Avainsana-arkisto: kirppu news

Vainoamisesta viimeinkin rangaistavaa?

Iltalehti: Oikeusministeriön työryhmä esittää, että vainoamiseksi voitaisiin lukea esimerkiksi jatkuva uhkailu, seuraaminen ja tarkkailu. Vainoamisesta tuomittaisiin enintään kaksi vuotta vankeutta.

Rikokseksi kirjattaisiin myös viestintärauhan rikkominen. Siitä voitaisiin tuomita, jos joku lähettelee toiselle toistuvasti viestejä tai soittelee häirintätarkoituksessa. Häirinnän rikollisuus ei olisi enää sidottu siihen, mitä välinettä siinä käytetään ja otetaanko viestit vastaan kotirauhan piirissä.

Uudet rikokset olisivat asianomistajarikoksia. Vainoamisen voisi viedä eteenpäin myös syyttäjä, jos tärkeä yleinen etu sitä vaatii tai teossa on käytetty hengenvaarallista välinettä.

STT

Olen kirjoitellut tässä blogissa toistuvasti sekä kiusaamisesta että vainoamisesta. Juttuja ja koosteita ovat olleet m.

Kiusaaminen maan tapa?

Kiusaamiseen puuttumisen korkea kynnys

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?

Otat sä naiselta pataan?

Muualla

Elin vuosia sumussa ja jatkuvassa pelossa (Iltalehti)

Keskustelu/Kiianmaa/eroperheet Vainoamisen kriminalisointi

Keskustelu/Oletko kohdannut vainoamista (Iltalehti)

Sananvapausrikokset, vainoaminen ja häirintäkäyttäytyminen (OM)

Stalking eli vainonta on yllättävän yleistä (Poliisi)

Vaino (Wikipedia)

Vainoaminen ja kohdennettu väkivalta (Luento 4.5. 2012 Helsingissä)

Vainoojat halutaan aisoihin (Keskisuomalainen)

Vainoaminen pakkomielteenä: Kalle Haataisen ohjelma

Vainoaminen halutaan kieltää lailla (Verkkouutiset)

Vainoaminen on rikos monessa EU-maassa. (Suomen Kuvalehti)

Vainoojan uhri elää jatkuvassa pelkotilassa (MTV3)

Helinä Häkkinen-Nyholm kirjoittaa aiheesta kirjaa. Kirjoittaja on psykolgoian tohtori.

Sopuisan parin sopimaton riita

Stalkkeri on ikävä seuralainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirppu news, Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, muistilappuja, sekalaista sälää.

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?

Toimittaja Olli Pirttimäki kirjoittaa Iltalehdessä otsikolla Narsismi yksi syy perhesurmiin?  Kysymys on hyvä ja ajankohtainen, sillä viime viikkojen aikana on tullut huolestuttvan usein uutisia, joissa perheen toinen vanhempi, yleensä isä, on surmannut perheensä.  Yleensä kyseessä on ollut erotilanne, josta mies ei ole päässyt yli.

Jutuissa näyttää olevan sama kaava. Ehkä asiat vaan toteutuvat hieman eri järjestyksessä. Väkivallantekijä on usein käytännössä ryhtynyt valmistelemaan tekoaan puhumalla ex-puolisostaan mahdollisimman paljon negatiivisia asioita tulevan uhrin lähipiirille, edistäen uhrin tehokkaasti kaikista sukulaisista ja ystävistä. (Ja silloin kun vielä on mennyt ns. ”hyvin” uhrin yhteydnpito lähisukuun on estetty syyllistämällä. Tätäkin sitten käytetään hyväksi, kun uhri livahtaa pakoon: esitetään, että kyllä HÄN olisi ollut yhteydessä, mutta henkilö X ei halunnut.)

Sitten kun myllytys alkaa on usein käytännössä tulevaa (henkirikoksen)uhria on syytelty siitä, että tämä ei pidä yhteyttä sukulaisiin tai hän ei vastaa viesteihin tms. Pitääkö uhrin vastata viesteihin, joissa hänelle annetaan valmiiksi syntipukin rooli? Mielestäni ei. Hyvä sääntö on, että ei pidä antaa vastapuolen viedä. Puheiden perusteella vakaumuksellisen kannan muodostanut ”auttaja” raportoi ”päämiehelleen” uhrin puolustaneen itseään ja lisääpä yleensä vielä vähän omiaankin, että kykenisi miellytämään ”päämistään”.

Kuvio on niin monimutkainen, että sitä ei ihan hetkessä tajua, kun sellaiseen joutuu. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että narsitinen kuvio on kuolemantanssia, josta esim. lastensuojelutyöntekijöillä näyttää olevan aika ohut ymmärrys. Kun sitten jotakin tapahtuu sanotaan, että olisit sanonut aiemmin.

Jos ihan kokonaan ei pääse hengestään niin henkiset vauriot ovat ainakin suuria. Avioero ei useinkaan ole hetken mielijohteen tulos. Sitä on saatettu miettiä vuosikausia ja viimein uskallettu tehdä se ratkaiseva päätös. Siinä vaiheessa ei kannattaisi niiden puhua yhtään mitään, jotka eivät ole syvällisesti sisällä perheen asioissa. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi kuunnellut mitä puhutaan, vaan sitä, että olisi itse elänyt siinä kontekstissa, josta on irtauduttu. Parhaita asiantuntioita lienevät kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat haastavaa arkea haastavan vanhemman kanssa eläneet.

Olen pohtinut sitä, millä tavalla sosiaalilan oppilaitoksissa kiinnitetään huomiota tämän ilmiön tunnistamiseen? Entä  sitten työyhteisössä: käydäänkö tavanomaisuudesta poikkeavia tapauksia läpi työnohajuksessa? Kuunnellaanko uhria? Vai tehdäänkö uhrista yhteistyökyvytön/yhteistyöhaluton syntipukki, joka estää toisen vanhemman mukanaolon lasten arjessa?

Naristin kai tunnistaa aika helposti siitä, että hän ei epäröi ottaa yhteyttä toistuvasti työntekijöihin. Hän lähestyy yleensä johtoporrasta ja tekee sen määrällisesti usein. Hän imartelee, kehuu ja houkuttelee. Hän vaikuttaa unelmapuolisolta ja jo pelkästään se riittää saamaan pään sekaisin. Sitten vastapuolen kuuntelu jääkin vähän heikolle hollille. Hän on huolissaan vastapuolen terveydestä ja kyvystä huolehtia lapsista jne. Hän vihjailee ja viattomasti pohtii. Hän ei epäröi käyttää mitään keinoa hyväkseen, jotta oma ja ainut oikea tahtonsa toteutuisi. Uhrien piina jatkuu vuosia.

 

Kun lastensuojeluviranomaisten tuki on varmistettu, sitten alkaa oikeuspelleily ja perättömien lastensuojeilmoitusten teko. Siinä showssa eivät paina sitten enää mitkään normaalit kriteerit. Vaikka taustalla olisi sinitakkien dokumentoimaa väkivaltaisuutta, selitetään huippuvanhemman tekosia parhain päin ja uhria kehoitetaan antamaan anteeksi ja tekemään kiltisti yhteistyötä, etteivät asiat mene hänen kannaltaan pahempaan suuntaan…

Hohhoijaa… kyllä kirpun pistää taas vihaksi.

 

Narsistien uhrien tuki ry:n edustaja Sirpa Polon mukaan viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes.

Radio City uutisoi torstaina Polon kertoneen, että narsistien uhrien tukiyhdistykseen on ollut yhteydessä myöhemmin perhesurmien uhreiksi joutuneita ihmisiä.

Iltalehden perjantaina haastattelema Polo sanoo, että narsismiin ei ole aiemmin osattu suhtautua tarvittavalla vakavuudella, mutta nyt se on perhesurmien takia noussut puheenaiheeksi.

Polo kertoo esimerkkinä työpaikkakiusaamisen, jonka taustalla voi olla narsismi. Hänen mukaan vasta Rädyn ja Ahteen välinen tapaus nosti työpaikkakiusaamisen isosti esille, vaikka ilmiö on ollut olemassa jo pitkään. Samoin on nyt perhesurmien kohdalla.

– On pitänyt sattua tosi paljon ja tosi pahasti, ennen kuin on tajuttu narsismin vaarallisuus. Tämä on hyvin vakava asia, sillä kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi, Polo toteaa.

Yksi ongelma narsismin torjuntaan on pelko, sillä monesti uhri ei uskalla tai kehtaa hakea apua ajoissa. Polon mukaan eri yhteisöissä, kuten esimerkiksi työpaikoilla pitäisi tapauksiin uskaltaa kuitenkin puuttua rohkeammin, kun ongelmia alkaa ilmaannuttua.

Ei vain henkistä väkivaltaa

Narsismi mielletään monesti vain henkiseksi väkivallaksi. Polon mukaan narsismi ei kuitenkaan aina jää pelkän henkisen väkivallan tasolle. Narsistien uhrien tukiyhdistykeen on ottanut yhteyttä myös henkilöitä, jotka ovat myöhemmin joutuneet perhesurman uhreiksi. Näissä tapauksissa on vahva epäilys, että narsismi on lopulta ollut syynä hirmuteolle.

– Muutama tapaus on tosiaan tullut vastaan. Tällaiset äärimmäiset tapaukset ovat myös vertaisryhmän vetäjille todella rankkoja. He ovat joutuneet miettimään omaa jaksamistaan ja jatkoa, Polo kertoo.

Hiljattaisessa perhesurmatapauksessa esille nousi tekijän yritys hakeutua hoitoon. Sitä ei hänelle kuitenkaan pystytty tarjoamaan ja seuraukset olivat kammottavat. Polon mukaan narsismin vakavuutta ei olla aiemmin Suomessa täysin ymmärretty. Tästä syystä narsismin uhrit joutuvat usein turhaan etsimään apua.

Diagnoosit lisääntyneet

Narsismi on lisääntynyt selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana, tai ainakin diagnooseja on tullut esille aiempaa enemmän. Lisääntyneen väkivaltakäyttäytymisen syyksi on monesti esitetty väkivaltaisia elokuvia ja pelejä. Polon mukaan myös sotien traumat voivat osaltaan selittää lisääntynyttä narsismia. Monien nykyvanhempien omat vanhemmat traumatisoituivat sodan aikana. Tämän vuoksi he eivät kyenneet tarjoamaan lapsilleen oikeanlaista mallia ja huomiota. Nämä ongelmat ilmenevät nyt, kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia.

– Nämä asiat ovat rankkoja asioita, mutta on hyvä, että ne vihdoin nousevat esiin. Tämä voi auttaa ongelmien selvittämisessä ja yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa, Polo tuumaa.

OLLI PIRTTIMÄKI
(olli.pirttimaki@iltalehti.fi)

3 kommenttia

Kategoria(t): Lööpistä löydetty, muistilappuja, Pohdintaa

Lasten hyväksikäytöstä on liian pienet tuomiot

Iltalehdessä on Lapin poliisilaitoksen tärkeä tiedote.

Lapin poliisilaitos on tutkinut törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jossa epäiltynä on noin 40-vuotias mies ja uhrina 15-vuotias tyttö.

Poliisi lähetti tapauksen tutkinnasta tavanomaisesta poikkeavan tiedotteen.

Poliisin mukaan rikos ja sen tutkinta on saanut aikaan suurta myllerrystä niin epäillyn, uhrin kuin heidän läheistensäkin elämässä.

Seksuaalinen kanssakäyminen aikuisen ja alle 16-vuotiaan välillä on vakava rikos. Poliisin huolena onkin, että rikoksiin syyllistyvät eivät etukäteen ymmärrä tekonsa seurauksia.

Epäillyn elämää tutkitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti, kun poliisi ryhtyy selvittelemään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Poliisi kertoo, että etenkin pienillä paikkakunnilla asiat kantautuvat nopeasti kyläläisten korviin ja epäillyn elämästä voi tulla kovin hankalaa.

Poliisi toteaa, että suurin tuska koituu kuitenkin uhrille ja hänen omaisilleen.

– Aikuisen itsekkäitä tarpeita kohtaamaan valittu nuori ei välttämättä tajua tapahtuman merkitystä elämälleen kuin vasta aikuisena. Henkiset vauriot voivat nousta esille vasta vuosikymmentenkin päästä, tiedotteessa sanotaan.

Poliisin mukaan tekijälle saattaa nousta harhakuvia teon luvallisuudesta ja oikeudesta, jos nuori on tapahtumaan jollain tavalla suostuvainen.

– Totuus on kuitenkin se, että lapsen elämä voi olla tapahtuman seurauksena pysyvästi pilalla.

Maksimirangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on neljä vuotta. Törkeässä tekomuodossaan rikoksesta voidaan tuomita kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Lapin käräjäoikeus vangitsi nyt Lapissa tutkittavana olevassa jutussa epäiltynä olevan 40-vuotiaan miehen viime viikolla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapauksen tutkinta jatkuu edelleen.

IL

Neulekirppu on sitä mieltä, että näistä rikoksista pitäisi antaa elinkautinen. Toisen elämän tuhoamisesta pitäisi olla sellaiset seuraukset, että ne tuntuvat.  On turha väittää, että 15-vuotias on täysin tietoinen mitä tekee, kun hän menee vanhemman miehen kanssa sänkyyn. Neulekirpun luokkakaveri päätti päivänsä sen  15-vuotiaana seurusteltuaan naimisissa olevan miehen kanssa. Mies tietenkin laittoi oman perheensä etusijalle eikä masentunut teini tajunnut, että tämä elämä voi olla niin karua. Lisäksi tämä teini oli raskaana tälle miehelle. Eli mies ei ollut ollut vastuullinen tietenkään tässäkään suhteessa, että olisi huolehtinut ehkäisystä.

3 kommenttia

Kategoria(t): kirppu news, Lööpistä löydetty, muistilappuja, Verenpaine nousee

Se tapahtui taas…

Se tapahtui taas ja lähes onnistuikin. Tällä kertaa kohteena oli selkeästi yksi tietty oppilas yhdessä tietyssä luokassa, mutta luultavasti räiskeessä olisi mennyt muutama muukin mukana, jos ase olisi lauennut opettajan avatessa luokan oven.

Olisiko aika halpa ensiapu laittaa luokkien oviin ovisilmä. Siitä voisi tiirata onko tulijalla asiaa luokkaan ja minkälaisella varustuksella hän on liikkeellä. Lähestymiskielto on paperi. Se ei estä kiellon saanutta tekemättä surmaa. Se on vain hakijan tahdonilmaisu asiassa. Oikeus perää näyttöä, koska oikeusvaltiossa vastapuolella on oikeus tulla kuulluksi. Näyttö voi olla viimeinen matka. Se ei enää uhria auta.

Tämä asia ei liity suoraan tähän, mutta joissakin vaikeissa avioeroissa lasten kieltäytyessä tapaamasta toista vanhempaansa sosiaalitädit puuttuvat innokkaasti asiaan ja ryhtyvät työskentelemään sen puolesta, että vanhempi voisi tavata lapsiaan. Kaunis ajatuksena, että kaikissa on jotakin hyvää ja vanhemmalla on oikeus lapsiinsa, mutta joskus se ei vaan toimi.  Nämä tapaukset, joissa perheessä on ollut väkivaltaa voi olla tilanne, että lapset eivät halua tavata vanhempaa, jonka nyrkki on tullut tutummaksi kuin syli ja halaus. Tapaus ”Hakunilat” saadaan aikaa liialla ymmärtämisellä. Siinäkin sosiaalitätien suojana oli poliisi ja selänkääntö ja sekunti, niin oltiin viimeisellä matkalla.

Ottavatko tädit opiksi näistä tapauksista? Yritetäänkö kaikkia ymmärtää ja puristaa samanlaiseen muottiin. Ymmärtävätkö tädit ja sedät, että he eivät aina ole avuksi asiakkaillen? Käyttäytymismalli (pakottaminen, joka tässä tapauksessa oli yksi tekijä) on peritytynyt ehkä jo muutaman sukupolven takaa. Kierre pystytään katkaisemaan, kun näytetään toisenlainen malli. Lapsen etu ei välttämättä ole joutua valvottuun pakkotapaamiseen väkivallantekijän kanssa. Sellainen jättää jäljet. Ja joskus  asiat voivat purkautua tekoina.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirppu news, Lööpistä löydetty, muistilappuja, Verenpaine nousee

Valelääkäri-Suomen suosituin ammatti

Tässä on viimepäivinä ruvennut asiat näyttämään siltä, että valelääkäri on Suomen suosituin ammatti. Valvirankin taitaa olla valevalvontavirasto.

Ainakin jos uskoo Iltalehden lööppiuutista: Valviran tehtävä on valvoa, että Suomessa toimivilla lääkäreillä on oikeasti lääkärin paperit.

Valvira on joutunut viimeaikoina ankaran kritiikin kohteeksi.

Valvira on joutunut viimeaikoina ankaran kritiikin kohteeksi. (KARI PEKONEN)

Valtiontalouden tarkastusvirasto on joutunut huomauttamaan Valviraa epäselvyyksistä sen omissa asiakirjoissa.

Valtiontalouden tarkastusvirastoon (VTV) tuli marraskuussa 2008 nimetön kantelukirjelmä, jossa arvosteltiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (1.1.2009 alkaen Valvira) tekemiä kohtuuttoman suuria konsultointi- ja it-hankintoja.

Tammi-helmikuussa 2009 suoritetun tarkastuksen yhteydessä ilmeni, ettei Valvira ollut kilpailuttanut osaa hankinnoistaan lain edellyttämällä tavalla.

Tarkastuksen yhteydessä paljastui myös, ettei Valvira ollut järjestänyt kaikilta osin hankintojensa ja niitä koskevien sopimusten arkistointia asianmukaisesti. Osa hankintoihin liittyvistä asiakirjoista puuttui Valviran arkistosta kokonaan.

Lue viikonvaihteen lehdestä, kuinka Valvira yritti harhauttaa Valtiontalouden tarkastusvirastoa.

MARKO-OSKARI LEHTONEN
marko-oskari.lehtonen(@)iltalehti.fi

Kun tässä Kirpullakin alkaa olla ikää jo sen verran, että Kirppu on ryhtynyt haaveilemaan eläkkeestä, niin on tässä tullut mieleen, että kuinkahan voisi ryhtyä valelääkärieläkeläiseksi. Meinaan vaan, että saisi lääkärinansioihin perustuvan eläkkeen, niin sillä sitä Kirppu kaikkine kakaroineen eläisi varsin mukavasti vaille huolen häivää.

Satu pukista kaalimaan vartijana avautuu aivan uudella tavalla, kun siihen pukin paikalle kirjoittaa VALVIRA  ja kaalimaan paikalle valelääkäri.  Ehkä Kirpun kannattaakin ryhytä valesadunkertojaksi. Mene ja tiedä, mutta erikoista tämä elämä näyttää olevan.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, linkkejä, links, muistilappuja

Superylioppilaita ja muita lööppilöytöjä

Lööppiuutisia:

Syksyn ylioppilaista kaksi kokelasta on saavuttanut kahdeksan laudaturia.

Lisäksi yksi on kirjoittanut seitsemän laudaturia.

Kahdeksan ällän ylioppilaaksi kirjoitti nainen Tampereen klassillisesta lukiosta ja mies helsinkiläisestä Ressun lukiosta, josta on myös seitsemän ällän ylioppilas.

Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Anneli Roman ei lähde tekemään johtopäätöksiä syksyn hyvästä sadosta. Hän kuittaa sen sattumaksi.

Noin 4700 kokelasta lähti syksyllä tavoittelemaan valkolakkia. Heistä joka viides sai reput.

Ylioppilaskirjoitukset läpäisseistä 3500 kokelaasta yli 800 puolestaan jää odottamaan valkolakkiaan, koska heiltä puuttuu pakollisia lukiokurssien suorituksia.

Syksyn kirjoituksiin osallistui kaikkiaan yli 37000 opiskelijaa, mutta suurin osa heistä ei yrittänytkään saada vielä ylioppilastodistusta. Valtaosa suoritti vain yhden tai kaksi koetta alta pois pienentääkseen kevään koeurakkaansa.

Uusien ylioppilaiden nimet julkistetaan maanantaina 29. marraskuuta. (Ilta-Sanomat)

 

Haluaisin kuulla 10 vuoden kuluttua, mitä näistä kaikista superylioppilaista on oikeasti tullut.

 

Näyttää valheella onneksi välillä olevan lyhyet jäljet. Mutta oikeasti on ihmisillä pokkaa: Navigaattorinsa toimintaongelmista valittanut teki pahan virheen raivostuessaan kodinkoneliikkeessä.

Asiakas oli mielestään viallista navigaattoria palauttaessaan raivostunut ja paiskannut tuotteen myymälän lattialle.

Myöhemmin mies oli valittanut viallisen, 394 euron hintaisen navigaattorin myymisestä Kuluttajariitalautakunnalle ja väittänyt laitteen pudonneen hänen taskustaan lattialle. Väitteensä tueksi hän oli liittänyt mukaan todistajan lausunnon.

Laitteen myynyt liike oli kiistänyt kuluttajan vaatimukset. Lopullisesti liike veti maton kuluttajan vaatimusten alta lähettämällä Kuluttajariitalautakunnalle valvontanauhavideon, jolla kuluttaja selittää liikkeessä laitteen toimivuutta.

Tallenteella näkyy selvästi, kuinka raivostunut asiakas paiskaa laitteen voimalla lattiaan.

Lautakunnan käsityksen mukaan laitteen toimivuus ja virhe eivät enää tällaisen käsittelyn jälkeen ole luotettavasti todettavissa. K on aiheuttanut tilanteen omalla toiminnallaan. Lautakunta ei nyt ole voinut todeta, että laite olisi ollut virheellinen eikä lautakunta suosita navigaattorin hyvitystä.

Valtteri Varpela (Ilta-Sanomista  tämäkin)

 

Suomessa on konfliktiosaamista. Olemme kautta historian pelastaneet svedut pulasta. Kannattaisi pitää suu kiinni sillä puolella lahden.

Ruotsalaislehti Aftonbladet piruilee Suomen brändityöryhmän työstä verkkosivuillaan.

Sota? Soita Suomeen – se ratkaisee kaiken!, näin lehti otsikoi Suomen maabrändiryhmän toivovan vuonna 2030. Juttu oli eilen illalla yksi lehden verkkosivujen pääjutuista.

Piruilu liittyy siihen, että brändityöryhmä haluaa Suomesta kansainvälisten konfliktien ratkaisijan. Ryhmän mukaan Suomessa tulisi järjestää vuosittain rauhansovittelulle omistetut Ahtisaari-päivät. Päivillä jaettaisiin myös eräänlainen pikku-Nobel-palkinto.

Brändityöryhmän puheenjohtaja Jorma Ollila hehkutti tänään Suomen valtteja raportin julkistustilaisuudessa.

– Suomi on maailman toimivin yhteiskunta. Täällä homma toimii. Suomalaiset luottavat toisiinsa ja suomalaisilla on tapa löytää epätavallisia ratkaisuja. Eikä siihen odoteta käskytystä yläpuolelta.

Aftonbladetin jutun perässä on myös kysely, jossa kysytään, onko Suomi maailman paras maa. Ruotsalaislehden sivuilla vastaamassa käyneistä 64 prosenttia on sitä mieltä että ei ole.

(Ilta-Sanomat)

Ja taas tästä työpaikkakiusaamisesta. Tällä kerralla SUPO:sta:

 

Supon ylitarkastaja sanoo laitoksen korkeimpien johtajien järjestelmällisesti kiusanneen alaisiaan vuosikausia.

Ylitarkastaja Matti Mikkolan kiusaamisväitteistä kertoo Suomen Kuvalehti.

Yli 40 vuotta Supossa työskennellyt, 62-vuotias Mikkola sanoo lehdessä joutuneensa järjestelmällisen syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi vuodesta 1994 alkaen. Tuolloin Supon päällikkönä toimi Seppo Tiitinen, ja kaksi vuotta myöhemmin hänen paikalleen siirtyi Seppo Nevala.

– Kiusaamiseen ja syrjintään ovat syyllistyneet Supon edellisen päällikön Seppo Nevalan kaudelta alkaen lähes kaikki Supon ylimmät esimiehet. Kohteina on ollut muun muassa hallintotoimistojen päälliköitä, ylitarkastajia ja osastosihteereitä, Mikkola sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa.

Mikkolan mukaan työntekijät eivät uskalla valittaa kiusaamisesta, koska pelkäävät kostoa. Hän puhuu lehdessä jopa pelon ilmapiiristä.

Mikkola mainitsee lehdessä esimerkkeinä kiusaamisesta työtehtävien karsimisen, työntekijöiden mustamaalaamisen ja ja pakkkosiirrot toisiin tehtäviin.

– Näillä keinolla ihmisiä eristetään ja heidät vaiennetaan vähitellen olemattomiin. Supossa on nyt jo eläkkeellä olevia ylietsiviä, joille ei annettu kolmeen viimeiseen vuoteen kunnollisia työtehtäviä, Mikkola kertoo.

Itse hän sanoo joutuneensa ajetuksi nurkkaan. Mikkola sanoo Suomen Kuvalehdessä, että Supoa on arvostettu niin paljon, että sille on annettu liian paljon anteeksi.

Nelosen uutiset kertoi aiemmin tässä kuussa, että Supon kenttävalvontayksikön päällikkö Paavo Selin syyttää Supon johtoa mustamaalaamisesta ja kiusaamisesta. (Ilta-Sanomien uutinen tämäkin)

 

Suomen Kuvalehdestä voi lukea otsikolla Harkittu murha mielenkiintoisesta kirjasta, jossa kerrotaan WSOY:n kriisistä.

1 kommentti

Kategoria(t): kirppu news, Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, muistilappuja

Kiusaaminen maan tapa

Ilta-Sanomat on haastatellut Keskustan entistä puoluesihteeriä. Lehdessä todetaan,

että: Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen sanoi tänään IS:lle, että kiusaaminen on suomalaisen yhteiskunnan suuri ongelma.

Onko todella näin?

– On se. Siellä on koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista. Työelämässä se on pahin ongelma, joka aiheuttaa uupumista, vaikeuttaa työssä jaksamista ja vie ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle tai sairauseläkkeelle.

Korhosen uskotaan pyrkivän eduskuntaan ensi kevään vaaleissa. Oletko tekemässä aiheesta vaaliteemaa itsellesi?

– En. Tämä ei ole vaalikysymys vaan iso arvomaailmakysymys. Minulla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan vaan se on koko yhteiskunnan asia.

Sinikka Salon tapaus hämmensi. Eikö olisi ollut suoraselkäistä kertoa nimiä ja esimerkkejä kiusaamisesta ja kiusaajista?

– Mainitsin esimerkkinä paljon julkisuudessa olleen kiistan ylitöistäni.

Mutta et ollut enää silloin töissä keskustassa?

– Kyllä mutta se oli tavallaan jatkoa kiusaamiseeni. Jotkut eivät maltttaneet lopettaa puoluekokoukseen. Asia kuuluu kuitenkin yksityisyyden suojaan työelämässä.

Kuka kiusasi?

– He olivat puoluehallituksen jäseniä.

– Se miksi en kerro nimiä johtuu siitä, että en halua saattaa yksittäisiä ihmisiä tämän asian osalta hirvittävän taakan alle. Joka on ollut osallisena tunnistaa varmaan itse asian.

Itselläsi on maine kovana tahtopoliitikkona ja kovana persoonana. Uskotko, että ihmiset uskovat, kun kerrot joutuneesi kiusatuksi?

– Kyllä uskon.

Korhonen on vahvasti sitä mieltä, että politiikan pitää olla esimerkkinä siitä, että asiat ratkaistaan puhumalla. Hänen mukaansa politiikassa työelämä on paljon kovempaa kuin muualla yhteiskunnassa.

– Poliitikon pitää kestää kymmenen kertaa enemmän. Mutta ei keskusta ole sen parempi tai huonompi kuin muutkaan puolueet.

Medialle hän antaa armon.

– Medialla on lupa ja suoranainen velvollisuus kiusata poliitikkoja!

Keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhosta grillattiin Ylen Pressiklubissa hänen kokemastaan kiusaamisesta.

Korhosen mielestä kiusaamisen määritelmän täyttää se, hänelle on aiheutettu vahinkoa perättömillä huhuilla. Korhonen ei antanut suoraa vastausta, mitä perättömiä huhuja hänestä on liikkunut.

-Pankaa Jarmo Korhonen Googleen, hän ohjeisti etsimään perättömiä huhuja.

Ironista on se, että ensimmäisten hakutulosten joukossa tulevat otsikot, joissa Korhonen väittää olevansa työpaikkakiusattu.

Toinen Ilta-Sanomissa ollut juttu: Korhonen viittasi ilmeisesti vuoden alussa Ylen TV1:n Aamu-tv:n jälkiviisas-osuuteen, jossa Jan Erola väitti Korhosen levittävän huhua, että ympäristöministeri Paula Lehtomäellä olisi alkoholiongelma.

Myöhemmin Erola pyysi puheitaan anteeksi sekä Lehtomäeltä että Korhoselta.

Korhonen alkoi selittää tietovuodoista, kun häntä pyydettiin yksilöimään kiusausväitteitä.

-En ehtinyt puoluehallituksessa suuta avata, kun tieto oli Timo Haapalalla (MTV3:n politiikan toimituksen esimies), Korhonen sanoi.

Korhonen meni hiljaiseksi, kun häneltä tiukattiin, voiko tietovuotoja muka pitää kiusaamisena.

-Koin kaikkein pahimmaksi sen että poliisin esitutkintamateriaalia vuodettiin medialle.

Korhoselle huomautettiin, ettei tietojen vuotaja välttämättä ole keskustan piiristä, vaan joku poliisin tutkimista vaalirahoittajista.

Valtteri Varpela

Yksi kiusaaja pystyy myrkyttämään suurenkin työpaikan ilmapiirin. Omituista näissä tapauksissa on se, että yleensä kiusattu lähtee ja kiusaaja jää ja jatkaa toimiaan. Kiusattuhan se on aina  herkkänahkainen, huumorintajuton jne.

1 kommentti

Kategoria(t): kirppu news, Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, muistilappuja