Valokuvatorstai: Haaste 96. Kuiske; Challenge 96 Whispering
Valokuvatorstain 96. haaste on kuiske.
Challenge 96 is whispering
Tykkää tästä:
Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä artikkeli.
Avainsanat: kesä, luonto, nature, photography, summer, valokuvatorstai, valokuvatorstai 2008, valokuvaus
16 Responses to “Valokuvatorstai: Haaste 96. Kuiske; Challenge 96 Whispering”
Vastaa Peruuta vastaus
Arkistot
Sivut
Suosituimmat artikkelit
Blog Stats
- 182,176 hits
a
Avainsanat
Arjessa tapahtuu
asuminen ja sisustaminen
autumn
bloggaus
checklists
flowers
hevoset
horses
humor
huumori
kalenteri
kalenteri 2008
kesä
kevät
Kirppulan lööppiuutiskatsaus
kirppu news
kirppu news 2008
kukat
kukkia
käsityöt
luonto
Lööpistä löydetty
muistilappuja
music
musiikki
Mustan Kanin päiväkirja
nature
photo
photography
Rakennettu maisema
sekalaista sälää.
spring
stable
summer
syksy
tallilla
talvi
tarinat
The Black Rabbit's Diary
valokuvat
valokuvatorstai
valokuvatorstai 2008
valokuvaus
Verenpaine nousee
winter
Neulekirppu Twitterissä
- maa järisee iltasanomat.fi/kotimaa/maanja… 1 month ago
- alkkaritehdas iltalehti.fi/hullumaailma/2… 1 month ago
- täydellisyyskompleksi sulkee silmät ja korvat iltalehti.fi/uutiset/201204… 1 month ago
- tuomioistuimissa tapahtuu iltalehti.fi/uutiset/201204… 1 month ago
Kahisevaa kesän kuisketta, kuiskeen ytimessä ollaan
Kaislikko hiljaa kuiskaa…
Tuleekohan monta kaislikkovastausta? Ainakin meita on kaksi.
Mulle tuli samanlainen kuiskeassosiaatio ekana mieleen. Katotaan, mitä löytyy – jos ehdin katsoa.
Kaunista, tuon kuiskeen tunnen ja pidän siitä kovasti.
Kaunis, ja kuiske kuuluu…rauhoittava.
Kaunis ja rauhaisa, kaislikko kuiskuttaa.
Kuisketta, suhinaa, kahinaa, hiljaisuutta. Kaunis kuva.
Tuon kuiskeen voi kuulla tuosta kuvasta.
Kaislikossa suhisee.
Sievä kuva.
Suhinaa ja kuisketta rantapöpelikössä.
Kaislat tulivat minunkin mieleeni ensin. Nämä ovat tämänkesäisiä.
Ensiksi kiitos kaikille kommenteista!
Mulle tuli tästä haasteesta mieleen aivan ensiksi ns. Nälkämään laulu (Kainuun maakuntalaulu)
Nälkämaan laulu
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!
Jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot:
koskien ärjyt ja surkeat suot;
meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.
Taival lie hankala? – Olkoon vaan!
Luonto lie kitsas? – Siis kilpaillaan!
Kolkasssa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat? Oi vaietkaat!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis – tarmoa vaan
puolesta hengen ja heimon ja maan!
Nouskoon rintaamme uskomus uus,
taantukoon taika ja vanhoillisuus.
Maamies, muista, miss’ onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton
Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!
Onpas hieno kuva
Meitä on siinä aikas monta kuiskijaa.
Voihan – olin hyvin paljon samanlaisilla linjoilla kuvasi kanssa.
John: jep siinä ne ovat kaikki tuosta ruokosten sukuhaarasta. Kerääntyneet samalle rannalle kuiskimaan kesän tuoreimmat juorut.
Ehlana: Jep. Kävin katsomassa.