osiota hieman liioiteltuna.

– Pikkuisen ylivarovaista. Poliisilla on jo nyt aika rajalliset mahdollisuudet tiedottamisessa, joten en näe, että niitä pitäisi entisestään rajata, Tolvanen sanoo.

Hän sanoo ymmärtävänsä sen, että uudella ohjeistuksella halutaan ennaltaehkäistä esimerkiksi rasistisia tekoja, mutta hyvä aikomus saattaa johtaa ei-toivottuun lopputulokseen.

– Tosiasia on se, että nykypäivänä nämä tiedot leviävät sosiaalisessa mediassa, joten toivoisin kyllä ennen kaikkea avoimuutta, ettei tieto pääse sosiaalisessa mediassa värittymään.

Poliisin ei tiedotteissaan tarvitse antaa rikoksista epäillyn kuvaa tai nimeä eikä yksityiselämää, terveydentilaa tai etnistä taustaa koskevia tietoja, ellei niiden julkaisemisella ole oleellista merkitystä jutun tutkinnalle.

Tolvasen mukaan turvapaikanhakijoiden statusta ei voi verrata esimerkiksi siihen, että esimerkiksi rikoksesta epäillyn ihonväri kerrottaisiin.

– Tämä (turvapaikanhakijat) ei ole pelkästään poliisiasia, vaan yhteiskunnallinen asia. Yhteiskunnallisen merkittävyyden takia asioista pitäisi voida keskustella avoimesti. Turvapaikanhakijoihin liittyy sekä positiivisia että negatiivisia asioita, eikä salailu ei vie asioita eteenpäin.

Tolvanen korostaa puhuvansa rikoksista epäillyistä ja tuomituista. Eri asia on se, jos uhrina on turvapaikanhakija.

– Uhria pitää totta kai aina suojella, hän toteaa. Lähde Iltalehti

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?

Toimittaja Olli Pirttimäki kirjoittaa Iltalehdessä otsikolla Narsismi yksi syy perhesurmiin?  Kysymys on hyvä ja ajankohtainen, sillä viime viikkojen aikana on tullut huolestuttvan usein uutisia, joissa perheen toinen vanhempi, yleensä isä, on surmannut perheensä.  Yleensä kyseessä on ollut erotilanne, josta mies ei ole päässyt yli.

Jutuissa näyttää olevan sama kaava. Ehkä asiat vaan toteutuvat hieman eri järjestyksessä. Väkivallantekijä on usein käytännössä ryhtynyt valmistelemaan tekoaan puhumalla ex-puolisostaan mahdollisimman paljon negatiivisia asioita tulevan uhrin lähipiirille, edistäen uhrin tehokkaasti kaikista sukulaisista ja ystävistä. (Ja silloin kun vielä on mennyt ns. ”hyvin” uhrin yhteydnpito lähisukuun on estetty syyllistämällä. Tätäkin sitten käytetään hyväksi, kun uhri livahtaa pakoon: esitetään, että kyllä HÄN olisi ollut yhteydessä, mutta henkilö X ei halunnut.)

Sitten kun myllytys alkaa on usein käytännössä tulevaa (henkirikoksen)uhria on syytelty siitä, että tämä ei pidä yhteyttä sukulaisiin tai hän ei vastaa viesteihin tms. Pitääkö uhrin vastata viesteihin, joissa hänelle annetaan valmiiksi syntipukin rooli? Mielestäni ei. Hyvä sääntö on, että ei pidä antaa vastapuolen viedä. Puheiden perusteella vakaumuksellisen kannan muodostanut ”auttaja” raportoi ”päämiehelleen” uhrin puolustaneen itseään ja lisääpä yleensä vielä vähän omiaankin, että kykenisi miellytämään ”päämistään”.

Kuvio on niin monimutkainen, että sitä ei ihan hetkessä tajua, kun sellaiseen joutuu. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että narsitinen kuvio on kuolemantanssia, josta esim. lastensuojelutyöntekijöillä näyttää olevan aika ohut ymmärrys. Kun sitten jotakin tapahtuu sanotaan, että olisit sanonut aiemmin.

Jos ihan kokonaan ei pääse hengestään niin henkiset vauriot ovat ainakin suuria. Avioero ei useinkaan ole hetken mielijohteen tulos. Sitä on saatettu miettiä vuosikausia ja viimein uskallettu tehdä se ratkaiseva päätös. Siinä vaiheessa ei kannattaisi niiden puhua yhtään mitään, jotka eivät ole syvällisesti sisällä perheen asioissa. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi kuunnellut mitä puhutaan, vaan sitä, että olisi itse elänyt siinä kontekstissa, josta on irtauduttu. Parhaita asiantuntioita lienevät kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat haastavaa arkea haastavan vanhemman kanssa eläneet.

Olen pohtinut sitä, millä tavalla sosiaalilan oppilaitoksissa kiinnitetään huomiota tämän ilmiön tunnistamiseen? Entä  sitten työyhteisössä: käydäänkö tavanomaisuudesta poikkeavia tapauksia läpi työnohajuksessa? Kuunnellaanko uhria? Vai tehdäänkö uhrista yhteistyökyvytön/yhteistyöhaluton syntipukki, joka estää toisen vanhemman mukanaolon lasten arjessa?

Naristin kai tunnistaa aika helposti siitä, että hän ei epäröi ottaa yhteyttä toistuvasti työntekijöihin. Hän lähestyy yleensä johtoporrasta ja tekee sen määrällisesti usein. Hän imartelee, kehuu ja houkuttelee. Hän vaikuttaa unelmapuolisolta ja jo pelkästään se riittää saamaan pään sekaisin. Sitten vastapuolen kuuntelu jääkin vähän heikolle hollille. Hän on huolissaan vastapuolen terveydestä ja kyvystä huolehtia lapsista jne. Hän vihjailee ja viattomasti pohtii. Hän ei epäröi käyttää mitään keinoa hyväkseen, jotta oma ja ainut oikea tahtonsa toteutuisi. Uhrien piina jatkuu vuosia.

 

Kun lastensuojeluviranomaisten tuki on varmistettu, sitten alkaa oikeuspelleily ja perättömien lastensuojeilmoitusten teko. Siinä showssa eivät paina sitten enää mitkään normaalit kriteerit. Vaikka taustalla olisi sinitakkien dokumentoimaa väkivaltaisuutta, selitetään huippuvanhemman tekosia parhain päin ja uhria kehoitetaan antamaan anteeksi ja tekemään kiltisti yhteistyötä, etteivät asiat mene hänen kannaltaan pahempaan suuntaan…

Hohhoijaa… kyllä kirpun pistää taas vihaksi.

 

Narsistien uhrien tuki ry:n edustaja Sirpa Polon mukaan viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes.

Radio City uutisoi torstaina Polon kertoneen, että narsistien uhrien tukiyhdistykseen on ollut yhteydessä myöhemmin perhesurmien uhreiksi joutuneita ihmisiä.

Iltalehden perjantaina haastattelema Polo sanoo, että narsismiin ei ole aiemmin osattu suhtautua tarvittavalla vakavuudella, mutta nyt se on perhesurmien takia noussut puheenaiheeksi.

Polo kertoo esimerkkinä työpaikkakiusaamisen, jonka taustalla voi olla narsismi. Hänen mukaan vasta Rädyn ja Ahteen välinen tapaus nosti työpaikkakiusaamisen isosti esille, vaikka ilmiö on ollut olemassa jo pitkään. Samoin on nyt perhesurmien kohdalla.

– On pitänyt sattua tosi paljon ja tosi pahasti, ennen kuin on tajuttu narsismin vaarallisuus. Tämä on hyvin vakava asia, sillä kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi, Polo toteaa.

Yksi ongelma narsismin torjuntaan on pelko, sillä monesti uhri ei uskalla tai kehtaa hakea apua ajoissa. Polon mukaan eri yhteisöissä, kuten esimerkiksi työpaikoilla pitäisi tapauksiin uskaltaa kuitenkin puuttua rohkeammin, kun ongelmia alkaa ilmaannuttua.

Ei vain henkistä väkivaltaa

Narsismi mielletään monesti vain henkiseksi väkivallaksi. Polon mukaan narsismi ei kuitenkaan aina jää pelkän henkisen väkivallan tasolle. Narsistien uhrien tukiyhdistykeen on ottanut yhteyttä myös henkilöitä, jotka ovat myöhemmin joutuneet perhesurman uhreiksi. Näissä tapauksissa on vahva epäilys, että narsismi on lopulta ollut syynä hirmuteolle.

– Muutama tapaus on tosiaan tullut vastaan. Tällaiset äärimmäiset tapaukset ovat myös vertaisryhmän vetäjille todella rankkoja. He ovat joutuneet miettimään omaa jaksamistaan ja jatkoa, Polo kertoo.

Hiljattaisessa perhesurmatapauksessa esille nousi tekijän yritys hakeutua hoitoon. Sitä ei hänelle kuitenkaan pystytty tarjoamaan ja seuraukset olivat kammottavat. Polon mukaan narsismin vakavuutta ei olla aiemmin Suomessa täysin ymmärretty. Tästä syystä narsismin uhrit joutuvat usein turhaan etsimään apua.

Diagnoosit lisääntyneet

Narsismi on lisääntynyt selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana, tai ainakin diagnooseja on tullut esille aiempaa enemmän. Lisääntyneen väkivaltakäyttäytymisen syyksi on monesti esitetty väkivaltaisia elokuvia ja pelejä. Polon mukaan myös sotien traumat voivat osaltaan selittää lisääntynyttä narsismia. Monien nykyvanhempien omat vanhemmat traumatisoituivat sodan aikana. Tämän vuoksi he eivät kyenneet tarjoamaan lapsilleen oikeanlaista mallia ja huomiota. Nämä ongelmat ilmenevät nyt, kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia.

– Nämä asiat ovat rankkoja asioita, mutta on hyvä, että ne vihdoin nousevat esiin. Tämä voi auttaa ongelmien selvittämisessä ja yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa, Polo tuumaa.

OLLI PIRTTIMÄKI
(olli.pirttimaki@iltalehti.fi)

Se tapahtui taas…

Se tapahtui taas ja lähes onnistuikin. Tällä kertaa kohteena oli selkeästi yksi tietty oppilas yhdessä tietyssä luokassa, mutta luultavasti räiskeessä olisi mennyt muutama muukin mukana, jos ase olisi lauennut opettajan avatessa luokan oven.

Olisiko aika halpa ensiapu laittaa luokkien oviin ovisilmä. Siitä voisi tiirata onko tulijalla asiaa luokkaan ja minkälaisella varustuksella hän on liikkeellä. Lähestymiskielto on paperi. Se ei estä kiellon saanutta tekemättä surmaa. Se on vain hakijan tahdonilmaisu asiassa. Oikeus perää näyttöä, koska oikeusvaltiossa vastapuolella on oikeus tulla kuulluksi. Näyttö voi olla viimeinen matka. Se ei enää uhria auta.

Tämä asia ei liity suoraan tähän, mutta joissakin vaikeissa avioeroissa lasten kieltäytyessä tapaamasta toista vanhempaansa sosiaalitädit puuttuvat innokkaasti asiaan ja ryhtyvät työskentelemään sen puolesta, että vanhempi voisi tavata lapsiaan. Kaunis ajatuksena, että kaikissa on jotakin hyvää ja vanhemmalla on oikeus lapsiinsa, mutta joskus se ei vaan toimi.  Nämä tapaukset, joissa perheessä on ollut väkivaltaa voi olla tilanne, että lapset eivät halua tavata vanhempaa, jonka nyrkki on tullut tutummaksi kuin syli ja halaus. Tapaus ”Hakunilat” saadaan aikaa liialla ymmärtämisellä. Siinäkin sosiaalitätien suojana oli poliisi ja selänkääntö ja sekunti, niin oltiin viimeisellä matkalla.

Ottavatko tädit opiksi näistä tapauksista? Yritetäänkö kaikkia ymmärtää ja puristaa samanlaiseen muottiin. Ymmärtävätkö tädit ja sedät, että he eivät aina ole avuksi asiakkaillen? Käyttäytymismalli (pakottaminen, joka tässä tapauksessa oli yksi tekijä) on peritytynyt ehkä jo muutaman sukupolven takaa. Kierre pystytään katkaisemaan, kun näytetään toisenlainen malli. Lapsen etu ei välttämättä ole joutua valvottuun pakkotapaamiseen väkivallantekijän kanssa. Sellainen jättää jäljet. Ja joskus  asiat voivat purkautua tekoina.

Kirppu vaan vihaa

… kellojen siirtämistä kesä- ja talviaikaan. Kirppu ei kaipaa mitään kellojen kanssa leikkimistä, sillä elämässä on jännitystä ilman sitäkin aivan tarpeeksi.

Tästä kellopelleilystä on tehty tutkimuksiakin ja niissä on käynyt ilmi, että siitä on haittaa terveydelle. (Lue HS:n artikkeli aiheesta) Siitä voi olla haittaa myös läheisten ihmisten elämälle kun muuten aamuvirkku kirppu herää sitten entistä aikaisemmin.  Vanhenevan Kirpun uni on muutenkin herkkää… ja niin on unitutkijallakin: ”- Meidän tutkimuksissa on todettu, että kellonsiirron jälkeen unen laatu heikkenee, unesta tulee kevyempää ja katkonaisempaa. Uni ei ole yhtä syvää ja elvyttävää. Kyllä huomaan sen itsekin väsymyksen tunteena siirtymää seuraavana päivänä.” (Lähde: http://www.ess.fi/?article=231543)

Huononnetaan naisten asemaa

No niin, nyt on sitten päästy asiaan. Huonnonnetaan naisten asemaa. Johan ne ehtivätkin saada aivan liikaa valtaa tässä maassa. Moniavioisuus on monen miehen luontainen elämäntapa tällä(kin) hetkellä. Tämähän ei siinä suhteessa muuttaisi yhtään mitään. Ne jotka pitävät kumppaniaan esineenä tai vaatekappaleena, jonka vaihtaminen vähintään kerran viikossa on suotavaa, lienevät oikein tyytyväisiä.

Säälittävää, mihin kuntoon asioiden pitää oikeasti taas liusua, ennen kuin järki tulee jälleen kehiin.

Lööppilainaus Iltalehdestä

Perussuomalaisten nuorisojärjestö arvostelee rajusti vihreiden nuorten kannanottoa moniavioisuuteen.

Perussuomalaisten nuorten mukaan avioliitto kuuluu yhdelle miehelle ja yhdelle naiselle. (COLOURBOX/MVPHOTOS)

Islamisaatiossa yhteiskunta muuttuu islamilaisten arvojen suuntaan. (COLOURBOX/MVPHOTOS)

Persujen nuorisojärjestö ei halua minareetteja Suomeen. (COLOURBOX/MVPHOTOS)

LUE MYÖS

Vihreät nuoret haluavat moniavioisuuden Suomeen

Moniavioisuuden mahdollistaminen puhuttaa puolueiden nuorisojärjestöjä. Perussuomalaiset Nuoret -järjestö katsoo, että avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen instituutio, jota koskeva nykylainsäädäntö vastaa suomalaista arvomaailmaa.

Vihreät nuoret ja opiskelijat (ViNo) herätteli aiemmin tällä viikolla keskustelua moniavioisuuden mahdollistamisesta tulevaisuudessa. ViNon mukaan Suomen nykyinen avioliittolaki syrjii moniavioliiton satamaan haluavia suomalaisia.

Islamisaatiokehitystä vastaan

Perussuomalaisten nuorten mielestä ViNon kannanotto on osa laajempaa islamisaatiokehitystä, jossa eurooppalaisista arvoista luovutaan ja yhteiskuntaa muutetaan paremmin islamilaisia arvoja vastaavaksi.

Perussuomalaiset Nuoret on johdonmukaisesti vastustanut islamisaatiokehitystä. Järjestö on esimerkiksi ottanut voimakkaasti kantaa minareettien rakentamista vastaan.

Nuorisojärjestö suomii kannanotossaan voimakkaasti vihreitä ja vasemmistopuolueita, jotka ”kautta Euroopan hyväksyvät perinteisten eurooppalaisten arvojen alasajon.”

-Yksiavioisuus on kuulunut kristinuskoon perustuvaan kulttuuriin jo vuosituhansia. Moniavioisuus on nimenomaan islamiin kuuluva ilmiö, Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Simon Elo muistuttaa.

Moniavioisuus toisi porsaanreikiä

Nuorisojärjestön mukaan moniavioisuuden salliminen toisi useita käytännön ongelmia, jotka asiaa kannattanut ViNo jättää täysin huomioimatta. Perussuomalaisten Nuorten hallituksen jäsenen Teemu Lahtisen mukaan ongelmia saattaisi nousta esimerkiksi oikeusjärjestyksessä.

– Nythän perheenjäsentä tai kihlattua vastaan ei tarvitse oikeudessa todistaa. Moniavioisuuden myötä tätä oikeutta voitaisiin venyttää, kun puolisoita ja eritoten kihlattuja voisi olla enemmänkin, Lahtinen kommentoi.

Perussuomalaisten Nuorten mukaan moniavioisuus mahdollistaisi lukuisia muitakin porsaanreikiä yhteiskunnan eri toiminnoissa. Esimerkiksi sosiaalietuuksiin, elatusvelvollisuuteen tai esimerkiksi perhealennuksiin liittyvät väärinkäytökset saattaisivat lisääntyä.

-Perhe on kuitenkin se perusyksikkö, jonka varaan niin moni toiminto yhteiskunnassa rakentuu. Jos perheen perusajatus muuttuu, se vaikuttaa todella moniin yhteiskunnan rakenteisiin, Lahtinen jatkaa.

”Emme tuomitse onnellisuuden tavoittelua”

Puheenjohtaja Simon Elo kertoo Iltalehdelle, että järjestön jyrkkä kanta ei kohdistu niinkään polygamiaa toteuttavaan yksilöön, vaan lainsäädäntöpuoleen.

-Tottakai ihmisellä on syytä olla vapauksia. Me uskomme länsimaiseen liberaaliin demokratiaan. Jos joku hakee onnellista elämää moniavioisuuden kautta, hänellä on täysi oikeus epävirallisesti tehdä niin, mutta ei sitä ole syytä lainsäädännöllisesti vahvistaa, Elo linjaa.

IL

Sopuisan parin sopimaton riita

Tuleehan se toki yllätyksenä. Sopuisan parin sopimaton riita. Ongelma on siinä, että nämä sopuisat pariskunnat elävät kulissielämää. Virheetön ulkokouori, upea talo, pari autoa pihassa, menestyneet lapset, hyvä ura jne. Ne kaikki ulkoiset tuntomerkit, jotka olemme tottuneet liittämään menestykseen ja hyvään elämään, ovat kaikki kunnossa. Kukaan ei koskaan kuitenkaan ole nähnyt, millaista pariskunnalla oikeasti on. Kukaan ei ole kertonut henkistä väkivaltaa käyttävästä isästä, joka pakottaa vaimon ja lapset toistuvasti tekemään kummallisia asioita. Vähitellen kummallisista asioista tulee niin tavallisia, että perhe ei pidä niitä enää kummallisina. Tai pitää, mutta sietää, sillä asiat voisivat olla vieläkin huonommin.

 

Sitten kun toisella tulee kuppi täyteen, käy juuri näin. Siinä ei kovin kummoisia tietoja psykologiasta tarvita. Vallankäyttäjä tajuaa valtansa hävinneen ja hän ryhtyy vastustamaan väkivaltaisesti kumppaninsa eroaikeita. Jos lapset ovat pieniä, tällaiset kaverit alkavat yleensä tehtailemaan lastensuojeluilmoituksia ja saavat siihen helposti ystäväpiirinkin mukaansa. On todella kammottavaa, kun nyt näitä huolia voi ilmaista lastensuojeluun myös nimettömänä.

Lainsäätäjä on ajatellut hyvää, mutta tehnyt kiusanteon jälleen kerran entistä helpommaksi. Ja kukas sitten hommassa taas onkaan heikoilla. Aivan oikein. Lapset.

Kyllä Kirpun verenpaine on taas aika korkealla.

 

Iltalehti kertoo seuraavaa:

TAPAHTUMAPAIKKA Naisen kuolemaan päättynyt välikohtaus tapahtui Porin Sampolassa Suvantolaisentiellä.

Porissa Sampolan omakotitaloalueen perjantai-illan rauha rikkoontui kun hälytysajoneuvot täyttivät yhden pihateistä kymmenen aikaan.

Paikalle ajoi ambulansseja ja poliiseja, jotka kaikki suuntasivat yhteen taloista, jossa jo kymmenen vuotta rauhallista elämää viettäneen eläkeläispariskunnan välille kehkeytynyt riita oli yltynyt väkivaltaiseksi.

Molemmat osapuolet saivat riidan seurauksena vakavia vammoja ja heidät kiidätettiin kriittisessä tilassa sairaalaan. Vammat oli aiheutettu metsästysaseella ja teräaseella. Sunnuntaina poliisi tiedotti naisen kuolleen sairaalaan, miehen tilasta ei ole annettu tarkempaa tietoa.

Epäusko

Naapurustossa ei meinata uskoa tapahtunutta. Pariskunnan tempperamenttisuus tuli kaikille heitä vähänkään tunteneille naapureille täysin yllätyksenä.

– Ne olivat sellainen sopusuhtainen pari ja oikein mukavat ihmiset, ei olisi millään uskonut, kuvailee tapahtuneesta järkyttynyt naapuri.

Menehtynyt nainen oli usein ulkoillut yhteisellä pihatiellä ja jutellut mukavia naapureille. Riitaantunut pari oli asunut talossa jo toista kymmentä vuotta, eikä kukaan naapureista ollut huomannut mitään poikkeavaa.

– Se on niin vaikea oikeasti sitten sanoa siitä ihmisestä, vaikka näkeekin päivittäin ja jutustelee mukavia, järkyttynyt naapuri pohtii.

Suuroperaatio

Riitaantuneen avioparin lähinaapurissa jo pitkään asunut pariskunta on tapahtuneesta aivan yhtä ihmeissään. Heidän mukaansa tällaista ei koskaan olisi osannut odottaa.

– Ei ollut ikänä tullut esiin tällaista, ihan normaaleja he olivat. Mies kävi jatkuvasti uimassa, rouva taas ulkoili ja lenkkeili tässä alueella ja kaikki näytti ulospäin ihan normaalilta, naapurissa asustava mies kertoo.

Välikohtaus herätti paljon huomiota ja ihmetystä perjantainai-iltana.

– Tähän ajoi hirveästi niitä autoja, mutta ihan hiljaa tulivat ja hoitivat asiansa. Niistä autoista tajuttiin, että kyllä siellä jotain tapahtuu. Poliisi ja nämä ambulanssit kyllä toimivat hirveän hienosti, naapurissa asustava mies kertoo.

Hänelle tapahtuman todellinen laita selvisi vasta lehdestä lukiessa.

Väkivaltainen välikohtaus ei kuitenkaan saa alueella asuvia pelkäämään.

– No eri asia olisi, jos joku ulkopuolinen tuolta olisi hyökännyt. Nyt ei pelota yhtään, naapurissa asustava rouva kertoo.

SAARA SHIKEBEN
saara.shikeben@iltalehti.fi
KUVAT
HARRI JOENSUU

Kun opettaja kiusaa

Olen nyt viikkoina muutamina törmännyt tilanteisiin, jossa vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet outoja juttuja lastensa koulunkäyntiin liittyen. Enää ei näytä riittäävän, että lapset kahnaavat keskenään. Homma onkin melkoisen mutkikas, jos opettaja ottaa jonkun lapsen silmätikukseen. Pahimmillaan tällainen rikkoo lapsen sielun ja pilaa hänen tulevaisuutensa. Opiskelumotivaatio ja oppiminen ei todellakaan saisi olla kiinni siitä, mitä luokan aikuinen viestii ja tekee. Opettajan sanaan yleensä luotetaan, koska lähtökohta on, että hän on toimissaan vastuullinen aikuinen.

 

Vanhempien kannattaa muistaa, että vaikeistakin asioista kannattaa puhua lasten ja toisten vanhempien kanssa.  Kari Uusikylän jo vuonna 2006 kirjoittama teos: Hyvä paha opettaja, käsittelee tätä tabu-aihetta. Kannattaisi uskaltaa, jonkun tutkijantapaisen tarttua tähän. Tästä voisi saada jopa kukoistavan liiketoiminnan.

Linkkejä

 

Epäilen lastani kiusattavan

Jos kiusaaja onkin opettaja? (Apu, 2007)

Kasvatus ei saa olla kiusaamista (Kari Uusikylä: Pohjalainen)

Kiusaaminen.fi/koulukiusaaminen (keskustelupalsta)

Kiusaamisen vaiettu puoli: kun koulu kiusaa

Kun opettaja kiusaa (UTAIN)

Mitä tehdä jos opettaja kiusaa? (Lapsiasianvaltuutettu)

Olweus Dan. Norjalainen kiusaamistutkija, joka on paneutunut myös aiheeseen, kun opettaja kiusaa. (What is Bullying)

Olweus Bullying Prevention Program

Olweus on Twitter

Opettaja kiusaa (Mielenterveyskeskus Taimi)

Opettaja kiusaajana (OAJ)

Turvatyöryhmän muistio: Kriteerit sille, että oppilaan katsottiin joutuvan opettajan kiusaamaksi olivat:

1) Oppilas itse sanoi tulleensa opettajan kiusaamaksi kuluvan lukukauden aikana ja sanoi tätä tapahtuneen 2-3 kertaa kuussa tai useammin tai

2) ainakin 4 oppilasta luokassa oli sitä mieltä, että kiusaamista on tapahtunut tai

3) oppilas itse antoi järkevältä tuntuvan kuvauksen siitä, miten opettaja oli häntä kiusannut.

 

Äiti! Ope kiusaa! (City-lehti)

 

Näkymätön Elina, Elokuva. Ohjaus Klaus Härö. (Yle) Esitysaikaa on jälellä 6 päivää. (7.3.2011)

Elokuvassa on erittäin hyvin kuvattu, miten vanhempi naisopettaja mitätöi lapsia. Valitettavasti totta suomalaisessa koulumaailmassa vielä nykyäänkin.

 

 

Edit 7.3.2011

Etelä-Afrikassa raiskatuksi joutunutta 15-vuotiasta tyttöä syytetään seksin harrastamisesta alaikäisenä.

Iltalehdessä oli uutinen, jossa kerrottiin, että:

Etelä-Afrikassa raiskatuksi joutunutta 15-vuotiasta tyttöä syytetään seksin harrastamisesta alaikäisenä.

Kaksi 14-16-vuotiasta poikaa raiskasi tytön Johannesburgin lähistöllä sijaitsevassa koulussa aiemmin tässä kuussa. BBC:n mukaan raiskaus tapahtui muiden oppilaiden edessä, jotka kuvasivat järkyttävän teon kännykkäkameroillaan. Tytön uskotaan olleen huumattuna raiskaushetkellä.

Syyttäjä luopui kuitenkin raiskaussyytteistä todisteiden puutteen vuoksi.

Tapauksen käsittely ei kuitenkaan ole päättynyt, vaan nyt myös tyttöä epäillään seksuaalirikoksesta. Kaikkia kolmea epäillään seksin harrastamisesta alaikäisenä.

Useat kansalaisjärjestöt ovat raivoissaan tytön kohtalosta. Järjestöjen mukaan tapauksen käsittely lähettää hirvittävän viestin muillekin raiskauksen uhreiksi joutuneille.

Etelä-Afrikan raiskaustilastot ovat yhdet maailman synkimmistä. Maassa raiskataan nainen joka 17. sekunti.

IL

Nämä ovat näitä käsittämättömiä juttuja, joita ei länsimaisella oikeustajulla ymmärrä ollenkaan.

Ambulanssi väärään kaupunkiin, mies kuoli, otsikoi Uusi Suomi -verkkolehti

Joo. Laitetaan kaikki hätäkeskukset yhteen tai ulkoistetaan ne Intiaan tai jonnekin muualle kaukomaille. Tulee säästöä, kun ambulanssit eivät osaa koskaan perille ja sairaat kuolevat pois. Säästetään hoitolaskuissa ja kaikessa mahdollisessa. Me lautakasapoliisit emme ymmärrä ollenkaan sitä, että kirjoituspöydän takana syrjäkylillä tehdään sellaisia päätöksiä, jotka eivät ollenkaan toimi täällä, missä sattuu ja tapahtuu.

 

 

Uusi Suomi Teppo Ovaskainen kirjoitti: Itä- Ja Keski-Uudenmaan hätäkeskus painottaa puhelinpäivystäjilleen ylimääräistä tarkkuutta, jotta viime perjantainen karmea mutta inhimillinen erehdys ei pääsisi toistumaan. Hätäkeskuksen johtaja Vesa Seppä kommentoi Uudelle Suomelle tapausta, jossa ambulanssi päätyi oikeaan katuosoitteeseen, mutta väärään kaupunkiin.

–Tästä lähtien täytyy aina varmistaa paikkakunta, vaikka se tulisikin jo ilmi. Vaikka sanotaan esimerkiksi, että Helsingin ammattikoulu, niin kysytään silti, missä kaupungissa, kertoo Seppä.

Ilta-Sanomat kertoi tiistaina paperiversiossaan epäonnisesta tapahtumaketjusta, jonka seurauksena hätäkeskus lähetti ambulanssin Riihimäelle, vaikka ilmoitettu sairauskohtaus tapahtui Hyvinkäällä. Hyvinkääläisen ammattikoulun miesopettaja menehtyi kohtaukseen. Virheen vuoksi elvytyksen alku viivästyi noin kymmenellä minuutilla, mutta kuolemaa ei välttämättä olisi pystytty estämään muutenkaan.

Erehdyksen käynnisti se, että ilmoittaja kertoi hätäkeskuksen päivystäjälle virheellisesti paikaksi Riihimäen ammattioppilaitoksen, vaikka sairauskohtaus tapahtui Hyria koulutus Oy:n eli Hyvinkään ja Riihimäen ammattillisen opetuksen Hyvinkään yksikössä. Koska Riihimäki kuuluu Hämeen hätäkeskuksen alueeseen, puhelu käännettiin sinne.

Hämeen päivystäjä sai soittajalta osoitteen Karankatu, joka epäonneksi löytyy sekä Hyvinkäältä että Riihimäeltä. Hyvinkäällä Karankatu 3–5 on Hyrian yksikkö, kun taas Riihimäellä se on Ilta-Sanomien mukaan asuinkerrostalo. Riihimäen ammattioppilaitos sijaitsee Sakonkadulla.

”Jos sanotaan, että Riihimäen ammattikoulu, niin eihän siinä enää kysele, että mikä paikkakunta”

Riihimäen ambulanssin lähdettyä liikkeelle huomattiin, että paikka on väärä. Silloin lähti Hyvinkäältä ambulanssi oikeaan paikkaan eli Hyvinkään Karankadulle.

Hätäkeskus tekee asiasta sisäistä selvitystä. Vesa Sepän mielestä päivystäjän erehdys on kuitenkin ymmärrettävä ilmoittajan alkuperäisestä virheestä johtuen.

–Jos sanotaan, että Riihimäen ammattikoulu, niin eihän siinä enää kysele, että mikä paikkakunta. Se on inhimillistä, Seppä sanoo.

–Missä menee se raja, mitä on järkeä varmistaa ja mikä on ilmoittajan vastuulla?

Toisaalta Seppä ihmettelee myös, onko päivystäjä voinut toimia täysin ohjeiden mukaan, jos ambulanssi päätyy väärään kaupunkiin. Yleisesti hätäkeskuksen ohjeistus on hänen mukaansa kunnossa.

–Tämän tyyppisiä tapauksia ei ole aiemmin tapahtunut. Mutta vastaisuudessa painotamme koulutuksessa, että kysykää vielä kerran, hän toteaa.

Sepän mukaan poliisi aloittaa asiasta esitutkinnan, jos haluaa.

Kiusaamiseen puuttumisen korkea kynnys

Koulukiusaamiseen ryhdyttiin suhtautumaan hieman vakavammin vasta Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen. Tosin puhe on jälleen laantunut. KiVa-kouluhanke on tosin aloitettu. Toiveita on, että  selkä toimintamalli helpottaa  asioihin tarttumista ja auttaa opettajaa huomioimaan paremmin kaikki prosessiin liittyvät asiat. Miksi vasta Jokelan kaltaisen tapahtuman jälkeen ryhdytään puhumaan koulukiusaamiseen liittyen nollatoleranssista? Jossakin lehdessä luki, valitettavasti lähde on nyt päässyt hukkumaan ja lehti, joten siteeraan vapaasti, mutta ajatukset ovat siis jostakin lukemastani jutusta:

Miksi lapsen pitää sietää sitä, että häntä hakutaan toistuvasti työpaikallaan (koulussa)? Menisikö aikuinen töihin, jos pomo tai työkaveri sanoisi joka päivä tyhmäksi, jos hänelle käännettäisiin selkä aina kun hän tulee esim. kahvihuoneeseen… Tosin monen aikuisen on pakko mennä, siitä huolimatta, että töissä ei ole hyvä olla.

Samoin Sellon surmien jälkeen puhuttiin lähestymiskellon tehottomuudesta ja esillä on ollut vainoamisen kriminalisointi (asiasta näyttää olevan adressikin). Helena Häkkinen on vaatinut vainoamisen kriminalisointia esim. HS vuonna   2008 olleessa haastattelussa.  Erityisen haastavaa on jos vainoajana on joku muu aviomies tai entinen poikaystävä. Näissä tapauksissa asian saa yleensä vielä suhteellisen helposti viranomaisten hoitoon esim. tuvakotien, kriisipuhelimien tai muiden verkostojen avulla/kautta, mutta jos vainooja on mieleltään häiriintynyt muu sukulainen (esim. anoppi tai vastaava) tai lähipiiriin kuuluva henkilö (työkaveri tai ystävä) ollaankin jo paljon haastavamman tilanteen edessä. Yksinkertaisesti keinoja puuttua tilanteeseen ei ole, koska vainoamista ei ole kriminalisoitu. Vainooja voi käytännössä hankaloittaa yksilön tai jopa kokonaisen perheen  elämää vuosikymmeniä ja apua ei saa mistään. Henkisestä väkivallasta ja henkisen väkivallan uhasta ei jää jälkiä.

Helena Häkkisen kirjoittaa artikkelissaan mm. näin: ”Mielikuvitus ei tunne rajoja, kun ajatellaan niitä lukuisia erilaisia tapoja, joilla vainoaja pyrkii vaikuttamaan uhrinsa elämässä. Kymmenet, joskus sadat yhteydenotot puhelimitse, kirjeitse ja sähköpostitse, vainoaminen Internetissä (nk. cyberstalking) sekä seuraaminen, tavaroiden tilaaminen toisen nimellä ja kodin tai työpaikan ulkopuolella oleskelu ovat yleisiä vainoamisen muotoja (Spitzberg 2002).

Vainoamisen keskimääräinen kesto on lähes kaksi vuotta (Sheridan ym. 2003 ja Spitzberg ja Cupach 2007). Kahden viikon kestoa pidetään nk. kriittisenä rajana: jos vainoaminen jatkuu vielä tämän jälkeen, se usein muuttuu tunkeilevammaksi, uhkaavammaksi ja uhrissa enemmän negatiivisia psykososiaalisia vaikutuksia herättäväksi (Purcell ym. 2004). Voimakkaimmin vainoamisen kestoa ennustaa suhde vainoajaan: entisiä parisuhdekumppaneita vainotaan merkitsevästi pitempään kuin tuntemattomia henkilöitä.”

Entäpä miltä mahtaa tuntua niistä henkilöstä, joiden liepeillä on kuljettu henkilön itsensä haluamatta 5, 10, 15, 20 tai 25 vuotta? Kuinka vainoamisen saa poikki? Onko uhrilla oikeutta normaaliin elämään, jossa hänellä ei ole jatkuvasti uhkaa joutua jonkun mielivaltaisen teon kohteeksi. Onko asioihin puuttuminen mahdollista vasta sitten, kun uhri väsyy lopullisesti ja tekee jotakin sellaista, että joutuu joko mielisairaalaan tai vankilaan (joka lienee vainoojan perimmäinen tarkoituskin). Lisäksi usein vainooja on taitava saamaan toiset ihmiset liikkeelle omasta puolestaan ja näin käytännössä keinot puuttua tapahtumaketjuihin ovat täysin olemattomat.

HS 2006 (Vainooja ei jätä rauhaan) olleessa artikkelissa psykoanalyytikko Petri Meronen toteaa pakkomielteisestä vainomaisesta mm. seuraavaa:  ”Pakkomielteessä on kyse samastumisesta kohteeseen ja varhaislapsuuteen taantumisesta. Vauvana lapsi ei käsitä olevansa äidistä erillinen. Kun äiti lähtee hetkeksikin pois vaikkapa vain toiseen huoneeseen, lapsi pelkää menettävänsä – itsensä.

Myös stalkkeri saattaa ajatella, että ”minä olen yhtä tuon toisen kanssa – ja jos en ole, menetän itseni”. Vaikka toinen ilmoittaa, ettei hän ole mukana suhteessa, hätääntynyt stalkkeri päättää, että kyllä on. Stalkkeri ei ymmärrä, että ihmiset haluavat säilyttää etäisyyden toisiinsa. Stalkkeri tulee syliin lupaa kysymättä. Hän uskoo vakaasti siihen, että kohde tarvitsee häntä.”

Näissä tapauksissa ei todellakaan minkäänlainen  järkipuhe auta.  Usein järkipuhe ei tunnu tehoamaan edes niihin ihmisiin, joille stalkkeri on saanut vakuutettua oman näkökulmansa. Tai ehkäpä stalkkerin sanansaattajaksi suostunutta hävettää oma herkkäuskoisuutensa ja siksi on helpompi hävitä maan alle kuin yrittää korjata käytöksensä uhrille aiheuttmat henkiset lisävammat (jos niitä ylipäätään on edes mahdollista korjata).

Häkkinen (2008)  jatkaa: ”Suomessa ei ole juuri lainkaan käyty yhteiskunnallista keskustelua vainoamisesta tai sen kriminalisoinnista, vaikka Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita ja esimerkiksi lähisuhdeväkivallan vähentäminen on sisäisen turvallisuuden ohjelman keskeisimpiä tavoitteita. Suhteessa muihin Euroopan maihin myös laki lähestymiskellosta tuli Suomessa voimaan poikkeuksellisen myöhään, vasta vuonna 1999. Vainoaminen voi käsittää tekoja ja käyttäytymistä, jotka ovat Suomessa kriminalisoituja, mutta myös sellaista käyttäytymistä, jota ei ole kriminalisoitu. Esimerkiksi toistuva toisen henkilön seuraaminen, hänen kotinsa ulkopuolella oleskeleminen, ikkunoista sisään katselu, ilmestyminen paikoille joissa hän on, yhteydenotto hänen ystäviinsä tai tavaroiden postittaminen hänelle tai sähköpostin lähettäminen ei ole meillä kriminalisoitua. Ei vaikka tämä vainoaminen olisi päivittäin toistuvaa ja häiritsisi huomattavissa määrin uhrin kykyä suoriutua päivittäisistä arkirutiineista, aiheuttaisi pelkoa ja altistaisi mielenterveysongelmille. Suomen rikoslaissa myös esimerkiksi pakottaminen (RL 25:8) edellyttää väkivallan käyttöä tai sillä uhkaamista.”

Teräsahjo, T & Salmivalli, C. 2001. Tapaustutkimus kiusaamisen vastaisesta interventiosta Helsingin ala-asteen kouluissa . Helsinki: Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja. A14:2001.

Lundberg, Tom. (2010). Multaan kylvetty humanismi. Positiivarit. (23.10.2010)

Narsistit, erimielisyys ja kritiikki.

Narsisti piinaa lähipiiriään ja viranomaisia. (Yle)

Palkka pois työuupuneilta (23.10.2010)

Salo,M. Varo narsistia. WSOY: ”Suomessa elää kymmeniä tuhansia ihmisiä luonnevikaisen narsistin armoilla. Kiusaaja voi olla puoliso, vanhempi, naapuri, esimies tai työtoveri. Alistaminen voi tapahtua henkisesti tai fyysisesti, mutta yhtä kaikki se jättää aina uhriinsa syvät, elinikäiset arvet.”

Arvostelu kirjasta: Varo narsistia. (Ari Antikainen, Joensuun yliopisto)

Työpaikkakiusaaminen

Työpaikkakiusaaminen voi olla sairaanloista

Aiemmat postaukseni aiheesta:

Kiusaaminen -hakusanalla tästä blogista löytyvät postaukset.

Kauhajoen koulusurmista tulee 23.9.2010 kuluneeksi kaksi vuotta.

(Päivitetty 23.9.2010)