Tarinamaanantain 36. aihe Aikamatka: Mistä kaikki alkoi?
Mies makasi sammuneena eteisen lattialla. Kaija ei muistanut monesko pullo tänään oli menossa. Se oli alkanut siitä yhdestä pienestä, kuten kaikki aina yleensä alkaa, pienestä ja mitättömästä. Ensin oli ryypätty vain viikonloppuna. Silloinkin vain perjantaina. Lauantaina oli parenneltu krapulaa ja sunnuntaina oltu sitten vihaisena nuokkuen koko päivä. Viikko töissä oli mennyt kaikesta huolimatta ihan kivasti.
Kaija tuijotti eteensä. Hän ei muistanut missä vaiheessa Heikki oli ryhtynyt ottamaan useammin. Kaikki oli käynyt vähitellen Jotenkin salakavalasti. Talo oli saatu valmiiksi ja velat maksettua. Ja äkkiä vain oli havahduttu siihen, että enää yksi kori viikossa ei riittänyt. Mutta milloin hän itse oli aloittanut ja miksi, sitäkään hän ei enää kyennyt muistamaan. Oliko se alkanut parista viattomasta saunakaljasta vai jostakin muusta.
Päätä särki ja huippasi. Edellisellä kerralla miehelle ja pojalle oli tullut riitaa ja hänen oli pitänyt kutsua poliisi. Olivat vieneet miehen ja siitä mies oli ollut pitkään vihainen. Oli syyttänyt pettämisestä ja perheasioiden riepottelemisesta ympäri kyliä. Mitähän naapuritkin ajattelivat. Niin mitähän, Kaija havahtui.
Tästä oli päästävä jotenkin eteenpäin. Kaija päätti kerätä kaikki pullot pois. Hän keräsi ja keräsi ja tuntui, että pullot eivät loppuneet ollenkaan. Sumein silmin hän katseli eteisessä makaavaa miestä ja olohuoneeseen kasaamiaan pusseja. Pusseja oli aika monta. Ainakin kymmenen ellei enemmän.
Pulloista oli päästävä eroon. Kauppaan ei ollut pitkä matka, mutta tuollaisen pullomäärän kantaminen kestäisi monta päivää. Kaija päätti tilata taksin. Ei, ensin pullot pitäisi saada eteiseen ja pitäisi pyytää, että tulisivat vähän isommalla autolla.
Taksikuski seisoi pihassa ovi valmiina auki. Kaija lähti kohti autoa kaksi kassia molemmissa käsissä. Ulkona tuntui olevan aika kirpakka ilma. Pihassa oleva vesilätäkkökin näytti jäätyneeltä. Kaija horjahteli, samassa hän astui jäätyneen lammikon päälle ja kaatui. Pullot levisivät pitkin pihaa. Taksikuski seisoi hetken neuvottoman näköisenä, mutta riensi sitten auttamaan Kaijaa ylös. Mene pois, kyllä minä tästä, sanoi Kaija ja katsoi kuskia vihasta leiskuvin silmin. Minä en ole aina ollut tällainen, tuntuivat hänen silmänsä sanovan. Taksikuski ryhtyi keräämään ympäri pihaa levinneitä pulloja.
– Niitä on tuolla lisää, sai Kaija sanotuksi.
– Varmasti on, ajatteli taksikuski ja katsoi Kaijaa, jonka silmistä olivat tähdet sammuneet.
Neulekirppu's Weblog 