”Huoli” riittää lastensuojeluilmoituksen perusteeksi

Olen tässä hiljakseni pohtinut pitkään ja hartaasti tätä tapaus Erikaa, jossa lapsen näkökulma jätettiin kuulematta, koska hän oli liian nuori, että hänen puheensa olisi otettu vakavasti. Mielestäni jo varsin pieni lapsi osaa  kyllä sanoa, jos häntä kohdellaan todella huonosti. Ja aidoilla alan ammattilaisilla on kyllä keinonsa ottaa selvää siitä onko lasta manipuloitu vai ei. Minulla ei oikeastaan riitä sanat kuvaamaan sitä kuvotusta, jota nämä sosiaalitädit saivat siinä tapauksessa aikaan.

Valitettavan usein sosiaalitädin uralle ajaudutaan. Se ei ole palkkansa puolesta mikään kultakaivos ja ihmisten erilaiset ongelmat ovat haastavia vastavalmistuneelle. Ja jos luonteessa on vähänkin jotakin sellaista koulukiusaajan vikaa, niin se on oivallinen paikka jatkaa nuorena hyvin harjoiteltua tapaa toimia.

On aivan käsittämätöntä, että  oikeusvaltiossa nimettömänkin ilmoittajan ”huoli” jostakusta, mitä sillä nyt sitten ikinä tarkoitetaankin, riittää nykyään lastensuojeluilmoituksen perustaksi. Siitä voi sitten saada alkunsa vuosia kestävä helvetti, joka jättää jälkensä lapseen. Tietenkin jos on tarkoitus tuottaa sosiaalitoimelle asiakkaita, niin tämä on aivan loistava tapa siihen. Tuotantolaitoksessa tarvitaan aina raaka-ainetta, jota voidaan muokata valmiiksi tuotteeksi.

Jotenkin kykenen tai ainakin kuvittelen kykeneväni hahmottamaan lainsäätäjän järjenjuoksun, mitä hyvää laissa on alunperin tarkoitettu. Mutta teoria ja käytäntö ovat valitettavan usein vähän eri maailmoista. Se pitäisi tässä kohtaa kyetä huomauttamaan.

Käytännössä tämä huoleen perustuva ilmoitusoikeus (jonka siis voi tehdä myös nimettömästi) takaa sen, että myös kiusantekoa harrastava ex-puoliso tai koko ex:n suku voi tehtailla erilaisten ”huolien” perustella anonyymejä lastensuojeluilmoituksia mielin määrin vallankäytön huumassaan. Ei siinä silloin tunneta huolta lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista, vaan tunnetaan pientä sadistista kutkutusta jossakin, kun tiedetään, että sossun tädithän juoksevat näiden aiheettomienkin huolten perässä, koska kaikki pitää tutkia. Uusi tapaus on aina kiinnostava ja varsinkin, jos se poikkeaa olennaisesti siitä massasta, johon sossutapaukset perinteisesti sijoittuvat. Käy yleensä vielä niin, että ennen kuin sossun tädit sitten kyllästyvät ja toteavat, huolien olevan aiheettomia, on vahinko lapselle ehtinyt jo tapahtua. Vai väittääkö joku ihan oikeasti, että lapsen jatkuvat/toistuvat kuulemiset viranomaisen toimesta, näihin huoliin liittyen, eivät vahingoita lasta.

Vaikka ilmoittajan tarkoitus lienee ennen kaikkea vahingoittaa ex-puolisoaan tai tulevaa ex-puolisoaan, hän useimmiten valitettavasti vaurioittaa ainoastaan vain lasta. Sitten on mukava kertoa asian kaikkia yksityiskohtia tietämättömille sukulaisille, kuinka sydämetön puoliso vie kerta toisensa jälkeen pienen lapsen sosiaaliviranoimaisten ja poliisin kuultavaksi. Oman toiminnan (esim. lapsen pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely) osuutta tapahtumiin ei tietenkään mainita. Ja koska viranomaiset eivät tee yhteistyötä voivat tällaiset asiat jäädä pitkäksikin aikaa hämäräksi myös sosiaalitoimelle.

Ja kun verbaalisesti lahjakas kiusaaja on ehtinyt kertomaan asianasa ensin eivät sossun tädit sitten usko edes oikeuden päätöstä.

Tuttavani totesi vuosia sitten minulle, että on oiva tapa saada toinen ihminen näyttämään omituiselta, kun kertoo ainoastaan tämän reaktiot tapahtumiin ja jättää mukavasti kertomatta, mitä on itse tehnyt ensiksi tai mitä ennen reaktiota on noin ylipäätään tapahtunut.

Sosiaalitoimen ihmisillä näyttää, näissä tapaamisasioissa, varsin usein unohtuvan se, että kyse ei ole niinkään vanhemman oikeudesta tavata lapsiaan, vaan lapsen oikeudesta ja halusta tavata vanhempiaan. Onneksi sentään 12 vuotiaita jo kuunnellaan. Kyllä sen ikäisellä on jo varsin hyvä käsitys oman perheensä kokonaistilanteesta, sillä arki haastavassa perhekontekstissa opettaa kyllä elämästä ja arjesta selviämisestä enemmän kuin peruskoulu. Mielestäni jo ikäistään kypsemmällä 6-vuotiaalla on kykyä ilmaista selkeästi itsenään asioita.

Joka tapauksessa näitä nimettömmien huoli-ilmoitusten tekoja pitäisi rajoittaa. Se pitäisi sallia yhden tapauksen kohdalla ainoastaan ja vain kerran. Sen jälkeen ilmoitukset pitäisi tehdä omalla nimellään, riippumatta siitä, onko ko. ilmoittaja itse tekemässä huoli-ilmoitusta tapauksesta ensimmäistä kertaa vai ei.

Siis kertauksena: vain yksi nimetön huoli-ilmoitus/tapaus. Lisäksi pitäisi ottaa selvää, mikä vaikutin ilmoittajalla on. Mikä on hänen suhteensa huolen kohteeseen jne.

Linkkejä lastensuojelusta

Lastensuojelun käsikirja (sosiaaliportti.fi)

Lastensuojelu (sosiaali- ja terveysministeriö)

Lastensuojelu (Wikipedia)

Lastensuojelu -info

Lastensuojeluliitto

Lastensuojelulaki

Perätön lastensuojeluilmoitus (Plaza -keskustelupalsta)

Perätön lastensuojeluilmoitus (Vaasa)

Perätön lastensuojeluilmoitus (tukinet)

Ei nimettömiä lastensuojeluilmoituksia (adressit.com)

Perätön lastensuojeluilmoitus (KaksPlus-keskustelu)

Lastensuojeluilmoitus ja ilmoituksen kohteen oikeusturva (KaksPlus-keskustelu)

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia (Neulekirpun blogissa julkaistu teksti)

Lähestymiskiellon hakeminen (poliisi)
Lähestymiskiellon hakeminen

Lähestymiskieltoa voidaan hakea tilanteissa, joissa on olemassa vaara, että lapsen henkeä, terveyttä, rauhaa tai vapautta uhataan tai että häntä muutoin vakavasti häiritään. Käytännössä lähestysmiskielto saa aikaan aggressiivisessa henkilössä vain lisää aggressiivisuutta.

Luokkataistelu – ahneuden hinta?

Lähes vuosi sitten (elokuussa 2011) oli Ilta-Sanomissa uutinen, jossa kerrottiin,

että  Bond-agentti, brittinäyttelijä Daniel Craig tyrmää Englannin mielenosoitukset. Hän on sitä mieltä, ettei kyse ole enää mielenilmaisusta.

– Mielestäni kyse on siitä, että ihmiset ovat ärsyyntyneitä hallituksen toimiin, mutta kyse on kyllä nyt jo vain ryöstelystä. Tosin mellakat ovat käsittääkseni myös luokkataistelua, Craig sanoo Ilta-Sanomille Lontoossa.

Piakkoin Suomen ensi-iltaan tulevaa Cowboys and Aliens -elokuvaa tähdittävä Craig heitti osan vastuusta myös hallituksille.

– Eri maiden hallitukset eivät ole ajan tasalla siitä, mitä internetissä tapahtuu ja miten sitä kautta voi vaikuttaa, saati mihin sen viestit voivat johtaa. Hallitusten ja päättäjien tulisi kiinnittää enemmän huomiota internetiin ja siellä käytäviin keskusteluihin, Craig huomauttaa.

Daniel Craig huomautti vielä, ettei hän itse kuulu Facebookiin, eikä hän käytä aikaansa internetissä selailuun.

– Jos minulla on jollekin asiaa tai haluan tietää jotakin, otan puhelimen käteen ja soitan, hän naurahti.

Jo kaksi Bond-seikkailua tehnyt Craig ryhtyy filmaamaan kolmatta James Bond -elokuvaa marraskuussa.

Rita Tainola, Lontoo (Lähde: Ilta-Sanomat)

Takaisin luokkataisteluun, otsikoi Vesa Jaakola. Kolumni on julkaistu viikolla 5/2012 Pohjois-Suomen maakuntalehdissä, kerrotaan artikkelin yläreunassa.

Luokkataistelu. Köyhä köyhtyy ja rikas rikastuu. Historian hirviöt syntyvät epäoikeudenmukaisuudesta ja niukkuudesta. Pohdin asiaa kirjoituksessani Historian hirviöt vuonna 2006. Kaikilla ei maltti riitä demokraattiseen vaikuttamiseen. Halutaan kaikki mulle, nyt heti. Tänään eikä huomenna. Synnyttääkö politiikka  epäoikeudenmukaisuutta? Näinkö aina  käy silloin kun ei ole enää varaa inhimillisyyteen? Onko luokkataistelu ahneuden hinta? Lasku siitä, mitä on jäänyt tekemättä tai mitä on tehty väärin. Kun hyvinvointivaltiosta tulee pahoinvontivaltio se ei käy hetkessä. Toivo on hyvä sana. Mutta kun se on vailla todellista merkitystä, käy huonosti. Toivottomuus alkaa toivon loppuessa. Ja hirviö iskee juuri silloin, sillä se on sen tilaisuus. Yksinkertaisesti se vaan tuntuu pelottavalta.

Vainoamisesta viimeinkin rangaistavaa?

Iltalehti: Oikeusministeriön työryhmä esittää, että vainoamiseksi voitaisiin lukea esimerkiksi jatkuva uhkailu, seuraaminen ja tarkkailu. Vainoamisesta tuomittaisiin enintään kaksi vuotta vankeutta.

Rikokseksi kirjattaisiin myös viestintärauhan rikkominen. Siitä voitaisiin tuomita, jos joku lähettelee toiselle toistuvasti viestejä tai soittelee häirintätarkoituksessa. Häirinnän rikollisuus ei olisi enää sidottu siihen, mitä välinettä siinä käytetään ja otetaanko viestit vastaan kotirauhan piirissä.

Uudet rikokset olisivat asianomistajarikoksia. Vainoamisen voisi viedä eteenpäin myös syyttäjä, jos tärkeä yleinen etu sitä vaatii tai teossa on käytetty hengenvaarallista välinettä.

STT

Olen kirjoitellut tässä blogissa toistuvasti sekä kiusaamisesta että vainoamisesta. Juttuja ja koosteita ovat olleet m.

Kiusaaminen maan tapa?

Kiusaamiseen puuttumisen korkea kynnys

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?

Otat sä naiselta pataan?

Muualla

Elin vuosia sumussa ja jatkuvassa pelossa (Iltalehti)

Keskustelu/Kiianmaa/eroperheet Vainoamisen kriminalisointi

Keskustelu/Oletko kohdannut vainoamista (Iltalehti)

Sananvapausrikokset, vainoaminen ja häirintäkäyttäytyminen (OM)

Stalking eli vainonta on yllättävän yleistä (Poliisi)

Vaino (Wikipedia)

Vainoaminen ja kohdennettu väkivalta (Luento 4.5. 2012 Helsingissä)

Vainoojat halutaan aisoihin (Keskisuomalainen)

Vainoaminen pakkomielteenä: Kalle Haataisen ohjelma

Vainoaminen halutaan kieltää lailla (Verkkouutiset)

Vainoaminen on rikos monessa EU-maassa. (Suomen Kuvalehti)

Vainoojan uhri elää jatkuvassa pelkotilassa (MTV3)

Helinä Häkkinen-Nyholm kirjoittaa aiheesta kirjaa. Kirjoittaja on psykolgoian tohtori.

Sopuisan parin sopimaton riita

Stalkkeri on ikävä seuralainen

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia?

Toimittaja Olli Pirttimäki kirjoittaa Iltalehdessä otsikolla Narsismi yksi syy perhesurmiin?  Kysymys on hyvä ja ajankohtainen, sillä viime viikkojen aikana on tullut huolestuttvan usein uutisia, joissa perheen toinen vanhempi, yleensä isä, on surmannut perheensä.  Yleensä kyseessä on ollut erotilanne, josta mies ei ole päässyt yli.

Jutuissa näyttää olevan sama kaava. Ehkä asiat vaan toteutuvat hieman eri järjestyksessä. Väkivallantekijä on usein käytännössä ryhtynyt valmistelemaan tekoaan puhumalla ex-puolisostaan mahdollisimman paljon negatiivisia asioita tulevan uhrin lähipiirille, edistäen uhrin tehokkaasti kaikista sukulaisista ja ystävistä. (Ja silloin kun vielä on mennyt ns. ”hyvin” uhrin yhteydnpito lähisukuun on estetty syyllistämällä. Tätäkin sitten käytetään hyväksi, kun uhri livahtaa pakoon: esitetään, että kyllä HÄN olisi ollut yhteydessä, mutta henkilö X ei halunnut.)

Sitten kun myllytys alkaa on usein käytännössä tulevaa (henkirikoksen)uhria on syytelty siitä, että tämä ei pidä yhteyttä sukulaisiin tai hän ei vastaa viesteihin tms. Pitääkö uhrin vastata viesteihin, joissa hänelle annetaan valmiiksi syntipukin rooli? Mielestäni ei. Hyvä sääntö on, että ei pidä antaa vastapuolen viedä. Puheiden perusteella vakaumuksellisen kannan muodostanut ”auttaja” raportoi ”päämiehelleen” uhrin puolustaneen itseään ja lisääpä yleensä vielä vähän omiaankin, että kykenisi miellytämään ”päämistään”.

Kuvio on niin monimutkainen, että sitä ei ihan hetkessä tajua, kun sellaiseen joutuu. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että narsitinen kuvio on kuolemantanssia, josta esim. lastensuojelutyöntekijöillä näyttää olevan aika ohut ymmärrys. Kun sitten jotakin tapahtuu sanotaan, että olisit sanonut aiemmin.

Jos ihan kokonaan ei pääse hengestään niin henkiset vauriot ovat ainakin suuria. Avioero ei useinkaan ole hetken mielijohteen tulos. Sitä on saatettu miettiä vuosikausia ja viimein uskallettu tehdä se ratkaiseva päätös. Siinä vaiheessa ei kannattaisi niiden puhua yhtään mitään, jotka eivät ole syvällisesti sisällä perheen asioissa. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi kuunnellut mitä puhutaan, vaan sitä, että olisi itse elänyt siinä kontekstissa, josta on irtauduttu. Parhaita asiantuntioita lienevät kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat haastavaa arkea haastavan vanhemman kanssa eläneet.

Olen pohtinut sitä, millä tavalla sosiaalilan oppilaitoksissa kiinnitetään huomiota tämän ilmiön tunnistamiseen? Entä  sitten työyhteisössä: käydäänkö tavanomaisuudesta poikkeavia tapauksia läpi työnohajuksessa? Kuunnellaanko uhria? Vai tehdäänkö uhrista yhteistyökyvytön/yhteistyöhaluton syntipukki, joka estää toisen vanhemman mukanaolon lasten arjessa?

Naristin kai tunnistaa aika helposti siitä, että hän ei epäröi ottaa yhteyttä toistuvasti työntekijöihin. Hän lähestyy yleensä johtoporrasta ja tekee sen määrällisesti usein. Hän imartelee, kehuu ja houkuttelee. Hän vaikuttaa unelmapuolisolta ja jo pelkästään se riittää saamaan pään sekaisin. Sitten vastapuolen kuuntelu jääkin vähän heikolle hollille. Hän on huolissaan vastapuolen terveydestä ja kyvystä huolehtia lapsista jne. Hän vihjailee ja viattomasti pohtii. Hän ei epäröi käyttää mitään keinoa hyväkseen, jotta oma ja ainut oikea tahtonsa toteutuisi. Uhrien piina jatkuu vuosia.

 

Kun lastensuojeluviranomaisten tuki on varmistettu, sitten alkaa oikeuspelleily ja perättömien lastensuojeilmoitusten teko. Siinä showssa eivät paina sitten enää mitkään normaalit kriteerit. Vaikka taustalla olisi sinitakkien dokumentoimaa väkivaltaisuutta, selitetään huippuvanhemman tekosia parhain päin ja uhria kehoitetaan antamaan anteeksi ja tekemään kiltisti yhteistyötä, etteivät asiat mene hänen kannaltaan pahempaan suuntaan…

Hohhoijaa… kyllä kirpun pistää taas vihaksi.

 

Narsistien uhrien tuki ry:n edustaja Sirpa Polon mukaan viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes.

Radio City uutisoi torstaina Polon kertoneen, että narsistien uhrien tukiyhdistykseen on ollut yhteydessä myöhemmin perhesurmien uhreiksi joutuneita ihmisiä.

Iltalehden perjantaina haastattelema Polo sanoo, että narsismiin ei ole aiemmin osattu suhtautua tarvittavalla vakavuudella, mutta nyt se on perhesurmien takia noussut puheenaiheeksi.

Polo kertoo esimerkkinä työpaikkakiusaamisen, jonka taustalla voi olla narsismi. Hänen mukaan vasta Rädyn ja Ahteen välinen tapaus nosti työpaikkakiusaamisen isosti esille, vaikka ilmiö on ollut olemassa jo pitkään. Samoin on nyt perhesurmien kohdalla.

– On pitänyt sattua tosi paljon ja tosi pahasti, ennen kuin on tajuttu narsismin vaarallisuus. Tämä on hyvin vakava asia, sillä kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi, Polo toteaa.

Yksi ongelma narsismin torjuntaan on pelko, sillä monesti uhri ei uskalla tai kehtaa hakea apua ajoissa. Polon mukaan eri yhteisöissä, kuten esimerkiksi työpaikoilla pitäisi tapauksiin uskaltaa kuitenkin puuttua rohkeammin, kun ongelmia alkaa ilmaannuttua.

Ei vain henkistä väkivaltaa

Narsismi mielletään monesti vain henkiseksi väkivallaksi. Polon mukaan narsismi ei kuitenkaan aina jää pelkän henkisen väkivallan tasolle. Narsistien uhrien tukiyhdistykeen on ottanut yhteyttä myös henkilöitä, jotka ovat myöhemmin joutuneet perhesurman uhreiksi. Näissä tapauksissa on vahva epäilys, että narsismi on lopulta ollut syynä hirmuteolle.

– Muutama tapaus on tosiaan tullut vastaan. Tällaiset äärimmäiset tapaukset ovat myös vertaisryhmän vetäjille todella rankkoja. He ovat joutuneet miettimään omaa jaksamistaan ja jatkoa, Polo kertoo.

Hiljattaisessa perhesurmatapauksessa esille nousi tekijän yritys hakeutua hoitoon. Sitä ei hänelle kuitenkaan pystytty tarjoamaan ja seuraukset olivat kammottavat. Polon mukaan narsismin vakavuutta ei olla aiemmin Suomessa täysin ymmärretty. Tästä syystä narsismin uhrit joutuvat usein turhaan etsimään apua.

Diagnoosit lisääntyneet

Narsismi on lisääntynyt selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana, tai ainakin diagnooseja on tullut esille aiempaa enemmän. Lisääntyneen väkivaltakäyttäytymisen syyksi on monesti esitetty väkivaltaisia elokuvia ja pelejä. Polon mukaan myös sotien traumat voivat osaltaan selittää lisääntynyttä narsismia. Monien nykyvanhempien omat vanhemmat traumatisoituivat sodan aikana. Tämän vuoksi he eivät kyenneet tarjoamaan lapsilleen oikeanlaista mallia ja huomiota. Nämä ongelmat ilmenevät nyt, kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia.

– Nämä asiat ovat rankkoja asioita, mutta on hyvä, että ne vihdoin nousevat esiin. Tämä voi auttaa ongelmien selvittämisessä ja yhteiskunnan rakenteiden muuttamisessa, Polo tuumaa.

OLLI PIRTTIMÄKI
(olli.pirttimaki@iltalehti.fi)

Lasten hyväksikäytöstä on liian pienet tuomiot

Iltalehdessä on Lapin poliisilaitoksen tärkeä tiedote.

Lapin poliisilaitos on tutkinut törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jossa epäiltynä on noin 40-vuotias mies ja uhrina 15-vuotias tyttö.

Poliisi lähetti tapauksen tutkinnasta tavanomaisesta poikkeavan tiedotteen.

Poliisin mukaan rikos ja sen tutkinta on saanut aikaan suurta myllerrystä niin epäillyn, uhrin kuin heidän läheistensäkin elämässä.

Seksuaalinen kanssakäyminen aikuisen ja alle 16-vuotiaan välillä on vakava rikos. Poliisin huolena onkin, että rikoksiin syyllistyvät eivät etukäteen ymmärrä tekonsa seurauksia.

Epäillyn elämää tutkitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti, kun poliisi ryhtyy selvittelemään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Poliisi kertoo, että etenkin pienillä paikkakunnilla asiat kantautuvat nopeasti kyläläisten korviin ja epäillyn elämästä voi tulla kovin hankalaa.

Poliisi toteaa, että suurin tuska koituu kuitenkin uhrille ja hänen omaisilleen.

– Aikuisen itsekkäitä tarpeita kohtaamaan valittu nuori ei välttämättä tajua tapahtuman merkitystä elämälleen kuin vasta aikuisena. Henkiset vauriot voivat nousta esille vasta vuosikymmentenkin päästä, tiedotteessa sanotaan.

Poliisin mukaan tekijälle saattaa nousta harhakuvia teon luvallisuudesta ja oikeudesta, jos nuori on tapahtumaan jollain tavalla suostuvainen.

– Totuus on kuitenkin se, että lapsen elämä voi olla tapahtuman seurauksena pysyvästi pilalla.

Maksimirangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on neljä vuotta. Törkeässä tekomuodossaan rikoksesta voidaan tuomita kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Lapin käräjäoikeus vangitsi nyt Lapissa tutkittavana olevassa jutussa epäiltynä olevan 40-vuotiaan miehen viime viikolla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapauksen tutkinta jatkuu edelleen.

IL

Neulekirppu on sitä mieltä, että näistä rikoksista pitäisi antaa elinkautinen. Toisen elämän tuhoamisesta pitäisi olla sellaiset seuraukset, että ne tuntuvat.  On turha väittää, että 15-vuotias on täysin tietoinen mitä tekee, kun hän menee vanhemman miehen kanssa sänkyyn. Neulekirpun luokkakaveri päätti päivänsä sen  15-vuotiaana seurusteltuaan naimisissa olevan miehen kanssa. Mies tietenkin laittoi oman perheensä etusijalle eikä masentunut teini tajunnut, että tämä elämä voi olla niin karua. Lisäksi tämä teini oli raskaana tälle miehelle. Eli mies ei ollut ollut vastuullinen tietenkään tässäkään suhteessa, että olisi huolehtinut ehkäisystä.

Se tapahtui taas…

Se tapahtui taas ja lähes onnistuikin. Tällä kertaa kohteena oli selkeästi yksi tietty oppilas yhdessä tietyssä luokassa, mutta luultavasti räiskeessä olisi mennyt muutama muukin mukana, jos ase olisi lauennut opettajan avatessa luokan oven.

Olisiko aika halpa ensiapu laittaa luokkien oviin ovisilmä. Siitä voisi tiirata onko tulijalla asiaa luokkaan ja minkälaisella varustuksella hän on liikkeellä. Lähestymiskielto on paperi. Se ei estä kiellon saanutta tekemättä surmaa. Se on vain hakijan tahdonilmaisu asiassa. Oikeus perää näyttöä, koska oikeusvaltiossa vastapuolella on oikeus tulla kuulluksi. Näyttö voi olla viimeinen matka. Se ei enää uhria auta.

Tämä asia ei liity suoraan tähän, mutta joissakin vaikeissa avioeroissa lasten kieltäytyessä tapaamasta toista vanhempaansa sosiaalitädit puuttuvat innokkaasti asiaan ja ryhtyvät työskentelemään sen puolesta, että vanhempi voisi tavata lapsiaan. Kaunis ajatuksena, että kaikissa on jotakin hyvää ja vanhemmalla on oikeus lapsiinsa, mutta joskus se ei vaan toimi.  Nämä tapaukset, joissa perheessä on ollut väkivaltaa voi olla tilanne, että lapset eivät halua tavata vanhempaa, jonka nyrkki on tullut tutummaksi kuin syli ja halaus. Tapaus ”Hakunilat” saadaan aikaa liialla ymmärtämisellä. Siinäkin sosiaalitätien suojana oli poliisi ja selänkääntö ja sekunti, niin oltiin viimeisellä matkalla.

Ottavatko tädit opiksi näistä tapauksista? Yritetäänkö kaikkia ymmärtää ja puristaa samanlaiseen muottiin. Ymmärtävätkö tädit ja sedät, että he eivät aina ole avuksi asiakkaillen? Käyttäytymismalli (pakottaminen, joka tässä tapauksessa oli yksi tekijä) on peritytynyt ehkä jo muutaman sukupolven takaa. Kierre pystytään katkaisemaan, kun näytetään toisenlainen malli. Lapsen etu ei välttämättä ole joutua valvottuun pakkotapaamiseen väkivallantekijän kanssa. Sellainen jättää jäljet. Ja joskus  asiat voivat purkautua tekoina.

Kieli tulee kalliiksi

En oikein tiedä, miksi Suomessa pitää edelleen ylläpitää tätä kaksikielisyyttä.

Kieli tule kalliiksi. Ja kun tuon kielen takia tehdään vielä tyhmiä päätöksiä, niin se tulee vielä kalliimaksi. Kirpun parlamentti on sitä mieltä, että englanti ja suomi olkoot Suomen kielet ja sillä selvä. Englantia tarvitaan ja sillä selviää kautta maailman. Kirppu puhuu ruåttia silloin kun huvittaa ja suomea aina vaikka ei huvittaisikaan.

 

 

 

 

Valelääkäri-Suomen suosituin ammatti

Tässä on viimepäivinä ruvennut asiat näyttämään siltä, että valelääkäri on Suomen suosituin ammatti. Valvirankin taitaa olla valevalvontavirasto.

Ainakin jos uskoo Iltalehden lööppiuutista: Valviran tehtävä on valvoa, että Suomessa toimivilla lääkäreillä on oikeasti lääkärin paperit.

Valvira on joutunut viimeaikoina ankaran kritiikin kohteeksi. (KARI PEKONEN)

Valtiontalouden tarkastusvirasto on joutunut huomauttamaan Valviraa epäselvyyksistä sen omissa asiakirjoissa.

Valtiontalouden tarkastusvirastoon (VTV) tuli marraskuussa 2008 nimetön kantelukirjelmä, jossa arvosteltiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (1.1.2009 alkaen Valvira) tekemiä kohtuuttoman suuria konsultointi- ja it-hankintoja.

Tammi-helmikuussa 2009 suoritetun tarkastuksen yhteydessä ilmeni, ettei Valvira ollut kilpailuttanut osaa hankinnoistaan lain edellyttämällä tavalla.

Tarkastuksen yhteydessä paljastui myös, ettei Valvira ollut järjestänyt kaikilta osin hankintojensa ja niitä koskevien sopimusten arkistointia asianmukaisesti. Osa hankintoihin liittyvistä asiakirjoista puuttui Valviran arkistosta kokonaan.

Lue viikonvaihteen lehdestä, kuinka Valvira yritti harhauttaa Valtiontalouden tarkastusvirastoa.

MARKO-OSKARI LEHTONEN
marko-oskari.lehtonen(@)iltalehti.fi

Kun tässä Kirpullakin alkaa olla ikää jo sen verran, että Kirppu on ryhtynyt haaveilemaan eläkkeestä, niin on tässä tullut mieleen, että kuinkahan voisi ryhtyä valelääkärieläkeläiseksi. Meinaan vaan, että saisi lääkärinansioihin perustuvan eläkkeen, niin sillä sitä Kirppu kaikkine kakaroineen eläisi varsin mukavasti vaille huolen häivää.

Satu pukista kaalimaan vartijana avautuu aivan uudella tavalla, kun siihen pukin paikalle kirjoittaa VALVIRA  ja kaalimaan paikalle valelääkäri.  Ehkä Kirpun kannattaakin ryhytä valesadunkertojaksi. Mene ja tiedä, mutta erikoista tämä elämä näyttää olevan.

 

Ruumisautokuskillakin on ruoansulatusjärjestelmä…

Ilta-Sanomat tietää kertoa, että ruumisauto ABC:llä on hätkähdyttänyt ohikulkijoita. Eikös olekin aika yllättävää, että ruumisautokuskillakin on ruoansulatusjärjestelmä ja ehkä tuo autokin tarvitsee välillä vähän löpöä tankkiinsa.

 

 

 

Parkissa ollut vainaja hätkähdytti ABC-asemalla

Julkaistu: 16.08.2011 15:49

Heinolan ABC:lle pysähtyneiden päät kääntyivät tiistai-iltapäivänä. Huoltoaseman parkissa oli nimittäin ruumisauto, jonka ikkunasta näkyi arkku.

– Aika poikkeuksellinen näky. Hetki mietittiin, onko kyseessä piilokamera, sanoo kuvan IS:lle lähettänyt lukija.

– Minusta on väärin vainajaa kohtaan, että ruumista pidetään parkissa parkkipaikalla ihmisten töllisteltävänä.

Ruumisauton omistaa Kukka- ja hautauspalvelu Orajärvi ky Siikajoella Pohjois-Pohjanmaalla. Työntekijä kommentoi IS:lle, että kuljettaja oli hakenut ruumiin 600 kilometrin päästä Helsingistä.

– Täytyyhän kuskin käydä välillä levähtämässä, syömässä ja kahvilla. Aivan asiallinen kuljetus on ollut, työntekijä sanoo.

Lukijan mielestä ruumisauton ikkunassa olisi pitänyt olla vähintään mustat verhot, jotta arkku ei näkyisi ohikulkijoille.

– Kyllähän arkku kuuluu ruumisautoon. Kuka pelkää nykyaikana ruumisautoa? työntekijä kysyy.

Jaana Haapaluoma

Elop Effect

Olen tässä Nokiaa ja sen johtamista seuratessani epäillyt omaa järjenjuoksuani monta kertaa. Onneksi minua fiksummillakin on asiaan liittyviä epäilyksiä.

Lue alkuperäinen teksti täältä (englanniksi).

 

Stephen Elop on Nokian toimitusjohtajana tehnyt historiallisen paljon vahinkoa omalle yritykselleen, kirjoittaa Nokian ex-johtaja, nykyisin teknologiakonsulttina toimiva Tomi Ahonen blogissaan.

Ahosen mukaan Elop on toistanut kaksi kuuluisaa, toimitusjohtajan tekemää virhettä. Ahonen lanseeraa termin ”Elop-efekti”, joka on yhdistelmä ns. Osborne- ja Ratner-efektejä.

Elop paitsi ilmoitti, että Nokia vaihtaa Symbianin ja MeeGon Microsoftin käyttöjärjestelmään (Osborne), myös haukkui yhtiön omat käyttöjärjestelmät kilpailukyvyttömiksi (Ratner).

– Osborne-efektin kaltaisen virheen tekeminen vaatisi epäpätevän toimitusjohtajan. Omien tuotteiden kutsuminen roskaksi vaatisi kolossaalisen idiootin toimitusjohtajana. Mutta nyt meillä on uusi standardi äärimmäisen epäpätevälle ja vahingolliselle yritysjohtamiselle: Elop-efekti, jossa toimitusjohtaja sekä kutsuu omia tuotteitaan kilpailukyvyttömiksi että samaan aikaan ilmoittaa vaihdoksen uuteen alustaan, jota ei sillä hetkellä ole myynnissä. Tämä on nopein tapa tuhota yritys.

Ahosen mukaan Elop-efektiä tullaan tulevina vuosikymmeninä opiskelemaan kauppatieteiden kursseilla esimerkkinä vahingollisimmasta suuryrityksen toimitusjohtajan antamasta lausunnosta.

Nokian johtokunnan pitää erottaa Elop välittömästi, Ahonen vaatii.

Ahosen kirjoituksesta uutisoi ensimmäisenä MTV3.

Lähde: Ahosen blogi

STEFAN LEPPÄNEN Iltalehti