Erkki Toivasen ja Nalle Puhin viisauksia

Ekaksi Erkki Toivasen suoraa asiaa. Pitää vissiin taas mennä pohajmutien kautta, kuten monet kerrat aiemminkin maailmanhistoriassa on tehty. Leena Landerkin sai sen kokea, mitä voi tapahtua, kun kirjoittaa ”väärin” jonkun uskonnollisen johtajan mielestä.

Kirjasta nousi kohu Syyriassa Lainaus (vihreä kursiivi)
Iltalehti

Leena Lander piiloutui

5.11.2007 11:54

Julkiset esiintymiset loppuivat siihen, Syyriasta kirjakohun alettua kotiin palannut kirjailija kertoi Iltalehdelle tänään.

<!–

<! – – xml:linkstosubheadlines Tässä jutussa myös:
# # d a t a # # – – >

–>

Leena Lander säikähti kirjansa aiheuttamaa kohua. (ATTE KAJOVA)

Syyrian suurlähettiläs: Kärpäsestä tehty härkänen

Leena Lander oli Syyriassa markkinoimassa juuri arabian kielelle käännettyä romaaniaan Tummien perhosten koti, kun maan uskonnollinen johtaja yllättäen tuomitsi teoksen epäsiveelliseksi.

Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Turun Sanomat.

Tapahtumasta nousi niin raju kohu, että Lander päätti pysytellä visusti poissa julkisuudesta siihen asti, että pääsisi takaisin Suomeen turvaan.

– En alun alkaenkaan olisi halunnut lähteä Syyriaan, mutta sikäläinen kustantaja vaati sitä ehdottomasti, muutama päivä sitten kotiin Paraisille palannut Lander selittää.

Perhosten parittelu oli liikaa

Kirjailija arvelee, että muslimijohtajaa ärsytti erityisesti hänen teoksensa kohtaus, jossa nuoret koulukotipojat usuttavat perhosia parittelemaan.

Uskonnollisen johtajan mukaan kohtaus on islaminuskon moraalikäsityksen vastainen.

– Mutta islamia ei mainita teoksessani sanallakaan, Lander huomauttaa.

– Eikä se ole suomalaisittain epäsiveellinen teos.

Tulenarka tilanne

Tilanne on nyt tulenarka, sillä Landerin teos on tarkoitus julkaista pian Syyrian lisäksi ainakin Libanonissa ja mahdollisesti myös muualla Arabimaailmassa.

Landerin Tummien perhosten koti on lisäksi ensimmäinen suomalainen teos, joka on käännetty suomenkielestä suoraan arabian kielelle.

– Siksi tämä on aika iso juttu ja siksi suostuin lähtemään Syyriaan. Kirjat on jo painettu valmiiksi myös Libanonin myyntiä varten, ne vain eivät ole vielä siellä kaupoissa, Lander kertoo.

– Kaiken piti olla kunnossa. Syyrian hallitus antoi luvan teoksen julkaisemiselle. Vain uskonnollinen johtaja nosti asiasta hälyn. Teoksen syyrialainen kustantaja jatkaa Landerin mukaan kamppailua.

– Hän vakuutti, ettei asia jää tähän.

MIIA HONKANEN
@ILTALEHTI.FI

Ja sitten vähän

NALLE PUHIN VIISAUKSIA

Olen kiitollinen…

Siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se
merkitsee sitä, että minulla on ystäviä.

Siitä, että vaatteet tuntuvat tiukoilta, sillä silloin tiedän,
että minulla on ruokaa.

Siitä, että lumet on luotava ja ikkunat pestävä, koska siitä
tiedän, että minulla on koti.

Siitä, että parkkipaikka on kamalan kaukana, sehän tarkoittaa
sitä, että minulla on auto.

Korkeasta sähkölaskusta, sillä silloin minulla on lämmin ja valoa.

Naisesta kirkossa takanani, joka laulaa nuotin vierestä,
silloinhan kuuloni toimii.

Pyykkivuoresta pöydällä, silloinhan minulla on vaatteita, joita
pitää.

Väsymyksestä ja kipeistä lihaksistani päivän lopussa; olen voinut
työskennellä kovasti.

Soivasta herätyskellosta aamulla – minä elän.

Ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: Saan paljon
sähköpostia ja se tarkoittaa sitä, että joku ajattelee minua.

Lähetä tämä jollekin kivalle ihmiselle! Minä juuri tein niin!

(Ketjuviesti)

Studia generalia: Globaalien työmarkkinoiden synty johtaa konflikteihin 02.11.2007

(Tässä mäntykuva ilman tikkalikkaa)

Lähde: Jyväskylän yliopiston nettisivut

Studia generalia: Globaalien työmarkkinoiden synty johtaa konflikteihin 02.11.2007 Alkamisaika: 06.11.2007
klo 18.15Päättymisaika: 06.11.2007 klo 20.00
Paikka: Seminaarinmäki Villa Rana, Paulaharjun s

Studia generalia: Yhteiskunta ja kritiikki -luentosarja

Jukka Könönen & Markus Himanen: Siirtotyövoiman liikkeitä. Kontrolleista ja konflikteista Suomessa ja Euroopassa

– Ulkomaisen työvoiman lisääminen puhuttaa politiikkoja ja mediaa.Ylimalkainen vastaanottajamaan lähtökohdista käytävä keskustelu väestön ikääntymisestä ja työvoiman tarpeesta on peittänyt alleen ne konfliktit,

jotka väistämättä ovat osa globaalien työmarkkinoiden syntymistä, Jukka Könönen ja Markus Himanen muistuttavat Studia generalia –luennolla.

– Ihmisten liike Suomeen ja Eurooppaan lisääntyy, mutta samalla lisääntyvät myös pyrkimykset tämän liikkeen hallitsemiseen. Tästä kertoo sellaisten käsitteiden kuin ”laittoman siirtolaisuuden torjunta” tai ”hallittu

maahanmuutto” käyttö. Maahaanmuuttopoliittista keskustelua onkin tarkasteltava suhteessa niihin uusiin kontrollin muotoihin, joita siirtolaiset kohtaavat pyrkiessään Eurooppaan ja täällä eläessään, Könönen ja Himanen huomauttavat.

Studia generalia -luentoja yhdistävänä teemana toimii tällä kertaa työn yhteiskunnallinen rooli maailmanlaajuisesti käsitettynä. Luentosarjalla kuvataan työelämän ja työn yhteiskunnallisen aseman alueellisia ja globaaleja muutoksia sekä jäljitetään muutosten syitä ja seurauksia useista eri näkökulmista.

Sarjalla pyritään vastaamaan kriittisesti moniin suuriin kysymyksiin. Mitä on globaali työvoima ja miten se muodostuu? Miten työn muutokset vaikuttavat eri alueisiin? Miten työn uuden järjestyksen globaalit muutokset näkyvät jokaisen arkielämässä? Mitä työttömyys tarkoittaa nykypäivänä? Millaisia moraalisia vaatimuksia uusi työ asettaa niin työelämässä oleville kuin sen ulkopuolelle jääville ihmisille? Millaista työ- ja yhteiskuntapolitiikkaa harjoitetaan uuden talouden aikakaudella? Mikä on naisten asema taloudessa ja tuotannossa?

Onko ”vastakkainasetteluiden aika” siis ohi?

Luento on kaikille avoin ja maksuton, tervetuloa!

Lisätietoja:

Tutkija Jukka Könönen, jukka.kononen(ät)helsinki.fi

Tutkija Markus Himanen, markus.himanen(ät)helsinki.fi

Assistentti Olli-Pekka Moisio, puh. (014) 260 3123, olmoisio@yfi.jyu.fi

OHJELMA

Paikka: Villa Rana, Paulaharjun sali, Seminaarinmäki

Aika: tiistaisin klo 18-20

6.11. Jukka Könönen & Markus Himanen: Siirtotyövoiman liikkeitä. Kontrolleista ja konflikteista Suomessa ja Euroopassa

13.11. Kimmo Kevätsalo: Maailman työt, niiden tekijät ja ammattiyhdistysliikkeiden haasteet

20.11. Martti Siisiäinen: Työttömien liikehdintä ja suomalainen poliittinen regiimi

27.11. Anna Kontula: Prostituutio prismana prekariaattiin

4.12. Raija Julkunen: Vanha ja uusi työ työprosessiteorian valossa

Tarinamaanantai 30. aihe: Valo

Tarinamaanantain 30. aihe. Tarina kuva-aiheesta: Valo

Loviisa Virtanen katsahti ulos. Kaikki näytti paljaalta. Syksy oli vienyt viimeisetkin lehdet puista. Ilmassa tuntui pakkanen. Maa oli jo vähän jäässä. Loviisa oli siivonnut parvekkeensa kesätavaroista. Hän oli kantanut kaikki huolellisesti merkkaamansa laatiot varastoon ja siirtänyt joulutarvarat sopivasti esiin odottamaan. Loviisalla ei kovin monta jouluun liittyvää ulkokoristetta ollutkaan. Valot hän sytytti jo marraskuun alussa ja kynttilälyhty valaisi jo elokuusta asti pimeneviä iltoja.

Loviisasta oli lohdullista, että valoa oli aina jossakin. Nikolai oli häntä mottinut, kun kynttiöitä oli kaikkialla, mutta Loviisa oli sanonut hänelle, että hän halusi nähdä valon. Teet vielä tulipalon, oli Nikolai marmattanut. Loviisa oli aluksi ottanut Nikolain kanssa yhteen kynttilän polttamisesta, mutta sitten myöhemmin tyytynyt vain tuhahtelemaan miehensä tulipalofobialle. Loviisa oli nimittäin vähitellen alkanut ymmärtämään Nikolain tulenpelkoa. Muutama pidempi vierailu Nikolain vanhempien luo oli selitänyt asiaa kummasti. Loviisaa puistatti vieläkin, kun hän ajatteli anoppiaan. Anoppi oli ollut erikoinen ihminen. . Anoppi oli kuollu jo vuosikymmeniä sitten, mutta tuntui, että hänen varjonsa lepäsi edelleen kaikkialla, eikä hänen muistelemisensa tuntunut mukavalta. Anoppi toi hänelle mieleen ummehtuneet huoneet ja synkkiä ja epämiellyttäviä huonekaluja ja rumia koriste-esineitä. Loviisa katseli ymppärilleen. Tässäkin asunnossa oli edelleen aika paljon asioita, jotka muistuttivat häntä Amalia Virtasesta. Sohva oli anoppilasta. Sen kangas oli kulunut ja väristä ei saanut enää oikein selvää. Sohvan edessä oleva synkkäsävyinen villamatto oli anoppilan jäämistöstä ja suurin osa kirjahyllyn tummaselkäisistä kirjoista oli peräisin anoppilan kirjahyllystä. Nikolai oli ollut niitä ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan heittäneet mitään pois.

– Minkä ihmeen takia, sanoi Loviisa itselleen puoleen ääneen. Minkä ihmeen takia, minulla on edelleen kaikki nämä tavarat? Minähän en ole koskaan pitänyt niistä. Tämähän on nyt minun kotini eikä minun tarvitse pitää täällä sellaisia tavaroita, joista en pidä.

Loviisasta tarttui puhelimeen. Hän valitsi poikansa puhelinnumeron ja jäi odottamaan. Poika vastasikin aka nopeasti. – Tervehdys Matti. Mitäs teillepäin kuuluu? hän kysäisi kuin ohimennen. -No, mitäpä tänne, vastasi Matti tavanomaisesti. Entäpä itsellesi?
– Minä olen ajatellut vähän tehdä järjestelyjä täällä. Ajattelin, että jos tulisitte Ainon kanssa avukseni ja katsoisitte haluatteko jotakin tästä huushollista. Tarkoitan, että jos ehditte.
– Mitä sinä nyt ole sitten ajatellut, kysyi Matti hämmentyneenä.

– Niin, minä ajattelin päästä eroon näistä muutamista perintöhuonekaluista. En tarkoita, että hävittäisin niitä, mutta haluaisin, että ne siirrettäisiin pois jonnekin varastoon tai muualle. Kyllähän minä sen ymmärrän, että niillä on jo antiikkiarvoa, mutta ajattelin olevani sen ikäinen, että voin itse päättää millaisia tavaroita minulla on ympärilläni. Kävin aamupäivällä jo tuolla antiikkiliikkeessä ja varasin sieltä muutaman kaapin ja sen sellaista. He tuovat ne perjantaina, jos saan kaikki kuntoon siihen mennessä.

Matti oli hetken hiljaa. Että 80-vuotiaana äiti oli päättänyt ryhtyä sisustuspuuhiin. -Minne ne tavarat pitäisi sieltä siirtää? hän kysyi.
– No vaikka tuohon sivuhuoneeseen. En käytä sitä ollenkaan. Koska onhan minulla täällä tilaa.
– No niin on. Tilaahan siellä on. Me tulemme Ainon kanssa illalla. Emmeköhän me saa jo aika paljon siinä aikaan. Älä nyt kuitenkaan itse ryhdy siellä rehkimään, jotta et väsy liikaa. Me laitamme ne tavarat pois, jotka haluat siirtää sivuun.
– Mukava, että teillä on aikaa, sanoi Loviisa tyytyväisenä. Tavataan illalla.

Loviisa lähti uudelleen ulos. Hän meni kulman takana olevaan mattokauppaan ja tilasi sieltä kolme isoa vaaleaa villamattoa. Samalla reissulla hän meni leipomoon osti kakun ja pientä suolaista ja käveli takaisin kotiin antiikkikaupan kautta.
– Voitte tuoda tavarat jo huomenna, sanoi Loviisa hymyillen.
Ai mutta tapetit, huomasi Loviisa. Lähellä oleva maalikauppa myi myös tapetteja. Loviisa meni sisään ja pyysi selata tapettikirjoja. Hän löysikin nopeasti vaaleasävyisen tapetin ja sanoi tilaavansa sitä. Soitan teille mitat huomenna hän sanoi hymyillen.

Myyjä katseli innostuneen näköistä vanhaa rouvaa ihmeissään.

– Annatteko minulle tuon tapetin numeron ja tarpeelliset tiedot, jotta voin ilmoittaa ne teille puhelimessa.

– Me voimme tehdä niin, että kirjoitan tänne teidän tietonne, ja te sitten ilmoitatte monta rullaa tarvitsette tulee paremmin sillä tavalla oikein. Otan teille kopion tästä paperista selitti myyjä.

Loviisa palasi tummasävyiseen kotiinsa. Hänestä kuitenkin tuntui, että jo pelkkä tieto siitä, että hän saisi kalustaa asuntonsa haluamallaan tavalla sai huoneen tuntumaan valoisemmalta.

Loviisa Vitanen on aiemmin ollut parvekepuusissa vuosi sitten tarinamaanantai 4. haasteessa.