Vainoaminen rikoslakiin vuonna 2014

1.4 Vainoaminen (Ks. Finlex)

   Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (CETS 210) 34 artikla edellyttää, että sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että toiseen henkilöön kohdistuva tahallinen ja toistuva uhkaava käyttäytyminen, joka saa tämän henkilön pelkäämään turvallisuutensa vaarantumista, kriminalisoidaan. Menettelystä on käytetty nimitystä stalking, joka tarkoittaa ahdistelua, häirintää tai vainoamista. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen hyväksymisvaraumin 11.5.2011, ja sopimuksen implementointia pohditaan ulkoministeriön työryhmässä, jonka määräaika päättyy vuoden 2013 kesäkuun lopussa. Jo nykyisin RL 25:7:ssä on kriminalisoitu laiton uhkaus. Myös muut rangaistussäännökset, kuten kotirauhan rikkominen, salakuuntelu, salakatselu ja pakottaminen samoin kuin pahoinpitelykriminalisoinnit antavat suojaa vainoamista vastaan. Tämäntyyppistä menettelyä vastaan henkilölle voidaan määrätä turvaamistoimenpiteenä lähestymiskielto (laki lähestymiskiellosta, 898/1998). Lähestymiskiellon rikkominen on kriminalisoitu RL 16:9 a:ssä.

 

Vainoaja on yleensä suhteellisen kekseliäs.

- Vainoamisesta voidaan silloin tuomita, kun uhri kokee vainon ahdistavana. Lisäksi vainoamisen tulee olla pitkäkestoista ja toistuvaa, kertoo aloitteen tehnyt Sdp:n kansanedustaja Pauliina Viitamies.

Viitamies kertoo, että vainoamisessa voi olla kyse esimerkiksi entisen puolison häirinnästä. Maksimirangaistus vainoamisesta on kaksi vuotta vankeutta. Viitamiehen mukaan oikeuskäytäntö uudesta laista muovatuu lain voimaantulon jälkeen.” Lähde:  Yle.

 

Vainoamista koskeva säännös rikoslakiin

Kuisaamiseen puuttumisen korkea kynnys, Tässä blogissa aiemmin aiheesta julkaistu kirjoitus sekä

Kiusaaminen -hakusanalla tästä blogista  löytyvät postaukset.

1 kommentti

Filed under Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, links, muistilappuja

Miksi alainen ei tue esimiestään?

Jos alaisilta ei saa tukea, syyt ovat usein melko yksinkertaiset. Entrepreneur-lehti listasi niistä kahdeksan:

1. Alaiset eivät pidä sinusta.

Työskentelemme mieluummin epäpätevien mutta mukavien ihmisten kanssa kuin pätevien mutta ikävien ihmisten kanssa. Jos kohtelet ihmisiä kurjasti eikä sinusta pidetä, alaiset eivät useinkaan ole takanasi ellei heitä ole peloteltu.

2. He eivät luota sinuun.

Luotettavuus on vielä tärkeämpää kuin miellyttävyys. On tärkeää, että alainen luottaa siihen, että esimies on oikeudenmukainen ja rehellinen.

(Tämä on niin totta. Jos pomo on oman edun tavoittelija, jolta puuttuu aivot, peli on selvä….)

3. He eivät jaa tavoitteitasi.

Ihmiset eivät halua tavoitella sellaista, minkä saavuttamisesta ei koidu jotain myönteistä. Monenlaiset vaikeudet ja uhraukset voi niellä, jos tietää, että lopussa se palkitaan.

4. He eivät tiedä, miksi heidän pitäisi tehdä, mitä pyydät.

Jopa lasten on vaikea ymmärtää perustelua ”siksi, kun minä sanon niin”, joten miksi se olisi aikuisille helpompaa?

5. He eivät usko, että ajattelet heidän etuaan.

Älä koskaan turvaudu tekosyihin tai juoniin pyytäessäsi tekemään jotain. Se syö uskottavuuttasi. Jos tavoitteesi saavutetaan tiimin jäsenten kustannuksella, olet tyranni. Homma toimii, jos kaikki voittavat.

6. He eivät tunne saavansa tukeasi tai arvostustasi.

Vilpitön kiitos auttaa yllättävän pitkälle, jos haluat motivoida alaisiasi. Luo heille riittävän hyvät olosuhteet, jotta he voivat tehdä työnsä hyvin.

7. Heillä ei ole riittävää koulutusta, jotta he voisivat päästä tavoitteisiin.

Vaikka työntekijä olisi kuinka motivoitunut tahansa, työssä ei voi onnistua, jos siihen ei ole riittävää osaamista. Tarkista, millaista koulutusta työntekijäsi tarvitsevat.

8. He eivät kunnioita sinua.

Kukaan ei ole täydellinen koko ajan, mutta jos sinulla ei ole sosiaalisia taitoja, työntekijät ovat haluttomia olemaan johdettavanasi. Yritä olla sellainen esimies, jolle alaiset haluavat antaa tukensa.

Lähde: TalousSanomat

 

2 kommenttia

Filed under valokuvaus

Tuliko Nokian myynti jollekulle yllätyksenä?

Ehkä Nokian myynti ei yllättnyt juuri ketään. Ainakin esim. Oulussa on YLEn mukaan uutista osattu odottaa. Ehkä enemmänkin pohdittiin sitä, että koska.

Puheet Nokian matkapuhelintoimintojen myynnistä ovat käyneet kuumana. Keskustelussa on jo monta muuta uutta aihetta, joten Nokia on luultavasti jäämässä unholaan, mitä nyt sitten muutamia jossittelupuheenvuoroja on odotettavissa.

Kirppu on sitä mieltä, että lähtölaukas Nokian mynnille tuli jo silloin kun Ollilan jälkeen valittiin Kallasvuo toimitusjohtajaksi. Minulla ei ole mitään juristeja vastaan, mutta juristi ei ole mielestäni paras vaihtoehto ison yrityksen toimitusjohtaksi. Toki tämä on lähinnä vain mielipide eikä sen pohjaksi ole tieteellistä näyttöä, mutta juristit ovat oman koulutuksensa tuotteita niin hyvässä kuin pahassakin.

Onko Nokian myynti sitten juhlan arvoinen asia. On ja ei. Nimittäin jossakin määrin Nokialla oli suomalaiseen yrityselämään paikoin jopa halvaannuttava vaikutus. Siinä mielessä Nokian poistuminen kuvioista on tai saattaa olla hyvä asia.

Haikealtahan se tuntuu, että kansainvälisesti tunntetuin yrityksemme ei ole enää meidän.

Tietoviikon uutislistausta

Onpa myynnin vastumiseksi peräti adressikin, joka tosin on saanut tähän mennessä (22.9.2013) peräti kolme allekirjoitusta. Ja hyvä niin. Se nimittäin on niin, että yrityksiä saa myydä ja ostaa ilman sen suurempia kansanäänestyksiä.

4 kommenttia

Filed under Arjessa tapahtuu, sekalaista sälää.

Tiimari konkurssiin

Elistä uutispäivää hallitsi Tiimarin konkurssi. Hmmm…. Tiimari on tuttu puoti. Siellä tuli aiemmin käytyä todella paljon, sitten jossakin vaiheessa tavara muuttui ylikalliiksi krääsäksi tai sitten vaan oma makuni muuttui, että lopetin käymisen kokonaan. Ettei vaan olisi käynyt niin, että asiakas pääsi unohtumaan?

Jos olette seuranneet Gordon Ramsayn Hotellit kuntoon-ohjelmaa, niin siinä on ollut monta hyvää esimerkkiä siitä, että homma on pyörinyt yrittäjän navan ympärillä. Toki ohjelmassa kärjistetään, koska se on myös viihdettä, mutta perusasiat ovat kuitenkin juuri niin, että jos unohdetaan asiakas, niin huonosti käy.

3 kommenttia

Filed under kirppu news, Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty

”Huoli” riittää lastensuojeluilmoituksen perusteeksi

Olen tässä hiljakseni pohtinut pitkään ja hartaasti tätä tapaus Erikaa, jossa lapsen näkökulma jätettiin kuulematta, koska hän oli liian nuori, että hänen puheensa olisi otettu vakavasti. Mielestäni jo varsin pieni lapsi osaa  kyllä sanoa, jos häntä kohdellaan todella huonosti. Ja aidoilla alan ammattilaisilla on kyllä keinonsa ottaa selvää siitä onko lasta manipuloitu vai ei. Minulla ei oikeastaan riitä sanat kuvaamaan sitä kuvotusta, jota nämä sosiaalitädit saivat siinä tapauksessa aikaan.

Valitettavan usein sosiaalitädin uralle ajaudutaan. Se ei ole palkkansa puolesta mikään kultakaivos ja ihmisten erilaiset ongelmat ovat haastavia vastavalmistuneelle. Ja jos luonteessa on vähänkin jotakin sellaista koulukiusaajan vikaa, niin se on oivallinen paikka jatkaa nuorena hyvin harjoiteltua tapaa toimia.

On aivan käsittämätöntä, että  oikeusvaltiossa nimettömänkin ilmoittajan ”huoli” jostakusta, mitä sillä nyt sitten ikinä tarkoitetaankin, riittää nykyään lastensuojeluilmoituksen perustaksi. Siitä voi sitten saada alkunsa vuosia kestävä helvetti, joka jättää jälkensä lapseen. Tietenkin jos on tarkoitus tuottaa sosiaalitoimelle asiakkaita, niin tämä on aivan loistava tapa siihen. Tuotantolaitoksessa tarvitaan aina raaka-ainetta, jota voidaan muokata valmiiksi tuotteeksi.

Jotenkin kykenen tai ainakin kuvittelen kykeneväni hahmottamaan lainsäätäjän järjenjuoksun, mitä hyvää laissa on alunperin tarkoitettu. Mutta teoria ja käytäntö ovat valitettavan usein vähän eri maailmoista. Se pitäisi tässä kohtaa kyetä huomauttamaan.

Käytännössä tämä huoleen perustuva ilmoitusoikeus (jonka siis voi tehdä myös nimettömästi) takaa sen, että myös kiusantekoa harrastava ex-puoliso tai koko ex:n suku voi tehtailla erilaisten ”huolien” perustella anonyymejä lastensuojeluilmoituksia mielin määrin vallankäytön huumassaan. Ei siinä silloin tunneta huolta lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista, vaan tunnetaan pientä sadistista kutkutusta jossakin, kun tiedetään, että sossun tädithän juoksevat näiden aiheettomienkin huolten perässä, koska kaikki pitää tutkia. Uusi tapaus on aina kiinnostava ja varsinkin, jos se poikkeaa olennaisesti siitä massasta, johon sossutapaukset perinteisesti sijoittuvat. Käy yleensä vielä niin, että ennen kuin sossun tädit sitten kyllästyvät ja toteavat, huolien olevan aiheettomia, on vahinko lapselle ehtinyt jo tapahtua. Vai väittääkö joku ihan oikeasti, että lapsen jatkuvat/toistuvat kuulemiset viranomaisen toimesta, näihin huoliin liittyen, eivät vahingoita lasta.

Vaikka ilmoittajan tarkoitus lienee ennen kaikkea vahingoittaa ex-puolisoaan tai tulevaa ex-puolisoaan, hän useimmiten valitettavasti vaurioittaa ainoastaan vain lasta. Sitten on mukava kertoa asian kaikkia yksityiskohtia tietämättömille sukulaisille, kuinka sydämetön puoliso vie kerta toisensa jälkeen pienen lapsen sosiaaliviranoimaisten ja poliisin kuultavaksi. Oman toiminnan (esim. lapsen pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely) osuutta tapahtumiin ei tietenkään mainita. Ja koska viranomaiset eivät tee yhteistyötä voivat tällaiset asiat jäädä pitkäksikin aikaa hämäräksi myös sosiaalitoimelle.

Ja kun verbaalisesti lahjakas kiusaaja on ehtinyt kertomaan asianasa ensin eivät sossun tädit sitten usko edes oikeuden päätöstä.

Tuttavani totesi vuosia sitten minulle, että on oiva tapa saada toinen ihminen näyttämään omituiselta, kun kertoo ainoastaan tämän reaktiot tapahtumiin ja jättää mukavasti kertomatta, mitä on itse tehnyt ensiksi tai mitä ennen reaktiota on noin ylipäätään tapahtunut.

Sosiaalitoimen ihmisillä näyttää, näissä tapaamisasioissa, varsin usein unohtuvan se, että kyse ei ole niinkään vanhemman oikeudesta tavata lapsiaan, vaan lapsen oikeudesta ja halusta tavata vanhempiaan. Onneksi sentään 12 vuotiaita jo kuunnellaan. Kyllä sen ikäisellä on jo varsin hyvä käsitys oman perheensä kokonaistilanteesta, sillä arki haastavassa perhekontekstissa opettaa kyllä elämästä ja arjesta selviämisestä enemmän kuin peruskoulu. Mielestäni jo ikäistään kypsemmällä 6-vuotiaalla on kykyä ilmaista selkeästi itsenään asioita.

Joka tapauksessa näitä nimettömmien huoli-ilmoitusten tekoja pitäisi rajoittaa. Se pitäisi sallia yhden tapauksen kohdalla ainoastaan ja vain kerran. Sen jälkeen ilmoitukset pitäisi tehdä omalla nimellään, riippumatta siitä, onko ko. ilmoittaja itse tekemässä huoli-ilmoitusta tapauksesta ensimmäistä kertaa vai ei.

Siis kertauksena: vain yksi nimetön huoli-ilmoitus/tapaus. Lisäksi pitäisi ottaa selvää, mikä vaikutin ilmoittajalla on. Mikä on hänen suhteensa huolen kohteeseen jne.

Linkkejä lastensuojelusta

Lastensuojelun käsikirja (sosiaaliportti.fi)

Lastensuojelu (sosiaali- ja terveysministeriö)

Lastensuojelu (Wikipedia)

Lastensuojelu -info

Lastensuojeluliitto

Lastensuojelulaki

Perätön lastensuojeluilmoitus (Plaza -keskustelupalsta)

Perätön lastensuojeluilmoitus (Vaasa)

Perätön lastensuojeluilmoitus (tukinet)

Ei nimettömiä lastensuojeluilmoituksia (adressit.com)

Perätön lastensuojeluilmoitus (KaksPlus-keskustelu)

Lastensuojeluilmoitus ja ilmoituksen kohteen oikeusturva (KaksPlus-keskustelu)

Lastensuojelu tukee perhesurmaajia (Neulekirpun blogissa julkaistu teksti)

Lähestymiskiellon hakeminen (poliisi)
Lähestymiskiellon hakeminen

Lähestymiskieltoa voidaan hakea tilanteissa, joissa on olemassa vaara, että lapsen henkeä, terveyttä, rauhaa tai vapautta uhataan tai että häntä muutoin vakavasti häiritään. Käytännössä lähestysmiskielto saa aikaan aggressiivisessa henkilössä vain lisää aggressiivisuutta.

5 kommenttia

Filed under Arjessa tapahtuu, Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, muistilappuja, sekalaista sälää.

Pitäiskös taas blogata?

Hmm… olin saanut niin paljon sähköpostia kirppulan postilootaan, että se laittoi pohtimaan, että pitäisköhän taas blogata? Mietin asiaa.

2 kommenttia

Filed under valokuvaus

Luokkataistelu – ahneuden hinta?

Lähes vuosi sitten (elokuussa 2011) oli Ilta-Sanomissa uutinen, jossa kerrottiin,

että  Bond-agentti, brittinäyttelijä Daniel Craig tyrmää Englannin mielenosoitukset. Hän on sitä mieltä, ettei kyse ole enää mielenilmaisusta.

- Mielestäni kyse on siitä, että ihmiset ovat ärsyyntyneitä hallituksen toimiin, mutta kyse on kyllä nyt jo vain ryöstelystä. Tosin mellakat ovat käsittääkseni myös luokkataistelua, Craig sanoo Ilta-Sanomille Lontoossa.

Piakkoin Suomen ensi-iltaan tulevaa Cowboys and Aliens -elokuvaa tähdittävä Craig heitti osan vastuusta myös hallituksille.

- Eri maiden hallitukset eivät ole ajan tasalla siitä, mitä internetissä tapahtuu ja miten sitä kautta voi vaikuttaa, saati mihin sen viestit voivat johtaa. Hallitusten ja päättäjien tulisi kiinnittää enemmän huomiota internetiin ja siellä käytäviin keskusteluihin, Craig huomauttaa.

Daniel Craig huomautti vielä, ettei hän itse kuulu Facebookiin, eikä hän käytä aikaansa internetissä selailuun.

- Jos minulla on jollekin asiaa tai haluan tietää jotakin, otan puhelimen käteen ja soitan, hän naurahti.

Jo kaksi Bond-seikkailua tehnyt Craig ryhtyy filmaamaan kolmatta James Bond -elokuvaa marraskuussa.

Rita Tainola, Lontoo (Lähde: Ilta-Sanomat)

Takaisin luokkataisteluun, otsikoi Vesa Jaakola. Kolumni on julkaistu viikolla 5/2012 Pohjois-Suomen maakuntalehdissä, kerrotaan artikkelin yläreunassa.

Luokkataistelu. Köyhä köyhtyy ja rikas rikastuu. Historian hirviöt syntyvät epäoikeudenmukaisuudesta ja niukkuudesta. Pohdin asiaa kirjoituksessani Historian hirviöt vuonna 2006. Kaikilla ei maltti riitä demokraattiseen vaikuttamiseen. Halutaan kaikki mulle, nyt heti. Tänään eikä huomenna. Synnyttääkö politiikka  epäoikeudenmukaisuutta? Näinkö aina  käy silloin kun ei ole enää varaa inhimillisyyteen? Onko luokkataistelu ahneuden hinta? Lasku siitä, mitä on jäänyt tekemättä tai mitä on tehty väärin. Kun hyvinvointivaltiosta tulee pahoinvontivaltio se ei käy hetkessä. Toivo on hyvä sana. Mutta kun se on vailla todellista merkitystä, käy huonosti. Toivottomuus alkaa toivon loppuessa. Ja hirviö iskee juuri silloin, sillä se on sen tilaisuus. Yksinkertaisesti se vaan tuntuu pelottavalta.

4 kommenttia

Filed under Kirppulan lööppiuutiskatsaus, Lööpistä löydetty, muistilappuja