Olen pudonnut itse jo ajat sitten kärryiltä sen suhteen, monesko kerta tämä on kun sähellän jotain. No niin. No hiiho hoi… Koin kampikäsityöhistoriani järkytyksen, kyn ryhdyin eilen iltapuhteinani mittailemaan peittoa numero kolme. Meinasin saada sätkyn. Tarkoituksenani oli vain vääntää siihen reuna ja aluskangas eilen siihen kiinni ja saada se sitten takaisin kaappiin odottelemaan vuoroaan…päästä pisteltäväksi peiton numero kaksi jälkeen.
Mittasin ja laskin… uudelleen ja uudelleen. Ei voi mitään uskottava on, että pari riviä puuttuu…
Ja kolmosen päädyt on jo ommeltu.
Peittoa ei voi jatkaa vain toiseen päähän, sillä symmetria rikkoutuu.
Ei auta kuin ottaa ratkoja kiltisti käteen ja ryhtyä hommmiin. Tosin ensiksi pitää ommella nuo tilkut. Vai mitä tekisin. Pieni kirpun pääni on aivan pyörällä.
Tuohon peittoon tarvitaan kahdeksan uutta neliötä… siis sellaisia 4*4 kpl:n neliöitä.
Sitten ne yhteen ja pikkupalat paikoilleen ja sitten viimeisen palan reunat auki… ja pala kiinni ja uudet päättelyt.
Onni onnettomuudessa sikäli, että tuota keltaista kangasta sattui vielä olemaan. Ja oikeastaan vielä onnekkaampaa, että paloja on ommeltu jo vino pino puolivalmiiksikin ajatellen peittoa viisi. Tosin nyt tämä episodi muuttaa peiton V värisuunnitelmat. Mutta se on kuitenkin pientä, koska se on vasta niin aluillaan, että mitään peruuttamattoman ratkaisevia ompeluksia ei ole tehty.
Tässä kuitenkin taas nähtiin, että Neulekirpun tehtaassa on kaikki kohellukset enemmän kuin todennäköisiä. Ja tämän siitä saa, kun pomppii jutusta toiseen, ilman selkeää syteemiä ja suunnitelmaa. Ei auta valittaa tämän enempää. Neula suihkaamaan vaan, sillä puhumalla ei tuo työ edisty. Ehkä pitäisi aikuisten oikeasti keskittyä nyt vain näihin tilkkuihin…ei kutimia, ei hevoselle mitään ei tallivaatteita eikä mitään muutakaan. Pelkkää peittoa seuraavat kolme(?) vuotta.
Samalla kuvia kahdesta alloitusvaiheessa olevista peitoista.
Neiti c siis saa tuon violettisävyisen ja neiti d: eli neiti 4wee tuon keltasävyisen, josta ei nyt sitten oikein tiedä, mitä muuta siihen ilmestyy, kun onnistuin sähläämään tuon b:n peiton kanssa. Neiti a:n peitto on onneksi täysimittainen. Oranssi vaikuttaa nyt liian ärhäkältä, kun tuo kirkkaan keltainen pääsee tuonne, minne se tavallaan kuuluukin.
Mikään ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää.
Neulekirppu's Weblog 